Suomi tuomitsee totaalikieltäytyjät – puolustusministeri Niinistö ei korvaansa lotkauta rajulle arvostelulle: ”Sitä ei YK saati Amnesty muuta”

Suomen kengässä on hiertävä kivi. Ase- ja siviilipalveluksen nykyinen käytäntö perustuu pakkoon, josta ovat vakaumuksen perusteella vapautettuja vain Jehovan todistajat.

Maailmalla tätä ei ole nielty kritiikittä.

Vuosittain noin 25 000 miestä valitsee armeijan ja 2 000 siviilipalveluksen. Joka vuosi noin 30–55 miestä kieltäytyy suorittamasta sekä varusmies- että siviilipalvelusta.

Ihmisoikeusjärjestö Amnestyn mukaan totaalikieltäytyjät ovat mielipidevankeja.

Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu on antanut Suomelle asevelvollisuusjärjestelmästä huomautuksia ja YK:n ihmisoikeuskomitea moittteita.

Suomessakin asiaa on selvitelty ja mietitty. Silti hiertävä kivi on ja pysyy.

”Yleinen asevelvollisuus on Suomen puolustusjärjestelmän perusta, ja kansalaisilla on perustuslaissa määritetty maanpuolustusvelvollisuus. Sitä ei YK saati Amnesty muuta. Kansallinen turvallisuus menee edelle”, sanoo puolustusministeri Jussi Niinistö (sin.).

Helmikuussa 2018 hiertävä kivi kuitenkin murtui hitusen, kun Helsingin hovioikeus vapautti totaalikieltäytyjän syytteistä.

Käänteentekevä päätös

Antamassaan tuomiossa hovioikeus linjasi, että Jehovan todistajien vapautuminen asepalveluksesta syrjii totaalikieltäytyjiä.

Oikeus katsoi, että muiden vakaumuksensa vuoksi siviilipalveluksesta kieltäytyvien erilainen kohtelu on perustuslain ja ihmisoikeuksien vastaista.

Syyttäjä on ilmoittanut valittavansa päätöksestä korkeimpaan oikeuteen.

Aseistakieltäytyjäliitto on kuvaillut päätöstä käänteentekeväksi.

”Tämä oli ensimmäinen kerta, kun tuomioistuin otti nämä argumentit vakavan analyysin kohteeksi. Samaan lopputulokseen olisi kuitenkin voitu päätyä jo 20 vuotta sitten”, toteaa liiton järjestösihteeri Kaj Raninen.

Pian tuomion jälkeen Jussi Niinistö ilmoitti, että puolustusministeriössä aiotaan selvittää, voitaisiinko myös Jehovan todistajat velvoittaa suorittamaan ase- tai siviilipalveluksen.

”Oma kantani on, että vakaumusten asettaminen eriarvoiseen asemaan ei ole nykypäivän hengen mukaista.”

”Ei päätoimiston ohjeella”

Helsingin hovioikeuden helmikuinen päätös ei tullut yllätyksenä Jehovan todistajien tiedottaja Veikko Leinoselle. Jehovan todistajien vapautuminen asevelvollisuudesta on ollut tapetilla useasti.

Viimeksi siitä on tehty selvityksiä vuosina 2007 ja 2013. Ongelmallinen se on kuitenkin ollut koko elinkaarensa ajan, koska se on ristiriidassa perustuslain kanssa.

Jehovan todistajat on ainoa ryhmä, joka on vapautettu asevelvollisuudesta. Vapautettuja ovat myös ahvenanmaalaiset ja naiset. Vapautuksen voi saada myös terveydellisistä syistä.
© KARI HAUTALA / KUVARYHMÄ / SKOY

Eduskunta päätti vapautuslaista vuonna 1985. Jehovan todistajien usko estää heitä riistämättä toisen ihmisen henkeä.

Ennen vapauttamismahdollisuutta myös Jehovan todistajat valitsivat intin sijaan vankilan.

”Nykyään näyttää olevan niin, että moraalikysymyksissä ja ihmisoikeusasioissa yhä useammin määrääväksi tekijäksi nousee yhdenvertaisuus periaatteiden ja vakaumusten sijaan”, Leinonen pohtii.

Vapaustuslain kumoaminenkaan ei ole uusi ajatus. Jo vuoden 2013 selvityksessä päädyttiin ehdottamaan asevelvollisuuden ulottamista myös Jehovan todistajiin.

Myöskään puolustusministeri Jussi Niinistö ei näe asiassa ongelmaa.

”Jo 1990-luvulla Jehovan todistajien päämaja Yhdysvalloissa antoi luvan siviilipalvelukseen, joten se ei ole ollut tosiasiallisena esteenä.”

Leinosen mukaan asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen.

”Jehovan todistajat tekevät ratkaisun asevelvollisuudesta ja siviilipalveluksesta henkilökohtaisesti omantuntonsa mukaisena ratkaisuna. Ei päätoimiston ohjeella.”

Mitä seuraavaksi?

