Apteekkiluvat ovat sääntely-yhteiskunnan jäänne – Niistä päättää pieni viranomaispiiri

Jaa kaverilleTilaa Seura
Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea eli entinen Lääkelaitos myöntää apteekkiluvat. © PETRI JAUHIAINEN/LEHTIKUVA
Apteekkiluvat jakaa pieni virkamiesten sisäpiiri. Onko joillekin suuret tulot takaava lupaprosessi tasapuolinen? Avoin ja läpinäkyvä se ei ainakaan ole.

Proviisori Pilleri on hakenut apteekkilupaa useiden vuosien ajan.

Kutsumme häntä salaperäisesti Pilleriksi, koska hän suostui haastatteluun vain täydellisen anonymiteetin suojista.

Emme saa kertoa hänestä edes sukupuolta, saati ikää tai asuinpaikkaa.

Proviisori Pilleri on näin varovainen siksi, että hän aikoo hakea apteekkilupaa vielä tämän lehtijutun jälkeenkin. Hän pelkää, ettei lupaa koskaan heru, jos hän kommentoi lupaprosessia omalla nimellään.

Seura löysi Proviisori Pillerin tavoitellessaan apteekkilupaa pitkään hakeneita proviisoreita.

Apteekkiluvat myöntää Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea, siis entinen Lääkelaitos, ja listat hakijoista sekä lupapäätökset ovat julkisia. Tarkemmin sanottuna apteekkiluvista päättää Fimean valvontalautakunta. Siinä istuu lakisääteisesti viisi ihmistä, tällä hetkellä neljä Fimean virkamiestä sekä Valviran edustaja.

Hallituksen apteekkityöryhmä linjasi viime keväänä, että apteekkilupaprosessin tulee olla läpinäkyvä ja luvan saannin kriteereitä tulee selkiyttää.

Proviisori Pilleri on samoilla linjoilla. Hänen mielestään lautakunnan päätöksenteko on asiakirjojen julkisuudesta huolimatta kaikkea muuta kuin läpinäkyvää. Uusien apteekkareiden valintakriteerit eivät ole hänelle vuosienkaan mittaan auenneet.

”Se ei todellakaan ole selkeää! Jos Fimeasta kysyy, mitkä ovat ne kriteerit, jotka painavat valinnassa eli mihin pitäisi satsata, niin vastausta ei saa.”

Vastaukset kiinnostaisivat niin Pilleriä kuin varmasti muitakin hakijoita, koska kyse ei ole vain ammatillisesta kunnianhimosta.

Apteekkiluvan saanut proviisori kun voi nostaa tulotasonsa parhaimmillaan yli kymmenkertaiseksi.

rahaa ja lääkkeitä

Suomalainen apteekkari sai ansio- ja pääomatuloja keskimäärin 237 000 euroa vuonna 2014. © ISMO PEKKARINEN / LEHTIKUVA

Sairaan tuottoisaa

Apteekkilupa on melkein kuin lupa painaa rahaa, kirjoitti Helsingin Sanomat viime marraskuussa julkaistessaan selvityksen apteekkareiden tuloista. Selvityksen mukaan suomalainen apteekkari sai ansio- ja pääomatuloja keskimäärin 237 000 euroa vuonna 2014.

Listan kärkinimet tienasivat yli miljoona euroa.

Kuinka tällaiseen rahanpainokoneeseen voi sitten päästä käsiksi?

Lääkelain mukaan apteekkiluvan voi saada laillistettu proviisori, jota ei ole asetettu konkurssiin, jolla ei ole edunvalvojaa ja jonka toimintakelpoisuutta ei ole rajoitettu. Useammasta hakijasta lupa myönnetään sille, jolla on ”parhaat edellytykset” apteekkiliikkeen harjoittamiseen. Näistä edellytyksistä laissa on mainittu hakijan toiminta apteekissa ja muissa lääkehuollon tehtävissä sekä opinnot, johtamistaito ja muu toiminta.

Ensin pitää siis opiskella proviisoriksi. Se on Suomessa mahdollista Helsingin ja Kuopion yliopistoissa, joissa on proviisoriopiskelijoille yhteensä noin sata aloituspaikkaa.

Opinnot kestävät viisi vuotta, ensin opiskellaan kolme vuotta farmaseuteiksi. Halukkaita on paljon ja seula tiukka; esimerkiksi Helsingissä proviisoriopintoihin on vuosittain noin tuhat hakijaa, joista paikan saa nelisenkymmentä eli neljä prosenttia hakijoista.

Valmistuneet proviisorit laillistaa Valvira tutkintotodistusten perusteella. Sen jälkeen proviisori on lain silmissä pätevä apteekkariksi.

Matkaa oman apteekin tiskin taakse on kuitenkin vielä pitkästi jäljellä.

