(Päivitetty: )
Teksti:
kotilaakari.admin

Rouva Raha kannustaa tinkimään toteamalla, että tinkiminen on osa taitavaa taloudenpitoa.

Aina kannattaa tinkiä.

Mieheni on kova tinkimään. Meille ei osteta mitään isompaa ennen kuin hintoja on huolellisesti vertailtu ja sen jälkeen käyty useamman myyjän kanssa ankarat hintaneuvottelut. Olemme varmaan tämän avulla säästäneet rahaa, mutta välillä minua nolottaa. Mahtaako tinkiminen olla nykypäivänä edes hyvien tapojen mukaista?
Nimimerkillä: Nolo olo

Ole huoletta, tinkiminen istuu nykypäivään ja hyviin tapoihin. Ei ole loukkaavaa kysyä, onko hinnassa neuvotteluvaraa. Aika usein sitä on. Kysymys ei myöskään kerro mitään kysyjän taloudellisesta tilanteesta. Usein vaikuttaa siltä, että kaikkein tarkimpia euroistaan ovat ne, joilla niitä on eniten.

Tinkimiseen kannustaa sekin, että netin ansiosta käyvän hinnan selvittäminen on usein varsin helppoa. Käypä hinta on taas tinkijän lähtökohta: sen alle kannattaa pyrkiä, mutta sitä enempää ei missään nimessä kannata maksaa. Tinkimisen voi mieltää taitavaksi taloudenpidoksi. Se voi käytännössä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että puutarhakalusteet ja pyörät hankitaan syksyllä, lumikolat ja sukset vastaavasti kesän kynnyksellä, jolloin myyjät antavat hövelisti alennuksia jo alennetuista hinnoista. Esimerkiksi tietokoneen tai puhelimen voi saada edullisesti, jos ostaa vähän ennen kuin uusi mallisto tulee markkinoille.

Myyjän neuvotteluhalukkuuteen voi vaikuttaa myös hänen bonuksensa. Jos kuukauden tai vuoden bonusrajan ylitys on yhden sohvan tai auton päässä, kaupanehdot voivat muuttua hyvinkin houkutteleviksi.Tyylikäs tinkijä ei kuitenkaan ryhdy inttämään myyjän kanssa hinnasta, jos tämä heti kättelyssä toteaa, että se ei jousta. Tosin silloinkin liikkumavaraa voi etsiä toisaalta.

Myyjän kanssa voi yrittää neuvotella jostakin itselle arvokkaasta lisäedusta, esimerkiksi sohvan maksuttomasta kotiinkuljetuksesta. Itselläni on kokemusta autokaupasta, jossa erään ison autoliikkeen paras tarjous jäi himpun verran korkeammaksi kuin olin valmis maksamaan. Ratkaisu löytyi: sovin myyjän kanssa, että saisin sijaisauton maksutta aina, kun auto tuotaisiin huoltoon. Myyjä suostui auliisti. Hän tosin epäröi hetken, kun pyysin kirjaamaan edun kauppakirjaan.

Lue lisää Vivasta 12/2013!

 Kauppatieteiden maisteri, MBA, Helena Ranta-aho on työskennellyt taloustoimittajana parikymmentä vuotta, viimeksi Viisas Raha -lehden toimituspäällikkönä, sitä ennen Taloussanomissa ja Talouselämässä. Nykyisin hän on vapaa taloustoimittaja.

Minun rahat vai sinun rahat ja pitääkö aikuisia lapsia auttaa? Rouva Raha -palstalla vastataan arjen rahankäyttöä koskeviin kysymyksiin.

Lähetä kysymyksesi postitse osoitteeseen Viva-raha, Maistraatinportti 1, 00015 Otavamedia tai sähköpostitse vivaraha@otavamedia.fi.

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti

X