1970-luvulla terrorismi oli huomattavasti verisempää kuin 2000-luvulla – miksi nyt on silti enemmän syytä pelätä kuin ennen?

Eurooppaa on tammikuun 2015 jälkeen järkyttänyt kolme laajaa terrori-iskua, jihadistien iskiessä ensin Charlie Hebdo -lehden toimitukseen, sitten eri pariisilaiskohteisiin ja viimeksi eilen Brysselissä lentokentällä ja metroasemalle. Raa’at iskut ovat järkyttäneet syvästi eurooppalaista turvallisuudentunnetta ja levittäneen pelkoa ympäri rauhaan tottunutta mannerta.

Terrorismin tuhoja kuvaavan tilastojen valossa koko 2000-luku on silti ollut Euroopassa paljon rauhallisempi kuin lähivuosikymmenet (luvut näkyvät oheisessa The Statiscal Portal -tilastopalvelun kokoamassa taulukossa, joka löytyy myös täältä). Global Terrorism Database -tietokannasta kerättyjen terrorismin uhrikertymien perusteella 1970-luku oli Euroopan lähihistorian selvästi verisin vuosikymmen iskujen vaatiessa monena vuonna yli 200 uhria. Läpi 80-luvun terroristit tappoivat vuosittain yli 100 ihmistä, 90-luvullakin yli sadasta useisiin kymmeniin.

[aesop_image img=”https://seura.fi/wp-content/uploads/2016/03/Terrorismin-uhrit-Euroopassa.jpg” align=”left” lightbox=”on” captionposition=”left”]

Euroopan verisimpinä terrorismivuosina jäävät historiaan 1980 ja 1988, jolloin iskut vaativat yli 400 uhria. Ensimmäisenä vuonna uhrien määrää nosti kerralla äärioikeistolaisen Nuclei Armati Rivoluzionari -järjestön Italaissa Bologan juna-asemalle tekemän pommi-isku. Vuonna 1988 libyalaisterroristein pommi pudotti Pan Amin lentokoneen skotlantilaiseen Lockerbien surmaten 270 ihmistä.

Tuhoisinta satoa terrorismi aiheutti 1970–1990-luvuilla katolilaisten ja protestanttisen äärijärjestöjen kiistojen repimässä Pohjois-Irlannissa ja Baskien itsenäisyyspyrkimysten ravistelemassa Espanjassa.

Oikeistolaisten ja vasemmistolaisten äärijärjestöjen väkivalta aiheutti piikkejä Saksan ja varsinkin Italian terrorismi-tilastoihin.

Separatistinen terrorismi kuin ”sissisotaa”

”Pohjois-Irlannin konflikti aiheutti 1970- ja 80-luvuilla suurimman osan terrorismin uhreista, mutta valtaosa iskuista tehtiin Baskimaalla. Molemmissa konflikteissa keskityttiin yksittäisten massiivista tuhoa tavoittelevien iskujen sijasta pitkiin pienempien iskujen sarjoihin”, terrorismin tukija Leena Malkki sanoo.

Pohjois-Irlannin IRA:n ja baskien ETA:n separatistinen terrorismi muistutti tutkijasta sissisotaa ”niin paljon kuin se ylipäätään oli Euroopassa mahdollista”. 1970–90-lukujen terrorismin olivat vahvat alueelliset kytkökset ja uhrien valikoiminen.

”Suurin osa terrorismin uhreista kuoli Pohjois-Irlannin ja Espanjan konfliktialueilla. Paikallisen keskittymisen takia terrorismia ei mielletty yleiseurooppalaiseksi ongelmaksi. Terroristit eivät aina pyrkineet summittaisiin uhreihin, vaan iskuja kohdennettiin. Tämä päti enetenkin etenkin vasemmistolaisen väkivallan tapauksessa.”

Italiassa äärivasemmistolaiset Punaiset prikaatit sieppasivat ja surmasivat ex-pääministeri Aldo Moron maaliskuussa 1978. Länsi-Saksassa Punainen armeijakunta (RAF) surmasi muun muassa pankinjohtaja Jürgen Ponton ja työantajaliiton johtajan Hans Martin Schlayerin.

9/11 hiljensi separatisteja

Ääri-islamilaisen terrorismin globaaliksi puheenaiheeksi nostaneet syyskuun 11. päivän iskut vaikuttivat myös IRA:n ja ETA:n kaltaisiin järjestöihin. Terroritekojaan alueellisilla tavoitteilla perustelleiden järjestöjen kynnys tehdä aseellisia iskuja nousi terrorismin noustua koko maailman viralliseksi ykkösviholliseksi.

”9/11:n vaikutus on arvioitu yhdeksi syyksi Pohjois-Irlannin ja Baskimaan tilanteen rauhoittumiseen. Nykyinen ilmapiiri terrorismin suhteen on sellainen, että se ei kannusta vanhoja eurooppalaisia väkivaltaa käyttäneitä liikkeitä enää turvautumaan siihen. Pohjois-Irlannin tapauksessa myös vuonna 1998 aloitettu poliittinen rauhanprosessi rauhoitti tilannetta”, Malkki sanoo.

Suurin syy 2000-luvulla vähentyneisiin terrorismin uhreihin on tutkijasta kuitenkin terrorismin vastainen sota.

”Vähentyneistä uhrimääristä ei voi vetää johtopäätöstä, että Euroopalla olisi ollut 2000-luvulla terrorismiongelmaa. Enemmän muutosta selittää terrorismin torjunnan tehostuminen. 2000-luvulla on kyetty estämään useita suuria isoja iskusuunnitelmia esimerkiksi viranomaisten ylikansallista yhteistyötä kehittämällä.”

Turvallisuuskoneiston kehityskään ei kuitenkaan automaattisesti vähennä terroristien keskeistä tavoitetta: mahdollisimman suuren ihmisjoukon turvallisuudentunteen horjuttamista.

”Terrorismin psykologinen vaikutelma perustuu aika vahvasti siihen vaikutelmaan, että olisinko se voinut olla minä. Jihadistinen terrorismi on aidosti valtioiden rajat ylittävä ilmiö, jolla on lonkeroita jotakuinkin jokaisessa Euroopan maassa. Bryssel ja Pariisi ovat kaupunkeja, joissa moni on käynyt. Siksi niihin kohdistuvat iskut herättävät voimakkaamman reaktion kuin tieto kaupunginjohtajan surmasta Baskimaalla tai poliisilaitoksen edessä pohjoisirlantilainen räjäytetty pommi.”