Aika auttaa moneen vaivaan – ”Tärkeintä on nauttia matkasta, jolle on lähtenyt”
”Onneksi olin juuri tällä tietyllä lääkärillä, jolla ei ollut kiire. Hän nimittäin osasi sivuttaa painolukuni yhtä sujuvasti kuin tikittävän kellon numerot”, Liina Putkonen kirjoittaa.
Liina Putkonen on Seura-lehden tuottaja.
Neljäkymmentä minuuttia oli kulunut, eikä lääkäri tehnyt elettäkään saadakseen minut ulos vastaanotolta. Silloin itse havahduin huolehtimaan, että nyt menee liian pitkäksi. Joku poloinen käytävässä jo luulee, että hänet ja aika lääkäriin on jo unohdettu.
Lääkärillä ei kuitenkaan ollut kiire. Tilanne tuntui varsin oudolta, sillä en usko, että olen koskaan istunut vastaanotolla puolta tuntia kauempaa. Yleensä sisään marssitaan vaiva jo ovella huulilla, ja lähes samalla ovenavauksella tullaan ulos laboratoriolähete, resepti tai sairauslomapaperi kourassa.
”Kuten osasin pelätä, tulos masensi”
Tällä kertaa oli toisin, kello tikitti, mutta me vain juttelimme. Emme toki niitä näitä, vaan terveydestäni, siitä, mikä sitä edistäisi, ja millaisia kompastuskiviä voi tulla eteen matkalla kevyempään elämään.
Olin varannut ajan verenpainekontrolliin, ja valmistautunut mittaukseen, laboratoriolähetteeseen ja elintapojen ripeään läpikäyntiin. Mutta lääkäri halusi kuulla enemmän. Miten elämä on kohdellut viime vuodet? Miten olet jaksanut koronaa? Millaisia toiveita sinulla on tulevasta?
Toki vähän mitattiinkin, ja kävin puntarilla. Se tieto on tarpeen, kun halutaan muutosta. Kuten osasin pelätä, tulos masensi. Toivoin isompaa pudotusta, koska olin muokannut elintapojani monin tavoin jo viime syksystä asti. Itse asiassa painolukemat oikein suututtivat, sillä vaikkei kissa kiitoksella eläkään, minun motivaationi tarvitsee kipeästi hyvää palautetta.
Ihmeellinen aika
Onneksi olin juuri tällä tietyllä lääkärillä, jolla ei ollut kiire. Hän nimittäin osasi sivuttaa painolukuni yhtä sujuvasti kuin tikittävän kellon numerot.
”Emme me täällä vaakaa hoida, vaan sinua”, lääkäri totesi ja jätti numeroasian siihen.
Yleensä olen saanut painoindeksiluennon ja syy-seuraus-selvityksen sen ja terveyden välillä, mutta nyt aloimme puhua siitä, mitä minä toivon olemukseltani ja miksi.
Tässä tehdään loppuelämää, ei pikaista muutosta.
Minä toivon kivuttomia päiväkävelyitä ja jumppahetkiä, pirteitä aamuja ja iloa, kun löytää kauniin puseron ylleen. En mieti numeroita, mutta toki niillä on toiveiden toteutumisessa merkitystä.
Lääkäri vakuutti, että kevyempi elämä näkyy varmasti ajan myötä myös painossa, mutta tärkeintä on nauttia matkasta, jolle on lähtenyt.
”Tässä tehdään loppuelämää, ei pikaista muutosta, joka harvoin on pysyvää.”
Kello naksahti yli tunnin, kaikki tarpeellinen oli puhuttu, motivaationi elämänmuutoksen jatkamiseen oli täyteen ladattu. Kissakin olisi elänyt näillä kiitoksilla. Aika on ihmeellinen lääke moneen vaivaan.