Aikuiset lapset käyttävät kilttiä äitiään taloudellisesti hyväkseen – Kuinka pitää puolensa ja vetää raja raha-asioissa?
Johannan, 55, aikuiset lapset käyttävät häntä taloudellisesti hyväkseen. Psykoterapeutti Sini Rantakari auttaa Johannaa vetämään terveitä rajoja.
Kuinka tehdä stoppi sille, että aikuiset lapset käyttävät äitiään taloudellisesti hyväkseen?
Johannalla on neljä aikuista lasta, joista jokaista hän on joutunut auttamaan taloudellisesti. Hänen onkin ollut vaikea myöntää, että lapset käyttävät äitiään taloudellisesti hyväkseen.
”Tiedän, että heidän pitäisi osata hoitaa omat raha-asiansa. Toisaalta äidin sydämeni sanoo, että haluan auttaa, jos voin, ja minulle tulee hyvä mieli, kun lapset selviävät. Olen aina ollut liiankin kiltti”, Johanna kertoo.
Aikuiset lapset eivät käänny isänsä puoleen, koska Johannan ex-mies on lähes aina vastannut, ettei hänellä ole antaa rahaa.
”Koen asetelman hieman loukkaavana, vaikka kertoohan se luottamuksesta.”
Miten toimia, kun aikuiset lapset käyttävät äitiään taloudellisesti hyväkseen? Näin Johannaa neuvoo psykoterapeutti Sini Rantakari.
”Omasta antaminen on luontevaa”
Sini Rantakari: ”Olet vanhemmuuteen kuuluvan kysymyksen ytimessä. Milloin omaa lasta auttaa parhaiten antamalla, milloin rajoja asettamalla?
Kerrot, että omastasi antaminen on ollut sinulle aina luontevaa. Onko sitä vahvistettu kasvatuksella? Onko sinulla ihanteita tai arvoja, jotka ohjaavat sinua toimimaan näin?
Lapsesi varmaan tuntevat sinut helposti lähestyttävänä ja myötätuntoisena, luotettavana ja auttavaisena. On arvokasta, että he uskaltavat kääntyä puoleesi hädässä. Toisaalta tunnistat heidän käyttävän sinua hyväkseen.
Olet iloinen, että lapset kääntyvät puoleesi, mutta samalla isän kyky asettaa rajoja herättää sinussa kenties kateutta. Kateuden tunne on tärkeä viesti siitä, että toisella on jotain, mitä itsellekin toivoisi.”
”Rahat menivätkin alkoholiin”
Johanna: ”Kaikki alkoi kymmenisen vuotta sitten. Tuolloin jo aikuistunut vanhin poikani alkoi lähetellä viestejä. Hänellä oli jo oma perhe ja yksi pieni lapsi.
Poika laittoi minulle viestiä, että tarvitsee rahaa lapsen vaippoihin ja maitoon.
Ihmettelin, miten rahat eivät riitä kahdella työssäkäyvällä aikuisella. Itselläni oli tuolloin kolme alaikäistä lasta yksin huollettavanani. Maksoin myös omakotitaloa.
Olin kuitenkin höveli ja lähetin rahaa pojalle useaan otteeseen. Jälkikäteen kuulin, että pojallani on alkoholiongelma, ja rahat menivät kurkusta alas.
Myöhemmin pojan ajokortti otettiin kuivumaan. Hän pyysi minulta rahaa sen takaisin hakemiseen poliisilaitokselta. Nekin rahat menivät alkoholiin.
Jälkikäteen ajattelen, että jo tuolloin minun olisi pitänyt osata pistää rajat.”
Sini Rantakari: ”On surullista, että lapsesi on sairastunut alkoholismiin. Se on määräävä tekijä hänen elämässään, jopa tärkeämpää kuin sinun ja hänen välinen luottamus.
On tavallista, että läheinen yrittää auttaa alkoholistia antamalla rahaa, selittämällä asiat parhain päin ja tekemällä asioita toisen puolesta. Nämä keinot eivät auta alkoholistia paranemaan, vaan mahdollistavat riippuvuuden jatkumisen.