Apteekkiluvat saa, jos omaa erikoistumisopinnot

Kun apteekkilupa tulee jossain päin Suomea haettavaksi, Fimea ilmoittaa siitä Virallisessa lehdessä.

Lupahakemuskaavake löytyy Fimean sivuilta. Kaksisivuiseen lomakkeeseen kirjataan hakijan kokemusvuodet apteekeissa, lääketehtaissa tai muualla lääkehuollossa sekä ”apteekkiliikkeen harjoittamisen kannalta merkitykselliset opinnot”.

Hakemusten pohjalta Fimean apteekkitarkastajat tekevät hakijoista yhteenvedon ja valvontalautakunnalle esityksen valittavasta henkilöstä. Esityksessä saatetaan mainita, millä tavoin luvansaajaksi esitettävä henkilö on erottunut joukosta, esimerkiksi ”apteekkikokemuksensa perusteella”. Lupia hakevat myös apteekkarit, jotka haluavat vaikkapa vaihtaa paikkakuntaa.

Vaikka hakijoista tehdään vertaileva yhteenveto, heitä ei pisteytetä. Pisteytys selkiyttäisi valintaperusteita ulospäin, mutta siihen ei lainsäädännössä eikä Fimeassa ole haluttu lähteä. Valvontalautakunnan puheenjohtajan Eija Pelkosen mukaan asiasta on keskusteltu esimerkiksi lakiuudistusten yhteydessä.

”Mutta on parempi, että hakijat ovat monipuolisia. Meiltä kysytään jo nykyisellään, että mitä minun pitää vielä tehdä, että minä saisin apteekin. Me emme halua ajaa apteekkareiden ammattikuntaa yhdenlaiseen työkokemus- ja osaamisputkeen.”

Eikö se olisi hakijoille kuitenkin reilumpaa?

”Me ollaan sanottu näille kyselijöille, että tee sitä, mikä sinun mielestäsi on sinulle itsellesi mielekästä ja millä sinä itseäsi ja ammattitaitoasi parannat. Yksittäinen lupaprosessi ei voi olla ainoa, joka määrittelee ihmisten ammatillista kehittymistä.”

Proviisori Pilleriä Pelkosen kommentti hämmentää. Se on hänen mielestään suora todistus siitä, ettei lupaprosessista halutakaan tehdä läpinäkyvää.

”Mielenkiintoinen on väite, että voisi tehdä, mitä haluaa, ja sillä saada apteekkiluvan. Nykyään jokaisella apteekkioikeudet saavalla proviisorilla on perustutkinnon lisäksi jatko-opintoja, mutta ainoastaan apteekkifarmasian erikoistumisopintoja arvostetaan ylitse muiden. Ihmettelenkin, miksi suositaan pelkästään tätä kallista, yhden kaupallisen tahon koulutusta, jota lisäksi ei voi suorittaa loppuun, jos ei työskentele apteekissa”, Pilleri sanoo.

Erikoistumisopintoja tarjoavat Itä-Suomen yliopisto ja Helsingin yliopiston täydennyskoulutusyhtiö, ja niiden hinta on proviisoreille 6 000 euroa.

Tuloksettomia valituksia

Apteekkilupapäätöksiä ja hakijajoukkoa on vaikea tutkia ja vertailla, koska Fimea ei tilastoi tietoja. Se on Pelkosen mukaan puhtaasti resurssikysymys.

Viime vuosina on myönnetty noin 70–80 apteekkilupaa vuodessa sivuapteekit mukaan lukien. Asiakirjoista selviää nopeasti, että hakijoista ei todellakaan ole puutetta. Seura laski, että esimerkiksi vuonna 2016 yhtä yksittäistä apteekkilupaa haki keskimäärin 18 proviisoria tai apteekkaria. Eniten haettiin Vesannolle, Loimaalle ja Kaarinaan, joihin kuhunkin apteekkia pitämään haikaili 30 hakijaa.

Halutuimmat paikkakunnat saattavat herättää ihmetystä. Kuopion yliopiston apteekkiopin professori Riitta Ahonen selventää, että pienille paikkakunnille riittää tunkua uransa alussa olevista proviisoreista. Lisäksi suurten kaupunkien lähellä olevat apteekit voivat olla hyvinkin kannattavia työmatkaliikenteen ansiosta. Vesannon suosiota taas selittää se, että se sijaitsee Kuopion lähellä; moni Kuopiossa opiskellut ehtii asettua seudulle, jolloin proviisoreista on alueella ylitarjontaa.

Suomessa on noin 2 700 proviisoria. Apteekkeja on 810, joista parisataa sivuapteekkeja, joilla ei ole omaa apteekkaria. Proviisoreita työskentelee apteekkien lisäksi esimerkiksi sairaaloissa ja lääketeollisuudessa.

