Äiti on huolissaan huostaanotetusta tyttärestään ja kokee lastensuojelun kirjaavan sanojaan väärin – Miksi raportin laatija ei oikaise epäkohtia?

Jaa artikkeliLähetä vinkki
Lastensuojeluviranomaisilla on toimintatapa, joka tuntuu sen kohteeksi joutuneesta äidistä mielivaltaiselta
© iStock
Lastensuojeluviranomaisilla on toimintatapa, joka tuntuu sen kohteeksi joutuneesta äidistä mielivaltaiselta. Sosiaalialan ylimmän eettisen auktoriteetin mielestä kyseinen käytäntö vaarantaa äidin oikeusturvan.

Tiina on kahden tyttären äiti, jolta on mennyt luottamus lastensuojeluviranomaisiin.

Tiinan nuorempi tytär sijoitettiin vuosi sitten väliaikaisesti lastensuojelulaitokseen. Syynä oli perheen kriisitilanne, joka syntyi siitä, että Tiinan entinen aviomies, hänen kahden tyttärensä isä, kuoli keväällä 2016 pitkäaikaiseen päihteidenkäyttöön.

Tyttäristä vanhempi reagoi isänsä kuolemaan heti rajusti. Vaikeutta jatkui monta kuukautta, mutta sitten esikoisen oirehtiminen helpotti.

Silloin nuorempi tytär aloitti saman painajaismaisen käyttäytymisen, jota isosisko oli harrastanut. Vasta 11-vuotias tyttö karkaili kotoa, liikkui epämääräisessä kaveriporukassa, ei totellut enää Tiinaa.

Tiina ymmärsi, että kummankin tyttären reagoinnin takana oli heidän isänsä kuoleman aiheuttamaa surua ja järkytystä.

Silti Tiina oli yötä päivää huolissaan kuopuksen edesottamuksista. Karkaako tyttö huoneestaan yön aikana? Mitä pahaa tapahtuu sillä aikaa, kun hän on teillä tietymättömillä?

Tiinan oli mahdotonta vahtia tyttöä vuorokaudet ympäri. Hän on päivät töissä, eikä yksinhuoltajana voinut jakaa hoitovastuuta kenenkään kanssa.

Tiina uupui – ja ymmärsi uupumuksen keskellä tarvitsevansa apua tilanteeseen.

Sitä tuli lastensuojelun kautta.

Tytär sijoitetiin väliaikaisesti lastensuojelulaitokseen, jotta hänet saataisiin rauhoittumaan.

Se oli virhe.

Paha mieli vääristelystä

Karkailun takia tyttö siirrettiin lastensuojeluyksikköön kauas kotoa. Yksikkö on tarkoitettu vaikeasti traumatisoituneille tai mielenterveysdiagnoosin saaneille lapsille ja nuorille, siis merkittävästi raskaammissa tilanteissa kasvaneille ihmistaimille kuin Tiinan tytär.

Tyttären oireilu paheni sijoituspaikassa.

Äiti ja tytär ovat molemmat toivoneet sijoituksen purkua puoli vuotta. Turhaan.

Tyttären tilannetta puidaan ja jatkohoitoa suunnitellaan kokouksissa, joissa myös Tiina on läsnä. Sosiaalityöntekijä kirjottaa kokouksesta muistion, joka lähetetään Tiinalle jälkikäteen postissa.

Muistion lukemisesta on tullut Tiinalle ikävä kokemus. Hänen sanansa on nimittäin liian usein kirjattu muistioon väärin.

Tiina esimerkiksi sanoi kokouksessa: ”Psykiatrisen poliklinikan lääkärin mukaan tytär ei tällä hetkellä ole siinä kunnossa, että terapiaa kannattaisi aloittaa.”

Se kirjattiin: ”Äiti vastustaa terapiaa”.

© iStock

Väärä kuva asenteesta

Ylisosiaalineuvos Aulikki Kananoja on sosiaalialan korkein eettinen auktoriteetti.