Alkoholistin lähellä eläminen haastaa monella tavalla, joita muiden voi olla vaikea kuvitella.”
”Järkeni sanoo, että voin tehdä karhunpalveluksen”
Johanna: ”Kun nuoremmat lapseni aikuistuivat ja muuttivat pois kotoa, kuvio toistui heidän kanssaan. He saattoivat törsätä rahansa holtittomasti ja toivat rästilaskuja minulle. Välillä laskut olivat menneet jo perintään.
Yhteen aikaan tyttäreni sotki taloutensa niin pahasti, että hänellä ei ollut rahaa lääkkeisiin. Minä ostin lääkkeet.
Järkeni sanoo, että voin tehdä karhunpalveluksen lapsille, mutta olen jatkanut silti. Hyväsydäminen äiti minussa ei ole voinut jättää lapsiaan pulaan.”
Sini Rantakari: ”Mistä päättelet, milloin auttaminen on kannattanut, ja milloin se on saattanut olla karhunpalvelus tai jopa hyväksikäyttöä?
Liittyykö se siihen, miltä sinusta on tuntunut antaessasi? Tai ehkä siihen, onko antamasi raha mennyt toivomaasi tarkoitukseen? Vai siihen, onko apusi riittänyt muuttamaan lapsesi tilannetta merkittävästi?
Kaikesta kuulen, kuinka suurta rakkautesi lapsiasi kohtaan on. Olet valmis antamaan omastasi, vaikka joudut epäilemään, onko siitä hyötyä.
Voisiko sinulla olla lupa tuntea tunteita, joita auttaminen eri tilanteissa sinussa herättää? Voisitko miettiä kussakin tilanteessa, haluatko tällä kertaa auttaa taloudellisesti?”
© Matti Pikkujämsä
Perintörahatkin menivät lapsille
Johanna: ”Lypsäminen kärjistyi puolisen vuotta sitten, kun sain edesmenneeltä isältäni hänen tililleen jääneitä perintörahoja.
Lapset havahtuivat siihen, että nyt äidillä on tilillä rahaa. Kaksi nuorimmaista tuli laskujensa kanssa itkien, että voisinko minä maksaa ne pois. Toinen pyysi suurta summaa lainaksi.
Maksoin pahiten rästissä olevat laskut, mutta lainaa en antanut. Se ei olisi mielestäni ollut oikein, koska haluan olla tasapuolinen lapsiani kohtaan.
Tiedän jo, että jos nuorin poikani tulee meille, hänellä on aina oma lehmä ojassa. Seuraavalla kerralla aion kertoa hänelle suoraan, että perintörahoista ei ole enää jaettavaksi.
Isäni omaisuutta ei ole vielä myyty. Toivonkin, että sitten, kun ne rahat tulevat minulle, osaan jo vetää tiukempaa linjaa.”
Sini Rantakari: ”Sinulla on kuin onkin kyky asettaa raja tarvittaessa, hienoa.
Tasapuolisuus lapsia kohtaan on sinulle tärkeämpää kuin yhden lapsen loputon auttaminen. Miten tavoite tasapuolisuudesta liittyy sinuun? Olet käyttänyt pitkään varojasi lasten kasvattamiseen ja sittemmin aikuisten lasten auttamiseen. Tuleeko joskus sinun vuorosi?”
Miksi lapset käyttävät äitiään taloudellisesti hyväkseen?
Johanna: ”Minun on aina ollut vaikea puhua rahasta. En osannut puhua siitä vanhemmilleni enkä myöskään lapsilleni.
Rahasta puhuminen on kiusallista myös lapsilleni. Nuorin tyttäreni saattaa venyttää avun pyytämistä siihen saakka, kunnes on ihan pakko. Olen sanonut hänelle, että puhu ajoissa, jos sinulla on ongelmia.
Raha-asioihin liittyy myös häpeää. Kun itselläni oli tiukkaa, häpesin sitä, että en pärjää vanhempieni silmissä. Ehkä lapseni kokevat samoin.