Kun apteekkariksi mieliviä on monin verroin enemmän kuin apteekkilupia on tarjolla, moni tekee kaikkensa luvan saadakseen. Valvontalautakunnan päätöksistä ilmenee, että hakijoilla on usein jopa kymmenien vuosien kokemus. Lisäksi voi olla jatko-opintoja aina tohtoriksi asti, johtajakoulutusta ja muuta kokemusta.

”Usein on niin tasaväkisiä hakijoita, että esittelijä joutuu tekemään tosissaan työtä, että pystyy erottamaan sieltä joukosta sen yhden parhaan”, Fimean Pelkonen sanoo.

Valvontalautakunnan työtä ohjaa paitsi laki myös oikeuskäytäntö, sillä lupapäätöksistä voi valittaa hallinto-oikeuteen. Muutama vuosi sitten tehdyssä opinnäytetyössä tutkittiin hallinto-oikeuteen tehtyjä valituksia vuosina 2006-2010. Tuona aikana tehtiin 51 valitusta, joista yksikään ei mennyt läpi.

Kun kyseessä on mahdollisuus jopa rikastua, voisi kuvitella, että lupalautakuntaan kohdistuisi vaikuttamisyrityksiä. Pelkonen kuitenkin sanoo, ettei häneen ole yritetty koskaan vaikuttaa apteekkiluvan saamiseksi.

Mutta mikä on tilanne silloin, kun esittelijä tuntee hakijan, koska hän tulee Fimean sisältä?

Fimea opettaa

Fimean entinen ylijohtaja Hannes Wahlroos sai apteekkiluvan Kauniaisiin vuonna 2011. Eija Pelkonen oli valvontalautakunnan puheenjohtajana jo tuolloin.

Eikö sellainen tilanne ole hiukan kiusallinen, että pitää arvioida entisen esimiehen kelpoisuutta apteekkariksi?

”No ei se ole kiusallinen, kun me varmistetaan se, että se on mennyt varmasti lainsäädännön ja olemassa olevan oikeuskäytännön mukaan. Tätä työtä ei voi tehdä, jos tämä ei ole kristallinkirkas tämä systeemi. Se, että on virkamiehenä, ei ole mikään poikkeuksellinen meriitti mutta ei myöskään dismeriitti.”

Seura kävi läpi viime vuosina tehtyjä apteekkilupapäätöksiä ja löysi muutaman tapauksen, joissa Fimean työntekijä on saanut apteekkiluvan. Niistä huomiota herättää erityisesti yksi, viime vuoden alussa tehty päätös.

Fimean suunnittelijana työskennellyt henkilö sai apteekkiluvan hakemuksella, joka oli hänen ensimmäisensä yli viiteen vuoteen. Muun muassa kokemusvuosiensa perusteella hakija oli toki listan kärkipäätä.

Huomiota herättää erityisesti se, ettei hän tehnyt muita hakemuksia. Ennen myönteistä päätöstä hän olisi ehtinyt hakea ainakin neljäätoista muuta lupaa.

Seura kävi läpi samaan aikaan luvan saaneiden hakijoiden hakumääriä viitenä edellisvuonna. Haitari on suuri, muutamasta hakemuksesta jopa yli sataan.

Voivatko Fimean työntekijät saada apteekkilupaprosessista jotain sellaista tietoa, jota muut hakijat eivät saa?

”He eivät saa prosessista mitään ylimääräistä tietoa. Mutta luonnollisesti – ja tiedän suurin piirtein, kenestä ehkä puhut – kun työskentelee Fimeassa, oppii ymmärtämään lääkehuollon toiminnan.”

Jatkuva hakeminen heti koulun penkiltä päästyä kertoo Pelkosen mukaan ehkä hakijan harkintakyvyttömyydestä.

”Jos joku hakee yhden kerran ja saa saman tien, niin se on ehkä harvinaisempaa kuin se, että on hakenut pitempään, mutta se ei kerro mitään erityistä lupaprosessista. Tämmöisiä tapauksia on kyllä muitakin. Hän on ilmeisesti tiennyt, mitä hakee ja hakenut vain kohdennetusti oikein, koska proviisori yleensä saa helpommin luvan, jos suostuu lähtemään jonnekin maakuntiin pieneen apteekkiin.”

THL:n erikoistutkija Lauri Sääksvuori pitää ongelmallisena sitä, että Fimeasta, joka on apteekkialan sääntelijä, voi siirtyä säänneltävän eli apteekkarin rooliin. Se lisää todennäköisyyttä sille, että sääntelijä tekee säänneltävän eikä julkisen edun mukaisia päätöksiä.

Sääksvuori kommentoi asiaa teoreettisella tasolla, mutta hän on myös yksi niistä, jotka suhtautuvat nykyiseen apteekkijärjestelmään kriittisesti ja haluaisivat vapauttaa markkinat.