Mitä Helsingin hovioikeuden päätöksestä seuraa? Sen näyttävät aika ja korkeimman oikeuden kanta.

Aseistakieltäytyjäliiton toiveet päätöksen mahdollisista seurauksista ovat kuitenkin selvät.

”Seurauksen tulisi olla se, että totaalikieltäytyjien vankeusrangaistuksista luovutaan ja aletaan siirtyä sellaiseen menettelyyn, jossa armeijalaitosta ei enää ylläpidetä vankeusrangaistuksen uhalla”, tiivistää liiton järjestösihteeri Kaj Raninen.

Jehovan todistajien Leinosen mukaan ajatus siitä, että vapautuslaki poistettaisiin, tuntuu epätodennäköiseltä.

”Lakihan on hyvin perusteltu ja toimiva. Tilalle täytyisi tehdä jokin muu lainsäädäntö, johon sitten jokainen Jehovan todistaja ottaisi henkilökohtaisesti kantaa omantuntonsa mukaan.”

Puolustusministeri Niinistön mukaan vakaumus ei voi olla palveluksesta kieltäytymisen perusta.

”Jehovien kaltaista vapautusta ei ole mahdollista antaa kenelle tahansa, joka sitä vakaumukseensa vedoten haluaa.”

Vaihtoehtoina vankila tai jalkapanta

Nykylainsäädännössä vakaumuksia asetetaan eriarvoiseen asemaan. Esimerkiksi YK:n ihmisoikeuskomitea pitää muun muassa siviilipalveluksen kestoa rangaistuksen luontoisena.

Varusmiespalvelus kestää joko 165, 255 tai 347 päivää, siviilipalvelus 347. Jos kummastakin kieltäytyy, rangaistuksena on enintään 173 vuorokautta ehdotonta vankeutta.

”Osa totaalikieltäytyjistä lähtee siitä, että pakkoon perustuva asevelvollisuusjärjestelmä ei ole hyväksyttävä ratkaisu. Osa argumentoi, että vaikka siviilipalvelus on olemassa, se on pituutensa suhteen rangaistusluonteinen”, kuvailee Aseistakieltäytyjäliiton Raninen.

Jussi Niinistö ei näe siviilipalveluksen kestossa ongelmaa.

”Asepalvelun raskauden takia on perusteltua, että siviilipalvelus voi olla pidempi kuin asepalvelus.”

Pitkään totaalikieltäytyjät passitettiin vankilaan.

Vuodesta 2011 lähtien kieltäytyjä on voinut valita myös jalkapannan. Silloin tuomio suoritetaan kotona jalkapanta nilkkaan kiinnitettynä.

Enemmistö kieltäytyjistä valitsee sellin sijaan pannan. Vuoden 2017 totaalikieltäytyjistä kolme valitsi vankilan ja loput 30 jalkapannan.

Valvontarangaistus edellyttää tuomitulta päihteettömyyttä. Rikosseuraamuslaitos valvoo sitä muun muassa puhalluskokein. © PEKKA NIEMINEN / OTAVAMEDIA

Virallisesti jalkapantarangaistusta kutsutaan valvontarangaistukseksi. Yhteiskunnalle se tulee vankilaa halvemmaksi.

Vuonna 2017 päivä vankilassa maksoi hieman yli 200 euroa ja päivä valvontarangaistuksessa noin 67 euroa.

Tiukasti aikatauluun sidottua arkea

Totaalikieltäytymisen prosessi ei ole nopea. Se alkaa, kun totaali tekee kieltäytymisestään ilmoituksen. Sitä seuraa kuulustelu, asian eteneminen syyttäjälle ja lopulta oikeuteen.

Oikeudenkäyntiä kieltäytyjä voi joutua odottaamana kuukausien ajan.

Eikä valinta vankeudesta tai jalkapannasta ole vain kieltäytyjän itsensä päätettävissä. Panta evätään, jos kieltäytyjä ei siihen viranomaisten selvityksen perusteella sovellu.

Valvontarangaistuksen edellytyksiä ovat muun muassa kirjallinen suostumus niin tuomitulta kuin muilta samassa asunnossa asuvilta, kertoo Uudenmaan yhdyskuntaseuraamustoimiston esimies Tiina Ihanus.

Jalkapannan ehtoja ovat myös sitoutuminen päihteettömyyteen ja toimintavelvollisuus. Useimmiten toimintavelvoisuus täytetään työllä tai opiskelulla. Päihteettömyyttä valvotaan erilaisin testein.

Valvontarangaistuksessa kotoa saa poistua vain määrätyissä tarkoituksissa. Ne kirjataan ylös totaalikieltäytyjän päiväohjelmaan, sanoo Ihanus.

”Aikataulu tehdään yleensä viikoksi tai kahdeksi kerrallaan. Tavallaan pitää siis tietää se viikko tai kaksi eteenpän, miten elämääsi elät. Eli vaikka tänään menen kauppaan, niin siinä menee vaikkapa kymmenestä puoli kahteentoista.”