Onko asiallista, että vanhempi ei saa tarkistaa, mitä raportteihin hänen sanomisistaan kirjoitetaan?

”Kyllä vanhemmalla pitää olla oikeus vaikuttaa siihen, että hänen sanansa kirjataan oikein. Sanamuodoilla on vaikutusta lapsen tilanteeseen ja siksi on tärkeää saada täsmällinen muoto kokousraporttiin”, Kananoja sanoo.

Raportti on erityisen tärkeä, koska sen pohjalta päätetään, miten lapsen asiassa edetään.

”Esimerkki valottaa hyvin, miten erilaisen käsityksen äidin asenteesta saa. Se taas johtaa erilaiseen käsitykseen toimenpiteistä.”

Jos vanhemman sanomisia kirjataan väärin, hän voi pyytää raportin laatijaa oikaisemaan ne.

Tiina on toiminut näin, mutta korjauksia ei ole tehty.

Huono käytäntö tappaa luottamuksen

Näyttää siltä, että poliisi takaa kuulusteltaville paremman oikeusturvan kuin lastensuojelu omille asiakkailleen. Kuulusteltu saa aina lukea poliisin kirjoittaman raportin ja oikaista virheet ennen kuin allekirjoittaa lausunnon.

Poliisissa tästä huolellisuudesta koituvaa lisätyötä ei pidetä niin vaikeana asiana, että sen takia luovuttaisiin kuulusteltavan oikeusturvasta ja luottamusta lisäävästä toimintatavasta.

Lastensuojelussa pelätään tällaisen menettelytavan tuovan lisää työtä työntekijöille.

Lastensuojelun virkamiestasolla on kyllä tunnistettu ongelma.

”Tällaisissa herkissä asioissa pitäisi toimia asianosaisten kesken mahdollisimman avoimesti, että ei tulisi väärinymmärryksiä. Ei ole kyse pelkästään teknisestä kirjaamisesta vaan sen varmistamisesta, että asiat ymmärretään samalla tavalla. On hirveän tärkeää, että luottamus syntyy”, sanoo sosiaali- ja terveysministeriön sosiaalineuvos Marjo Malja.

Ministeriö linjaa lastensuojelun laatusuosituksissa, että asiakkaan kanssa käydään läpi työskentelyn periaatteet ja kerrotaan mahdollisuudesta avoimeen dokumentaatioon. Avoin dokumentaatio tarkoittaa sitä, että kaikki osapuolet näkevät yhtä aikaa, mitä kirjoitetaan, ja korjaukset voidaan tehdä heti.

Monissa lastensuojeluyksiköissä jo toimitaan näin – ei tosin kaikissa, koska linjaus ei ole velvoittava. Lastensuojelun työntekijä voi myös laatia kokousraportin myöhemmin, kuten Tiinan tapauksessa tehtiin.

Silloinkin asiakkaalla on oikeus oikaista virheet jälkikäteen. Jos asiakirjan laatija ei sitä tee, hänellä pitää olla perusteltu syy sille, miksi jätti oikaisun tekemättä.

Tämäkään asia ei ole toteutunut Tiinan tyttären tapauksessa. Tiina on valittanut asiasta eteenpäin, mutta virheitä ei ole sittenkään korjattu.

Tiina on sitä mieltä, että hänen energiansa menee väärään asiaan lastensuojeluviranomaisten kanssa taistellessa. Yksikön toimintakulttuuri on omiaan synnyttämään ja ylläpitämään kofliktia äidin ja lastensuojelun välillä.

”Meillä pitäisi kuitenkin olla yhteinen tehtävä, tytön auttaminen”, Tiina sanoo.

Pitäisikö avoin dokumentaatio saada viranomaisia velvoittavaksi toimintatavaksi, jonka laiminlyönnillä olisi seurauksia?

”Kyllä. Se olisi olennainen asia kansalaisten oikeusturvan kannalta”, Aulikki Kananoja sanoo.

X