50 vuotta sitten murhatun Tuula Höökin viimeinen kirje

Jaa kaverilleTilaa Seura
Tuula Höök murhattiin 31.12.1966 Jerseyn saarella. Murhaa ei ole selvitetty. © OM-ARKISTO
Au pairina Jerseyssä työskennellyt Tuula Höök kirjoitti 12.12. vuonna 1966 isälleen Helsinkiin kirjeen. Se oli hänen viimeinen kirje. Uuden vuoden aattona 20-vuotias Tuula Höök murhattiin.

20-vuotias Tuula Höök murhattiin 50 vuotta sitten Jerseyn saarella uuden vuoden aattona vuonna 1966. Seura raportoi tuolloin murhasta ja julkaisi myös Tuulan kirjoittaman viimeisen kirjeensä isälleen.

Tuula työskenteli Jerseyssä au pairina. Joulukuun 12. päivätyssä kirjeessä hän pohtii tulevaa ja kaipaa isän kanssa käytyjä keskusteluja. Kirjeessä hän osoittaa ajalle tyypillistä vanhimman lapsen huolenpitoa vanhempia ja sisariaan kohtaan. Seura julkaisee tässä kirjeen kokonaisuudessaan.

Dear Daddy!

Anna nyt anteeksi, etten ole kirjoittanut niin pitkään aikaan sinulle, mutta kaikki muutkin ovat saaneet melkoisesti odotella kirjettä minulta. Kun olen aina niin kovasti liikkeellä, työssä, kaupungilla tai kylässä niin ei voi oikein seistenkään pistää sulkaa liikkeelle. Iltaisin, kun istun omassa sängyssäni ja olisi tilaisuus pieneen raapusteluun, tulee uni liian aikaisin. Toinen juttu on, että mielessäni alituiseen pyörivät ajatukset ja pienet probleemat ja kun niitä ei pysty ratkomaan käden käänteessä, niin ei voi saada ajatuksiaan kootuksi. Mun probleemani on nyt ja se on ollut koko syksyn sama. Miten pääsisin Ranskaan ja löytäisin työpaikan sieltä? Olen päättänyt kerran, että menen sinne vielä ennen ensi kesää ja niinpä yritän keinoa ja toista. Olen kirjoittanut jo yhteen sun toiseen paikkaan, mutta tuloksetta toistaiseksi, sillä heidänkin on vaikeata ottaa tuntematon palvelukseensa.

Juttu olisi aivan toinen jos itse pääsisin paikan päälle, mutta en voi lähteä ennen kuin olen saanut jonkinlaisen työpaikan. Minulla on kyllä tuttuja Pariisissa, mutta heidän avullaan pääsen lähtemään vasta helmikuun alussa. No, kyllähän sekin olisi jotakin, sillä silloin olisi 3-4 kk kesään  ja tässä ajassa ehtisin tutustua sopivasti kaikkeen ja järjestää itseni jonkinlaiseen muotialan salonkiin ensi vuoden syksyksi. Kesäksi kuitenkin palaan taas tänne Jersyhin ja yritän saada Leenan tulemaan tänne oppimaan englantia. Minä järjestän hänelle työpaikan valmiiksi, joten kaikki olisi all right hänen kohdallaan.

”Ajattele, kerrankin pääsisitte kauas Eurooppaan”

Olen juuri kirjoittanut äidille ja kertonut ideastani: mitähän jos sinä ja äiti viettäisitte kerrankin hauskan ja virkistävän kesäloman ja tulisitte ensin Tertun luo ja sitten pariksi viikoksi tänne Jerseyhin. Täällä oleskelunne ei maksaisi teille mitään sillä minä järjestäisin kaiken. Pääasia olisi, että tulisitte. Matkanne ei maksaisi mahdottomia, sanoisinko 1000 mk yhteensä molemmat ja se kyllä kannattaisi säästää kevään mittaa sillä varmasti nauttisitte lomastanne. Teidän pitää jutella, päättää asia ja kertoa minulle. Minä taas annan lisäohjeita matkareitistä sun muista. Ajattele, kerrankin pääsisitte kauas Eurooppaan ihan polkuhintaan.

Jos teidän kesälomanne sattuisi kesäkuuhun, voisin itse tulla hakemaan teidät kaikki kolme, mikäli autoni pelaa hyvin ja niin edelleen.