Silloin ei tarvittaisi koko monimutkaista lupajärjestelmää.

Lääkkeiden hinnoista päättää erillinen lautakunta, ja apteekkien määrä ja sijainti ovat viranomaisen päätettävissä. © ISMO PEKKARINEN / LEHTIKUVA

Uudistuspaine kasvaa

Apteekkiluvissa jaetaan niukkuutta, sillä Suomessa apteekkiala on tiukasti säädeltyä. Lääkkeiden hinnoista päättää erillinen lautakunta, ja apteekkien määrä ja sijainti ovat viranomaisen päätettävissä.

Käytännössä lupia tulee hakuun, kun apteekkareita siirtyy eläkkeelle. Apteekkarin lupa on voimassa 68-vuotiaaksi asti.

Apteekkimarkkinoiden vapauttamista ovat esittäneet muun muassa THL:n Sääksvuori, Kilpailuvirasto, sekä politiikoista esimerkiksi näkyvimmin asiaa ajava kansanedustaja Antero Vartia (vihr). Markkinoiden vapautus voisi merkitä muun muassa sitä, että apteekkiluvan saisi jokainen laillistettu proviisori.

Proviisori Pillerikään ei panisi uudistusta pahakseen, vaikka se toisaalta tarkoittaisi sitä, että luvan saatuaan hänellä ei todennäköisesti olisi mahdollisuutta niin suuriin tuloihin kuin nykyisillä apteekkareilla.

Nykyisellä sääntelyllä ja apteekkien luvanvaraisuudella on laaja poliittinen tuki ainakin hallituspuolueissa. Julkinen paine järjestelmän muuttamiseen on kuitenkin kova, eikä vähiten juuri apteekkareiden kovan tulotason vuoksi. Satojentuhansien vuositulot tarkasti säädellyllä alalla nakertavat järjestelmän yleistä hyväksyntää. Asiakkaat ja veronmaksajathan maksavat apteekkarien voitot lääkkeiden hinnoissa.

Joillakin alueilla apteekkarien tuloja on kasvattanut yksinkertaisesti se, että apteekkeja on verraten vähän.

Tahmeasti uusia

Myös uusien apteekkien perustamisesta päätetään Fimeassa. Lain mukaan uusi apteekki on perustettava, mikäli lääkkeiden saatavuus sitä edellyttää, ja aloitteen voi tehdä Fimea tai asianomainen kunta. Saatavuutta arvioitaessa on otettava huomioon esimerkiksi alueen väestömäärä.

”Uusien apteekkien perustaminen on kuitenkin ollut varsin vähäistä Fimean omasta aloitteesta”, toteaa apteekkityöryhmää johtanut ministeri Annika Saarikko (kesk).

Tietokirjailija Minna Isoaho on laskenut, että kun yhtä apteekkia kohden on Suomessa keskimäärin 6 700 asukasta, esimerkiksi Espoossa yksi apteekki palvelee lähes kuuttatoistatuhatta asukasta. Isoaho onkin ihmetellyt, miksei Fimea reagoi asiaan.

Myös Riitta Ahonen sekä hallituksen apteekkityöryhmässä istunut kansanedustaja Sari Sarkomaa (kok) sanovat, että Fimean olisi pitänyt olla aktiivisempi uusien apteekkien perustamisessa.

”Toimilupia pitää lisätä. Odotamme, mihin toimiin Fimea ryhtyy tässä. Fimean pitää olla aloitteellinen, nykylainsäädännölläkin palveluja voidaan lisätä. Ripeitä toimia odotetaan”, Sarkomaa sanoo.

Julkisen keskustelun myötä Fimea onkin ryhtynyt kartoittamaan uusien apteekkien perustamisen tarvetta.

”Se, että apteekkitiheys on jossakin pienempi kuin keskimäärin, ei vielä kerro sitä, että palvelut toimivat huonosti. Ihan huvikseen niitä ei perusteta, vaan täytyy olla tarve. Meidän ongelma on ehkä se, että ei ole saatu hirveästi kunnilta viestiä palvelujen toimivuudesta tai mahdollisista ongelmista. Projekti käynnistettiin sen kartoittamiseksi, onko lääkkeiden saatavuudessa ongelmia jossain, josta emme ole vain tietoisia, kun apteekkimäärän lisäämisestä käydään kovasti keskustelua”, Eija Pelkonen sanoo.

Ehkä Proviisori Pillerilläkin on siis vielä toivoa.

Lue myös:

Lisääntyisikö itsehoitolääkkeiden väärinkäyttö, jos myynti sallittaisiin ruokakaupoissa?

Apteekkimonopoli tekee Suomesta eurooppalaisen kummajaisen

X