Äidinkieli ruostuu ja unohtuu vähitellen maailmalla – Näin Kaliforniassa Suomi-koulu auttaa kaikenikäisiä oppimaan ja ylläpitämään suomen kielen taitoa
Miten pitää huolta siitä, että ulkomailla asuessa lapsilla säilyy kosketus suomen kieleen? Kävimme katsomassa, miten Kalifornian Suomi-koulussa niin lapset kuin aikuisetkin pääsevät taas tähän pohjoiseen kieleen kiinni.
Kirsi Kunnaksen runo Tunteellinen Siili on kauneinta suomea. Maarit Häkkinen näyttää nukella mallia.
Lauantaiaamu Kalifornian Santa Monicassa. Äidit tuovat lapsiaan luterilaisen kirkon kerhotiloissa pidettävään kouluun. Se kokoontuu joka toinen viikko. Lapset ojentavat kotiläksynsä kahdelle opettajalle ja istuvat rinkiin keskelle huonetta. Äidit taas asettuvat pöydän ääreen räpläämään kännyköitään.
Ravintola-alan konsulttina toimiva Hilkka Muro on amatööriopettaja. Maarit Häkkinen on koulutukseltaan äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja. Paikalla on kymmenen oppilasta.
Aluksi lauletaan Siili-laulu.
”Oi, sanoi siili, olen tunteellinen siili. Olen hyvä, kiltti, hellä ja kenelläpä kellä on vastaansanomista. Se vain on surullista, että piikkikuoren alla siilin hellyys piili.”
Maarit ottaa kontaktin kuhunkin oppilaaseen siili-käsinuken kanssa, laulaen ”Hämä, hämä, häkki, kuka tykkää hämähäkistä?”
Tavoitteena on saada heidät tuntemaan olonsa kotoisaksi.
”Varsinkin pienemmille lapsille laulut ja lorut ovat tärkeitä. Niitä kun toistetaan, niin sellaisellekin, joka ei osaa kieltä niin hyvin, jää jotain mieleen”, Häkkinen huomauttaa.
Opettaja näyttää laulussa mainittujen eläimien kuvia: muurahainen, heinäsirkka, orava ja sammakko. Lapsia kannustetaan puhumaan.
Mitä tikka tekee? Minkä värinen jäniksestä tulee talvella? Mitä orava syö? Missä sammakko elää? Lapset vastailevat parhaansa mukaan.
”Nyt kysytään Veronikalta mitä sulle kuuluu”, opettaja ilmoittaa.
”Hyvää”, vastaa Veronika.
Puolen tunnin alkulämmittelyn jälkeen oppilaat jaetaan iän mukaan isojen ja pienten ryhmiin. Lapset ovat kielitaidoiltaan eri tasoisia.
Englanti jyrää helposti kotimaisen kielen
Kielenopetus on Häkkiselle osa-aikaista työtä. Koulun lisäksi hänellä on yksityisoppilaita. Perheessä on 18- ja 13-vuotiaat tyttäret, mies tekee etänä terveydenhuollon konsultointityötä Suomeen.
Perheessä tiedetään, miten helposti kotimaan kieli voisi jäädä uudessa elinympäristössä taustalle.
”Kyllä on yritetty pitää lasten kielitaitoa yllä. Kun ollaan suomalainen perhe, puhutaan kotona suomea. Kyllähän sen lasten puheessa kuulee, että englanti tahtoo jyrätä, ellei asiaan kiinnitä huomiota”, kasvattaja kertoo.
Tilanne paikkautuu piakkoin, sillä Häkkiset muuttavat ensi kesänä takaisin Suomeen.
Osa perheistä on vain käymässä Los Angelesissa.
Toimittaja Jutta Högmander Tampereelta on kahden viikon reissulla Kaliforniassa. Hän perheineen asui täällä aiemmin vuoden. Suomi-koulu tuli tarpeeseen. Perheeseen kuuluvat aviomies Juha, 6-vuotias Kiia-tytär ja 4-vuotias Kasperi-poika.
”Tämä oli lapsille ja myös meille vanhemmille tärkeä paikka Los Angeles -vuotemme aikana. Sekä lapset että aikuiset saivat kavereita täältä”, Högmander kiittää.
Suomi-koulussa kieltä opitaan leikin ja yhdessäolon kautta. Lapsille suomi on joskus myös salakieli kaverien kanssa. © TOMI HINKKANEN
Missä kuulisi suomea?