Näistä jutuista täytyy käydä kirjeenvaihtoa, sillä harvalla olisi näin otollinen tilaisuus. Täällä olonne ei tulisi maksamaan teille mitään sillä minulla on ystäviä, joiden luona saisitte oman huoneen. Ruoka ja muut sellaiset ilot ja nautinnot ovat hyvin halpaa businesta.

Pohtikaa nyt asiaa ja minä yritän auttaa parhaani mukaan mitä taloudellisiin seikkoihin tulee. Muuten tästä tuli mieleeni pankkitilini, jolle pitäisi tähän mennessä olla kertynyt noin 500 markkaa. Teenpä tässä pientä selkoa jos toteat, että pankissa on edelleenkin vain se 100 markkaa, jonka keväällä jätin.

”Olen jokseenkin paljon lähetellyt tavaraa sinnepäin”

Älä huolestu, ei raha tee ketään onnelliseksi, sen olen kauniisti todennut oikeaksi sanonnaksi nähtyäni niin paljon täällä »maailmaa». Rahaa on hyvä olla, mutta sen toteaa vasta silloin kun sitä ei ole. Mitä minuun tulee, ei tarvitse yhtään murehtia, minä pidän aina sellaista 1000 markan vararahastoa  sillä ei koskaan tiedä, ketä joutuu auttamaan. Kuitenkin olisi hyvä kun siellä kotonakin olisi rahaa tililläni, tehän ainakin voisitte hädän tullen auttaa itseänne.

No, ensinnäkin mulla pitäisi olla se 100 markkaa. Kesällä ostin tytöille leninkejä ja puseroita j.n.e ne olen merkinnyt yhteensä 50 markaksi. Oletko saanut rahat Leenalta ja Merviltä? Sitten siitä äidin kellosta olisin veloittanut 50 markkaa sillä se maksoi minulle 100 markkaa. Minä haluan kuitenkin puolittaa puolet. Pyydä tytöiltä osuutta siihen 50 mk, jonka pistät pankkiin. No, sitten tämä tekee jo 200 mk vai mitä? Sitten on vielä mun matkaradio rästissä. Seijalta pitäisi saada 100 markkaa siihen. Sitten Tepu on vihdoinkin luvannut maksaa velkansa 150 markkaa ja nyt ollaan jo 450 markassa. Viime kuussa lähetin kaksi pakettia, joissa oli tytöille pienet paketit. Leena, Mervi ja äiti kukin pulittakoon 10 markkaa. Lisäksi oli pusero ja liivihame, joista pitäisi tulla 20 markkaa yhteensä.

Huomaat, että olen jokseenkin paljon lähetellyt tavaraa sinnepäin ja vain tyttöjen uusista vaatteista heitä veloitan. Kaikkiaan tililleni voi kertyä siis 500 markkaa. Jos et nyt vielä tiedä hajuakaan näistä seteleistä, voit ainakin aloittaa jahdin niin, että saisit ne ennen tämän vuoden loppua. Sanokaamme, että teet kaikille selväksi jollain tavoin, että minä muka tarvitsen rahojani. Sitten kokoat rahat, otat siitä 200 markkaa »kasöörin joulurahaa» ja minulle jätät 300 markkaa pankkiin. Toivon että olet vielä »mukana» vaikka asiat näyttävätkin monimutkaisilta. Joka tapauksessa voitte käyttää 200 markkaa rahoistani johonkin tarpeelliseen. Olisi mukavaa jos ostaisitte sillä jotain tai maksaisitte jonkun ikävän laskun niin, että siitä olisi jotakin hyötyä. Eihän se nykyään ole niin paljon ole, mutta lähetän teille kotiin hauskan joululahjan. Se tulee kylläkin vasta joulun jälkeen, sillä en ole sitä vielä lähettänyt.

”On niin paljon hyviä tuumia ja ideoita tulevaisuuden varalle”

Todellakin joulu on pian ovella ja minä en ole talvea edes pahemmin huomannut. Kaikki on vihreää niin kuin kesällä, ei kuitenkaan ole paljon kukkaisia, mutta kuitenkin on outoa ajatella joulua näin kesäisillä maisemilla. Täällä ei ole pakkasiakaan. Joskus on vain kovia myrskyjä, mutta sitten taas on mukavan leutoa. Kyllä tämä Jerseyn ilmasto on erinomainen.

