Åbo Akademin tutkimus kyseenalaistaa yli 40 metrin etäisyydeltä tehdyt silminnäkijätunnistukset – ”Ihmisen muisti omaksuu herkästi muiden kertomia muistikuvia”

Jaa kaverilleTilaa Seura
© iStock
Kuinka luotettavia silminnäkijätodistukset ovat? Åbo Akademin tutkimus kyseenalaistaa nyt silminnäkijätunnistukset, jotka tehdään yli 40 metrin etäisyydellä.

Kesäkuussa 2018 USA:ssa vapautettiin silminnäkijähavaintojen perusteella murhasta tuomittu henkilö 26 vuoden jälkeen. Havainto oli tehty yli 90 metrin etäisyydeltä.

Jo viidestä kymmeneen metrin etäisyyksillä merkittävä osa Åbo Akademin silminnäkijäkokeeseen osallistujista teki väärän valinnan valitsemalla väärän henkilön tai jättämällä valitsematta aikaisemmin näkemänsä henkilön.

”Tutkimuksen mukaan 40 metrin etäisyydeltä tehdyt havainnot alkavat olla hyvin epävarmoja ja 90 metrin etäisyydeltä tehdyt havainnot ovat jo niin epävarmoja, että niitä ei tulisi lainkaan hyväksyä näyttönä oikeusprosesseissa”, sanoo dosentti Julia Korkman Åbo Akademista.

Nyt on käynnissä tutkimus siitä, miten muut olosuhteet, kuten valo-olosuhteet ja tunnistettavan henkilön vaatteet tai aurinkolasit, vaikuttavat silminnäkijän havainnointikykyyn valita oikea henkilö.

Ihmisillä on taipumusta valita joku henkilö, vaikka se olisi väärä

Rikoksen silminnäkijöitä pyydetään usein valitsemaan nähty henkilö tunnisturivistä tai valokuvista. Todistamisen taakka voi pelottaa, mutta useimmin ongelma on ollut se, että todistaja haluaa valita jonkun henkilön, vaikka se olisikin väärä.

Jos ihminen ei löydä tunnisturivistä omaa muistikuvaa vastaavaa henkilöä, hänellä on tutkitusti tapana valita se henkilö, joka eniten muistuttaa omaa muistikuvaa.

Taipumus korostuu erityisesti lapsilla.

”Lasten kohdalla on kokeiltu lisätä tunnistettaviin kuviin kallon kuva ja kysymysmerkki, ja siihen viitataan ”mysteerimiehenä”. Jos lapsi ajattelee, että nähty henkilö ei ole kuvissa, lapsi voi valita kallon kuvan. ”

Täten lapsi saa siis valita jonkun henkilön, mutta ei todistuksellaan syytä mahdollisesti väärää henkilöä.

Julia Korkmanin mukaan Suomessa poliisilla on hyvät ohjeet siitä, miten tunnistusrivistöt pitäisi järjestää.

Toinen asia on kuitenkin se, miten ohjeita noudatetaan ja osataanko oikeudessa arvioida alkuperäisen tunnistuksen olosuhteita.

Alkuperäinen muistijälki voi muuttua

Nopeasti mediassa leviävä rikosuutinen tai keskustelu rikoksesta sosiaalisessa mediassa voivat sekoittaa ihmisen omia silminnäkijähavaintoja.

Yksityiskohdat voivat sekoittua oman muistin kanssa jopa niin paljon, että rikoksen silminnäkijä uskoo nähneensä jotakin, mitä ei oikeasti olekaan nähnyt, vaan esimerkiksi kuullut.

”Ihmiset ovat aika huonoja erottelemaan sitä, mikä oli oma alkuperäinen havainto ja mikä on ollut myöhempää päättelyä tai vaikka mediasta saatua tietoa.”

Toisten tarinat manipuloivat muistikuvia – Näin kävi Anna Lindhin murhan silminnäkijöille

Kun ruotsalainen ministeri Anna Lindh murhattiin vuonna 2003 NK-tavaratalossa Tukholmassa, poliisi pyysi silminnäkijähavaintoja. Moni ilmoitti nähneensä tekijän poistuvan tavaratalosta. Poliisi laittoi kaikki silminnäkijät odottamaan kuulusteluja samassa tilassa.

”Siinä he tietysti alkoivat keskustella keskenään ja yksi heistä sanoi nähneensä tekijällä maastokuvioisen takin. Tämä sama yksityiskohta tuli mukaan muidenkin todistajien muistikuviin, hekin alkoivat muistaa tämän saman. Oikeasti tekijällä oli armeijan vihreät housut ja harmaa huppari”, Julia Korkman kertoo.

Muiden kertomat yksityiskohdat tai tarinat voivat manipuloida silminnäkijän omaa muistihavaintoa tapahtuneesta.

”Ihmisen muisti on hyvin herkkä omaksumaan muiden kertomia muistikuvia ja ottamaan ne samalla osaksi omaa havaintoa.”

Åbo Akademin oikeuspsykologian tutkimusryhmä jatkaa Silminnäkijä-tutkimusta tiedekeskus Heurekan tapahtumatorilla viikoittain torstaista sunnuntaihin ajalla 26.10.–23.12.2018.
X