Pienempien lasten toimintaa seuraa viisivuotiaan Emilyn äiti Katja Bottoms. Lahtelaisnainen lähti 20 vuotta sitten opiskelemaan New Yorkiin ja tapasi siellä tulevan miehensä.
Perhe on nyt asunut neljä vuotta Los Angelesissa. Katja on kosmetiikka-alalla, mies ääninäyttelijä.
”Aloitimme Suomi-koulun, kun Emily oli ihan pikkuvauva. New Yorkissa oli ihana musiikkipohjainen pienten lasten ryhmä, jossa oli ihan konttaavia vauvoja”, hän muistelee.
Bottomsin puheessa kuulee amerikkalaista korostusta. On haastavaa jaksaa puhua lapselle itsepintaisesti suomea, jos puoliso ei osaa samaa kieltä.
”Olen ollut vähän huono, täytyy myöntää. Kun on asunut täällä näin kauan, englanti tulee luonnostaan”, hän huokaa.
Joskus suomen puhuminen lapselle tuntuu vaikealta, kun kukaan muu ympärillä ei ymmärrä sitä.
”Sitä haluaa pitää koko perheen samassa kielessä, mutta kyllä pitäisi vaan puhua suomea,” Bottoms sanoo.
Perheen arjessa käytetään paljon suomenkielisiä sanontoja, mutta kun ruvetaan selittämään jotain, kieli vaihtuu englanniksi. Lapsi myös vastaa aina englanniksi.
”Tämä on ainut paikka, jossa Emily kuulee ja oppii suomea kodin ulkopuolella. Se on mulle ihan yhtä tärkeää kuin tyttärelle. Näen suomalaisia tyttökavereita täällä. Melkein kaikki suomalaiset ystävät ovat tulleet tätä kautta”, Bottoms kertoo.
Kerran vuodessa Emily-tytär saa perusteellisen kielikylvyn.
”Käymme Suomessa joka kesä. Isovanhemmat eivät puhu lainkaan englantia. Kavereilla on samanikäisiä lapsia. Heidän kanssaan leikkiessä kielitaito kohenee”, äiti sanoo.
Lapsi oppii kaikki kielet
Vaatesuunnittelija Maria Winters keskustelee ranskaksi neljävuotiaan Harper-tyttärensä kanssa. Hän on kotoisin Kongosta mutta asunut Ranskassa, Englannissa ja Suomessa. Nyt perhe asuu Yhdysvalloissa. Wintersin perheeseen kuuluu kaksi lasta ja amerikkalainen aviomies.
”Lapset ovat kuin pesusieniä. He oppivat kieltä helposti. Asuin Suomessa kymmenen vuotta. Lapset ovat syntyneet Kaliforniassa. Meillä on Suomen ja Yhdysvaltojen kaksoiskansalaisuus. Vanhempani asuvat yhä Suomessa. Käymme siellä kerran vuodessa”, Winters selittää selvällä suomenkielellä.
Kielitalkoissa auttaa suomalainen lastenhoitaja.
”Harper on käynyt Suomi-koulua vuoden verran ja osaa jo luetella numerot. Puolitoista tuntia kahdesti kuussa ei riitä opettamaan kieltä, mutta se on silti jotain”, Maria miettii.
Kongossa syntynyt, Suomessa varttunut Maria Winters haluaa ylläpitää tyttärensä Harperin yhteyttä kieleen. © TOMI HINKKANEN
Sitkeä tankkaus auttaa
Lappeenrannasta kotoisin oleva opettaja Hilkka Muro on ollut mukana Suomi-koulun toiminnassa kymmenen vuotta. Hän tuli Yhdysvaltoihin vaihto-oppilaaksi ja tapasi täällä tulevan miehensä.
Perheessä on kaksi lasta: 13-vuotias Meri-tytär ja 7-vuotias Magnus-poika.
”Kieltä on jatkuvasti ylläpidettävä kotona puhumisen ja median kautta”, Muro toteaa.
Magnus-poika teki viime vuonna suomenkurssinsa nettikoulu Kulkurissa. Koska puoliso on amerikkalainen, suomen puhuminen lapsille jää äidin harteille. Hän on tankannut kieltä lapsilleen sinnikkäästi kaikki nämä vuodet.
”Niin täytyy tehdä, ei se muuten tartu. Mutta on liian yksipuolista, jos vain yksi ihminen puhuu kieltä. Pitää lisäksi käydä Suomi-koulua ja skypettää isovanhemmille”, Hilkka Muro luettelee.