Pidän Jerseystä niin kovasti, että täällä varmaan on toinen kotini tulevaisuudessa. Yritän joskus, kun olen saanut kerättyä hieman pääomaa, aloittaa pientä Guest House tai motellibusinestä. Se on erittäin kannattava jos vain businesjärkeä ja tietää mitä tekee. Mulla on niin paljon hyviä tuumia ja ideoita tulevaisuuden varalle. Täytyy vain ensin löytää oikea henkilö, joka voi auttaa mua aluksi, sillä ulkomaalaisena en voi aloittaa mitään yritystä omissa nimissäni. Täällä Jerseyssä on niin ankarat lait näetsen. Ulkomaalainen ei edes voi valita työtä mielensä mukaan. Hotelli- ja ravintola-alat sekä kotiaputyöt ovat ainoat, joita ulkomaalainen voi uneksua tekevänsä. Asia on toinen heti jos menee naimisiin englantilaisen kanssa, muuten täytyy olla saarella 8 vuotta ennen kuin voi aloittaa mitään muuta. Aika vaikeaa vai mitä, mutta se vain johtuu vaikeista työnsaantimahdollisuuksista. Jersey on niin suosittu paikka, mutta jos täällä pääsee kiinni liikeyritykseen, niin siinä tekee rahaa sesonkiaikaan.

Rahalla taas en tee mitään itse, mutta se voi auttaa muita. Tämä on ainakin minun toiveeni, että pystyn auttamaan lähimmäisiäni mahdollisimman paljon. Sillä kun itse olen onnellinen, toivon, että muutkin olisivat ja lähinnä ajattelen omaa perhettäni ja lähimpiä omaisia. Toivon aina, että teillä olisi kaikki hyvin ja että olisitte tyytyväisiä. Itselläni minulla on kaikkea mitä ikäiseni tyttö voi kuvitella. Itsekin hämmästelen joskus, miten maailmassa olen pystynyt hankkimaan kaikki tavarat ja vaatteet ja nyt vielä auton, vaikka palkkani ei ole olekaan mikään päätähuimaava. Mutta se kai johtuu siitä, että minulle on suotu sen verran järkeä, että pystyn käsittelemään rahaa. Minä olen oiva esimerkki siitä, että suuret tulot eivät tee rikkaaksi, vaan pienet menot.

Autosta puheen ollen – tulin ostaneeksi käytetyn auton, että pääsen liikkumaan vapaasti. Täällä on näetsen niin kehno »bussi-service» talvella. Auto oli halpa ja bensiini on huokeata. Ja jos myyn autoni keväällä, jolloin hinnat jälleen nousevat, saan vielä soman voiton taskuuni. En kuitenkaan taida myydä tuota ”rukkia”, sillä se on hyvin hyödyllinen täällä ja jos menen Ranskaan, niin on helppoa käydä helssaamassa ystäviä Saksassa, Hollannissa ja Ranskassa. Ehkäpä tulen keväällä tai kesällä hyrrälläni, kukapa tietää. On vaikeata sanoa mitään varmaa kun en vielä ole ehtinyt Ranskaan saakka.

Tuula Höökin perhe kotonaan Helsingissä murhan jälkeen. © OM-ARKISTO

”Henkistä viisautta ei kai riitä kaikille”

Tämä on varmasti uuden romaanin tai jatkokertomuksen alkua sillä sivu on aina loppu. Kun aloitan ei loppua tule. Nytkään en ole vielä kunnolla aloittanut, niin paljon olisi vielä kerrottavaa. Olen usein kaivannut sinua ja niitä keskustelutuokioitamme. Muistatko? Olit todella paras keskustelukumppani, jonka olen tähän asti tavannut. Monta kertaa olisi niin hauskaa ja helpottavaa jos olisi joku, jonka kanssa voisi jutella kaikenlaisista asioista, varsinkin elämän ongelmista ja vakavammista seikoista. Mutta sellaista ihmistä en ole tavannut sen jälkeen kun sieltä kotoani lähdin. Kyllä on vaan kummallista, että vaikka olen tavannut satoja ja satoja tänä aikana, ei ole sattunut kohdalleni ketään, joka tajuaisi jotakin filosofiasta tai ymmärtäisi yhtään psykologiaa ja elämän viisautta. Yksin olen saanut pohdiskella monia asioita, kun ei ole kerrassaan ketään, jonka kanssa keskustella. En tiedä, mikä itse olen enkä yritä pitää itseäni muita parempana, mutta ihmisessä arvostan hänen henkistä kehittyneisyyttään. Sellaista ei ole joka oksalla, joka ymmärtää jotakin elämän filosofiasta, ei ainkaan täällä Jerseyssä ja luulen, että muualla Englannissa on sama juttu. Se johtuu heidän elämäntyylistään ja kaikesta toisarvoisesta, jota heille opetetaan jo koulussa. He ovat ikuisia lapsia, joita tarvitsee taluttaa ja ohjata. Monta kertaa tuntee itsensä oikein sairaaksi kun näkee ihmisten toilauksia ja menettelyjä erilaisissa tilanteissa. Ihan tosi, ei voi muuta kuin pudistaa päätään. Voisit tehdä katugallupin ja kysellä jotain yksinkertaisia arkielämän psykologiasta. 85 % varmaan pitäisi sinun kysymyksiäsi tieteen yläasteen nokkeluutena, asioina, joihin heidän aivonsa eivät ylety. Henkistä viisautta ei kai riitä kaikille näemmä, tasan eivät käy onnenlahjat kuten sanotaan. Siinä on vissi perä.

