Anja Snellmann kannustaa tunnustamaan naarmunsa ja haaverinsa: ”Jospa ryhtyisimme rohkeammin kertomaan myös virheistämme, väärin arvioinneistamme”

Ajattelen päivittäin virheitä. Omiani ja toisten. Toisten virheitä ajattelen, koska saan paljon kuulla niistä, niin kirjailijana kuin terapeuttina. Jälkimmäiselle tullaan usein kertomaan isot vastoinkäymiset, kaduttavat valinnat ja väärät arvioinnit.

Usein jumit liittyvät ikiomien unelmien ohittamiseen, menetettyihin työpaikkoihin, sukuriitoihin ja eroihin. Lupauksiin, joita ei koskaan täytetty.

Kirjailijan työssä ei virheitä voi välttää. Täydellistä lausetta, runoa, romaania tai esseetä ei ole. Niin kuin ei ole täydellistä avioliittoa, seksielämää, saati lastenkasvatuksen metodia.
Virheetöntä terapeuttia ei pitäisi olla olemassakaan; viisas ymmärrys syntyy vasta omien haavereiden ja naarmujen tunnustamisesta.

Kollega Christer Kihlman oli taannoin vieraana Efter Nio -televisio-ohjelmassa. Haastattelussa hän tunnusti, että on tehnyt elämässään paljon virheitä, ollut itsekäs ja loukannut läheisiään.

Häntä puolta nuoremmat haastattelijat olivat hiukan hämmennyksissään: rehellinen vastaus ei ollut letkeää telkkaripuhetta. Ei sellaista leppoisaa talkshow – avautumista kuin kenties odotettiin.

Virheettömyyden kulisseja me rakennamme kaikki. Mediakin, niin perinteinen kuin varsinkin sosiaalinen. Julkisen Sanan Neuvoston kanteluita lukiessani ihmettelen usein pontevuutta, jolla päätoimittajat puolustavat juttuja, jotka tietävät itsekin falskeiksi.

Eikö mokien tunnustaminen nimenomaan voisi tuoda luottamusta, mediallekin? Harvoin yksittäiset toimittajatkaan myöntävät erehtymistään. Tai sitten se erheen tunnustaminen kuulostaa samalta kuin Alexander S:n ”sori siitä”.

Varsinaisia virheettömyyden tekopyhättöjä ovat Facebook, Instagram ja kaltaisensa, joissa esitellään paratiisillisia lomamaisemia, paranneltuja ulkonäköjä, brassaillaan ruoilla, kodin sisustuksilla ja omien lasten ylivertaisuudella. Somessa naurunalaiseksi joutuminen – ja etenkin somen vihatsunamin kohteeksi joutuminen – on pelottavaa.

Yksi kunnon moka ja olet ulkona, sinulle käännetään selkä, saat potkut, stigman. Yksi harhautunut lause, yksi harkitsematon sana, etikettivirhe, väärä aika, väärä paikka. Ei armoa. Somessa haavoitettuja, mediaryöpytysten traumatisoimia ihmisiä on paljon.

Mielenterveyden ongelmista on nykyisin jo melkein trendikästä avautua, ja hyvä niin. Jospa ryhtyisimme rohkeammin kertomaan myös virheistämme, väärin arvioinneistamme? Uuden vuoden lupauksia pohtiessamme listaisimme rehellisesti myös edellisvuoden sössimiset. Skool niille, ja eteenpäin.

Mitkä olivat sinun viime vuoden virheesi?

Anja Snellman on kirjailija, yleis- ja seksuaaliterapeutti sekä toimittaja.