Olisin toivonut, että isäni olisi edes joskus auttanut minua, kun olin kahta vuoroa tekevä neljän lapsen yksinhuoltaja.
En saanut koskaan häneltä penniäkään. Äitini joskus lainasi minulle, mutta se piti maksaa takaisin. Ehkä tämä on myös syy siihen, että itse en voi olla antamatta rahaa lapsilleni.”
Sini Rantakari: ”Olet joutunut elämään rankan elämänvaiheen, jossa olisit tarvinnut apua. Et ole halunnut omien lapsiesi kokevan samaa.
Rahasta puhumisen vaikeus ja häpeä vaikeasta taloudellisesta tilanteesta ovat kulkeneet sukupolvelta toiselle. Suvun kulttuurin muuttaminen vaatii opettelua, jota olet tehnytkin. Häpeän valtaa voi murentaa puhumalla vähitellen yhä enemmän siitä, mikä on totta. Tietävätkö lapsesi sinun aiemmista elämänkokemuksistasi? Oletteko jutelleet sukunne ”perinnöstä”?”
© Matti Pikkujämsä
”En halua lasteni pahoittavan mieltään”
”Koen ongelmana sen, että aikuiset lapseni käyvät edelleen kukkarollani. Olen pohtinut, miksi annan heidän käyttää minua hyväkseen? En osaa vastata muuten kuin siten, että jotenkin olen itse antanut siihen luvan.
Olen kuitenkin iloinen siitä, että lapseni eivät ole koskaan varastaneet minulta rahaa.
En uskalla sanoa suoraan lapsille, että huomaatteko kuppaavanne minua. En halua lasteni pahoittavan mieltään, joten minun on helpompi todeta, että nyt minulla ei ole antaa rahaa. He tyytyvät siihen.”
Sini Rantakari: ”Minulle tulee kaikesta se käsitys, että lapsesi luottavat sinuun. Ehkä he luottavat sinuun niin paljon, että uskovat sinun osaavan suojella itseäsi asettamalla rajoja tarvittaessa. Jos näin on, he eivät ehkä osaa ajatella kuppaavansa sinua.
Joissain tilanteissa olet todennut lapsillesi, että nyt sinulla ei ole rahaa. Sinulla on lupa sanoa niin aina, kun haluat. Jos tililläsi on rahaa vain elämistäsi tai unelmaasi varten, sitä ei ole annettavaksi asti. Olisiko tämä luonteva tapa asettaa raja omien ja lastesi tarpeiden välille?”
Johanna: ”Toivon, että lapseni oppisivat ottamaan vastuun raha-asioistaan. En usko, että he edes ymmärtävät käyttävänsä äitiään hyväkseen. En ole vihainen heille. Minunhan kuuluisi vetää terveet rajat.
Jos muutut ja alat asettaa rajoja, se haastaa myös lapsiasi muuttumaan ja ottamaan vastuuta.
Haluaisin myös oppia neuvomaan lapsiani, miten heidän olisi järkevä hoitaa talouttaan.”
Sini Rantakari: ”Olet kantanut lapsistasi paljon vastuuta yksin. Siitä ei ole helppo päästää irti. Lapsesi ovat tottuneet huolehtivaan äitiin eivätkä ehkä toivo muutosta.
Jos sinä muutut ja alat asettaa rajoja, se haastaa myös lapsiasi muuttumaan. Se voi herättää hankalia tunteita, mutta lapset voivat myös kasvaa kantamaan vastuuta.
En tiedä, ovatko aikuiset lapsesi valmiita ottamaan sinulta vastaan neuvoja. Voit silti vaikuttaa heihin esimerkilläsi.
Kun itse kannat vastuuta omista tarpeitasi ja unelmistasi ja suojelet niitä asettamalla taloudellisia rajoja, tulet opettaneeksi samaa myös lapsillesi.”
Artikkeli on julkaistu ensi kerran Kotilääkäri-lehdessä 8/20.
Lue myös: Mitä tehdä, kun aikuinen lapsi pyytää jatkuvasti rahaa?
Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti