Näin Anneli Auer lomaili perheensä kanssa vuosi ennen murhaa

Jaa kaverilleTilaa Seura
Juttu julkaistiin Kaksplus-lehdessä vuonna 2005.
Anneli Auer kirjoitti vuosi ennen Ulvilan murhaa Kaksplus-lehteen jutun, joka kertoi kertoi kuusihenkisen perheen lomamatkasta Maltalle. Juttu on julkaistu alun perin Seurassa 38/2013.

Talvella kuusi ja puoli vuotta sitten puhelin soi perhelehti Kaksplussan toimituksessa. Poliisista, päivää, tervehti naisääni.

Poliisi pyysi toimituksen sihteeriä faksaamaan lokakuun lehdessä julkaistun jutun. Sen, jonka otsikko oli Vauvaperhe Maltalla.

Sihteerin ihmetellessä poliisi selitti, että juttua tarvittiin eräässä tutkinnassa. Jutun oli sekä kirjoittanut että kuvannut henkilö, jonka puoliso oli joutunut henkirikoksen uhriksi. Jutun tekijän nimi ei sanonut sihteerille mitään. Joku Anneli Auer.

Imetti uima-altaalla

Kaksplussan sihteeri ei tunnistanut Anneli Auerin nimeä, sillä sitä ei ollut julkistettu. Uhrin puolisoa ei tuossa vaiheessa epäilty mistään.

Anneli Auer oli kertonut poliisille ulkoa ikkunan läpi tulleen tunkeutujan surmanneen hänen puolisonsa Jukka S. Lahden yöllä joulukuun ensimmäisenä päivänä vuonna 2006. Kului lähes kolme vuotta, ennen kuin poliisi alkoi epäillä Aueria tekijäksi syksyllä 2009.

Kaksplussan juttu julkaistiin lokakuussa 2005 osana laajempaa juttukokonaisuutta lapsiperheiden lomailusta. Jutun pääosassa on Anneli Auerin ja Jukka S. Lahden perheen kaksi viikkoa kestänyt valmismatka Maltalle. Lisäksi Anneli Auer on kirjoittanut kaksi pienempää faktajuttua. Toisessa hän antaa vinkkejä lentämiseen lasten kanssa, toisessa tietoa Maltan olosuhteista lapsiperheen näkökulmasta.

Kuvissa pääroolissa ovat lapset. He hymyilevät kauniisti puettuina, tytöt vaaleanpunaisissaan. Yhdessä kuvassa Auer imettää kuopusta uima-altaalla. Toisessa Jukka S. Lahti työntää rattaissa nukkuvaa kuopusta.

Kaikki hymyilevät.

Pakkasi koko yön

Juttu alkaa kuvauksella matkavalmisteluista.

Edellisistä kokemuksista viisastuneina aloitamme pakkaamisen hyvissä ajoin. Päätämme myös varustautua hyvin vauvantarvikkeilla. Perheen nuorin jäsen, 9 kk, tarvitsee vaippoja ja vauvanruokaa koko matkan ajan, eikä niitä välttämättä löydy ihan hotellin vierestä. Laatuunkaan ei voi aina luottaa, kuten saimme huomata edellisellä kerralla Espanjassa.
Vaikka pakkaaminen aloitettiin ajoissa, silti tulee kiire.

Viimeisenä yönä ennen lähtöä perheen äiti huomaa heittelevänsä hirveällä vimmalla viimeisiä lastenvaatteita matkalaukkuihin ja keräävänsä matkaeväitä käsimatkatavaroihin, Anneli Auer kirjoittaa itsestään kolmannessa persoonassa. Samalla tyylillä Auer kirjoitti itsestään myös internetissä ylläpitämillään Perhekerho- ja Mammadieetti-sivustoilla.

Aamun sarastaessa perheen matkavarustus on viimein ahdettu kahteen isoon matkalaukkuun. Laukkujen ja reppujen lisäksi autoon on mahduttava myös vauvan matkarattaat.

Jännitti lentomatkaa

Kirjoittamassaan jutussa Anneli Auer tunnustaa yli nelituntisen lentomatkan jännittäneen. Vaikka hän neljän lapsen äitinä oli kokenut vanhempi, hän ei ole aiemmin lentänyt vauvan kanssa.

Kaikki kuitenkin sujuu. Vaippa saadaan vaihdettua lentokoneen vessassa, ja vauva istuu vuorotellen äidin ja isän sylissä imeskellen muovista lentokonettaan. Isommat sisarukset, jotka ovat 7-, 5- ja 3-vuotiaat, touhuavat lentoyhtiön lahjoittamien puuhavihkojen ja pelikorttien parissa.

Ruokailu vauvan ja kolmen muun lapsen kanssa tosin osoittautuu hankalaksi. Äiti ja isä päättävät syödä vuorotellen. Vatsa kurnien äiti imettää vauvaa samalla, kun auttaa toisella kädellä vieressä istuvaa lasta avaamaan ruokarasioiden kansia. Kun äiti viimein pääsee syömään, yksi lapsista valittaa kyyneleet silmissä vatsakipuja ja vaatii päästä vessaan. Pian tämän jälkeen myös 3-vuotias haluaa vessaan.

Perillä Maltalla hotelli on pettymys, vaikkei perhe ollut odottanutkaan saavansa luksusta kolmen tähden paikassa. Esitteessä taisi olla jonkinlainen maininta portaista, mutta pitikö niitä tosiaan olla näin paljon ja näin monessa kohdassa, kiroaa isä. Äiti kummastelee huoneiston nuhjuisuutta ja pesutilojen huonoa kuntoa.

Nauroi papukaijoille

Anneli Auer oli kirjoittanut matkajuttuja ennenkin. Hänen Perhekerho-sivustonsa sisälsi erilaisia lapsiperheitä kiinnostavia asioita, myös matkailua.

Nämä jutut ovat persoonattomia matkakohteiden esittelyitä. Kaksplussan jutussa Anneli Auer sen sijaan kertoo lomasta oman perheensä kokemuksen kautta.
Se on kokemus, johon moni vanhempi voi samaistua.

Uima-altaalla viihdytään mutta ravintoloissa syöminen osoittautuu työlääksi: vauva huutaa ja kiemurtelee. Rattaita on hankalaa työntää kapeilla kaduilla. Papukaijanäytös naurattaa kaikkia, keskiaikaiset rakennukset sen sijaan eivät tee lapsiin vaikutusta.

Kun poistumme Vallettassa isosta lelu- ja lahjatavaraliikkeestä kassit täynnä mieluisaa tuliaistavaraa, perheen koululainen toteaa onnellisena: ”Löytyihän täältä jotain kivaakin, eikä pelkkiä rikkinäisiä rakennuksia!”

Kärsi unenpuutteesta

Anneli Auer ei jutussa maalaa lapsiperheen elämästä ruusuista kuvaa. Hän esimerkiksi tunnustaa kadehtivansa hotellin alakerrassa asunutta brittipariskuntaa, joka pystyy nauttimaan kupilliset kahvia kaikessa rauhassa.

Tekstiä voisi halutessaan lukea etsien vihjeitä tulevasta. Anneli Auer kirjoittaa esimerkiksi unenpuutteesta. Perheen pienin ei nuku kunnolla.

Olemme olleet välillä melkoisen väsyneitä. Vauva on ollut levoton, ja ainoa keino saada yöhuuto loppumaan on ollut aloittaa yöimetykset uudestaan, vaikka Suomessa tämä tapa oli jo lopetettu. Koko kahden viikon matkaan ei mahdu yhtään ehjää, kokonaan nukuttua yötä.

Tekstiä on kuitenkin turha lukea kuin piru Raamattua. Vauvat valvovat ja vanhempia väsyttää useimmissa pikkulapsiperheissä.

Se on normaalia.

Juttu on julkaistu alun perin Seurassa 38/2013.

 

X