Niin vain kaipaan puhekumppania, että joskus aivan ikävystyn olooni. Tässä vaiheessa usein otan kynän käteeni ja rupean selvittelemään kasaantunutta kirjevelkataakkaani. Saan ainakin pistää ajatuksiani paperille ja sekin helpottaa. Toivon, että kun  sinusta asiat näyttävät toivottomilta, etkä keksi mitään piristykseksi ja mielenylennykseksi, niin otat kynän käteesi ja kirjoitat minulle. Tee se heti ja huomaat ihmeeksesi, miten se muuttaa mielentilasi. Kokeile ja minä sanon kokemuksestani, että se keino tepsii. Minullehan voit kirjoittaa ja kertoa kaikista mahdollisista asioista, jotka painavat mieltäsi ja minä puolestani kerron omia mielipiteitäni kirjeen muodossa. Tosin tämmöinen keskustelu vie aikaa, mutta se on ainoa keino kun emme ole aivan kivenheiton päässä toisistamme. Tässä ei kynällä ja paperilla pysty pohdiskelemaan paljoa kerralla, muuten täytyisi tilata yksityiskone tuomaan kirje perille. Sillä kaikelle, mitä tahtoisi puhua ja pohtia, ei riitä kynää ja paperia maailmassa. Keskustelukenttä on niin laaja ja ajatuksen maailma niin suuri, että konkreettiset apuvälineet eivät milloinkaan riitä korvaamaan sitä, minkä voi puhuessa tuoda julki.

”Minulla ainakin on ollut onnellinen koti”

Kuten huomaat en ole vielä paljoakaan ehtinyt tuoda ajatuksiani päivänvaloon ja jo pinkka arkkeja käytetty ihan hetkessä. Täytynee tässä piakkoin lopetta, kun on jo niin myöhä. Olen sängyssäni istumassa ja siksi käsiala on niin kurjaa, mutta toivon että saat selvän. Huomenna rupean tekemään tekemään joulukortteja. Huh, niitäkin pitää saada kymmeniä aikaan. Sitten kirjoitan Leenalle ja Merville ja opastan heitä vähän niissä arkielämän kommelluksissa. Näin isona siskona he ottavat jotain varteen minun puheistani näetsen.

Älä turhaan murehdi heidän puolestaan, minä koetan auttaa minkä voin kirjoittamalla heille kun vain ensin kuulen, mistä kenkä puristaa. Äiti kertoi, että teillä on taas sähköä ilmassa. Se on muuten varma talven merkki. Mieliala madaltuu säiden huonotessa ja ankean pimeän ajan tullessa. Näin on ollut jo monet vuodet ja taas on samaa havaittavissa. Koita kuitenkin piristyä, kirjoita minulle pian. On niin ikävää kuulla, että siellä kotona on kahinaa ja huonoa tuulta kun aina tahdon ajatella, että minulla ainakin on ollut onnellinen koti ja hyvä perhesopu. On välillä hauskaa kun muistelen niitä iloisia huumorin täyttämiä hetkiä siellä kotona. Ja, usko tai älä, kun sitä piristyt ja olet hyvällä tuulella, niin kaikki muutkin tulevat olonsa kevyeksi, sillä sinähän olet se perheen pää. Kirjoita pian isä.

Rakkain terveisin tyttäresi Tuula

Lue Seurasta numero 32/2017, mitä murhatutkimuksille kuuluu nyt.

X