Meri-tytär toimii apuopettajan roolissa. Yhdysvalloissa syntynyt tyttö on käynyt Suomessa kerran vuodessa koko elämänsä ajan.
”Puhumme kotona suomea ja julkisilla paikoilla englantia”, Meri selvittää.
Magnus-poika on myös motivoitunut oppimaan kieltä.
”Välillä hän häiriköi tunnilla”, Hilkka-äiti nauraa.
”Mä osaan puhuu suomi, joo”, poika vakuuttaa.
Lasten koulunkäynti päättyy yhteiseen lounaaseen.
Äiti Hilkka Muro opettaa pienimpiä lapsia, tytär Meri on mukana luokka-avustajana. © TOMI HINKKANEN
Aikuiset mukana eri syistä
Iltapäivällä alkaa aikuisten luokka, vetäjänään Maarit Häkkinen. Viisihenkinen ryhmä opettelee päivämääriä, vuodenaikoja ja sanojen sijamuotoja. Aikuisopiskelijat saavat kieliopin lisäksi ripauksen Suomen kulttuuria: tänään puhutaan kirjailija Sakari Topeliuksesta.
Aikuisilla kieliopintoihin vetävät omat juuret tai yleinen Suomen eksoottisuus.
Lastentarhan hallinnossa toimiva Miriam Youngerman on opiskellut kieltä neljä vuotta.
”Minulla on pitkäaikainen kiinnostus Suomeen, sen ihmisiin ja kieleen. Sinne ei ole sukusiteitä, mutta olen vuosien varrella tuntenut suomalaisia”, hän perustelee.
Musiikinopettaja Dorothy Caimano varttui New Yorkin Brooklynin Finntownissa.
”Olen puoliksi suomalainen isäni puolelta. Tavoitteenani on pystyä lukemaan isoäitini runoja, jotka minulla on tallessa”, Dorothy paljastaa.
Markkinointimies Daniel Partovin isä on Iranista ja äiti Suomesta. Vanhemmat kohtasivat Suomessa ja muuttivat Yhdysvaltoihin, jossa lapset ovat syntyneet. Nuorimies opiskelee kieltä kaksoissiskonsa Saran kanssa.
”Suomi oli äidinkielemme, mutta jossain vaiheessa äiti lopetti sen puhumisen. Osa kielestä unohtui, osa on hautautunut jonnekin muistin syövereihin”, Daniel kertoo.
Hän on käynyt Suomessa kymmenen kertaa ja viettänyt siellä pisimmillään koko kesän.
Kirjastonhoitaja Lisle Footella on opinnoilleen erikoinen perustelu.
”Näin Aki Kaurismäen elokuvan Mies vailla menneisyyttä ja kiinnostuin sen takia kielestä”, Foote paljastaa.
Hän on opiskellut suomea 14 vuoden ajan, viimeiset neljä Suomi-koulussa. Innostunut opiskelija lukee ja kuuntelee kieltä myös omatoimisesti netin kautta. Sen kuulee hänen kielitaidossaan.
”Olen ollut Suomessa kahdesti ja haluaisin palata sinne vielä jonain päivänä”, Foote toivoo.
Santa Monican kielikoulun sinnikäs aikuisryhmä: vasemmalta Lisle Foote, Sara ja Daniel Partovi, opettaja Maarit Häkkinen, Miriam Youngerman ja Dorothy Cainamo. © TOMI HINKKANEN
500 taalan vuosihinta
Oppitunnin päätteeksi shekit vaihtavat omistajaa. Opiskelu maksaa aikuisilta 500 dollaria (432 euroa) vuodessa. Hintaan sisältyy 16 tapaamista. Opettaja kuittaa työstään palkkaa runsaat neljäkymmentä euroa tunnilta. Lasten koulutusta rahoittavat myös Suomi-Seura ja opetusministeriö.
Opettaja selvästi nauttii työstään.
”Tämä on nyt viides vuoteni täällä. Minulla on ollut yhteensä 15 oppilasta. Toiset innostuvat vähäksi aikaa, toiset ovat opiskelleet jo monta vuotta,” Maarit Häkkinen kuvailee.
Suomi-koulu tulee tarpeeseen muuttuvassa maailmassa, jossa suomalaisperhe saattaa löytää itsensä maapallon toiselta puolelta, tai ulkomaalainen kiinnostua kielestämme.