Hypon Ari Pauna vaatii poliittista tahtoa ja vastuunkantoa päättäjiltä: ”Suomessa noin miljoona asuntoa sijaitsee väärällä paikkakunnalla tulevaisuuden asuntotarpeiden kannalta”

Jaa kaverilleTilaa Seura
Lars Sonckin suunnittelemissa komeissa tuoleissa on solmittu useita asuntokauppoja ja sovittu lainaehdoista. ”Suomalaiset ovat lainanmaksuisssa yksiä maailman säntillisimpiä”, Pauna kertoo.
Lars Sonckin suunnittelemissa komeissa tuoleissa on solmittu useita asuntokauppoja ja sovittu lainaehdoista. ”Suomalaiset ovat lainanmaksuisssa yksiä maailman säntillisimpiä”, Pauna kertoo. © Sampo Korhonen / Otavamedia
Ari Pauna ei usko, että Suomi pysyy kauttaaltaan asuttuna. Se, miten ihmiset selviävät maaseudun ja pikkukaupunkien tyhjentymisestä, vaatii Suomen Hypoteekkiyhdistyksen toimitusjohtajan mielestä poliittisen tahdon lisäksi myös muuta, ennen kaikkea pankkien tahtoa.

J.V. Snellman kuuntelee vakavan oloisena Ari Paunan puhetta.

Hypoteekkiyhdistyksen salin seinällä poseeraava tiukkailmeinen fennomaani oli yksi Paunan edeltäjistä yhdistyksen johdossa.

”Snellman itse asiassa sai täältä potkut. Niinhän se käy, jos on johtokunnan kanssa erimielisyyksiä”, Ari Pauna hymähtää.

Snellmanin aikaan Hypoteekkiyhdistyksen pohdinnan aiheet olivat hieman erilaisia. Suomessa rimpuiltiin nälkävuosien kourissa ja maaseudulle piti saada rahaa.

Sama maaseutu pohdituttaa yhä edelleen, vain vähän erilaisen kadon vuoksi.

”Kyllä se on tämän hetken totuus, että maaseudulta ja pienemmistä kaupungeista muutetaan yhä kiihtyvämmällä tahdilla pois, eikä kukaan halua muuttaa tyhjiksi jääviin taloihin.”

Mutta myös tämä kato vaatii Paunan mielestä ennen kaikkea poliittista tahtoa.

”Ongelmaa ei voi ohittaa vain toteamalla, että näin tässä nyt kävi. Jostainhan syystä sinne maalle on aikoinaan muutettu ja talot rakennettu, sitä on aikoinaan suosittu ja lainoitettu, joten kyllä näistä päätöksistä pitää kantaa myös vastuuta.”

Ari Pauna: ”Ei Helsinkikään ole mikään riskitön asumisalue, ei edes ydinkeskusta”

Hypoteekkiyhdistyksen salin ikkunoita vasten piiskoo syystuuli. Ollaan Helsingin ytimessä, alueella, josta yhä useammat haluaisivat ostaa asuntonsa. Alueella, jonka arvo ei tunnu laskevan, päinvastoin. Mutta, Ari Pauna muistuttaa, ei Helsinkikään ole mikään riskitön asumisalue, ei edes ydinkeskusta.

”Olen jo kymmenen vuotta sitten sanonut, että meillä on valtakunnassa isojako ja kaupungissa uusjako. Täällä isossa metropolissa on metropolin haasteet: segregaatiota, niin että hyvästä asuinalueesta voi tuolla huono tai huonosta hyvä. Tämä taas riippuu liikenneyhteyksistä ja satsauksista asuinalueeseen.”

Ari Pauna on elämänsä aikana ehtinyt nähdä molempien kaltaisia jakoja. Myös yksityiselämässään.

Hänen isänsä on kotoisin Kemijärveltä, äiti Kaavilta, molemmat pienviljelijöiden jälkeläisiä.

”Nyt nekin seudut humisevat tyhjyyttä ja asumattomia taloja on vähän joka puolella. Emmekä me kesäasukkaatkaan elävöitä aluetta kuin satunnaisesti.”

Ari Paunan vanhemmat päätyivät lopulta Vuosaareen. Siellä hänkin on asunut lähes aina.

”Vuosaaressa on käynyt taas vähän toisin päin kuin monille muille lähiöille. Sinne muutti ensin hartiapankkirakentajien sukupolvi, mutta jossain vaiheessa alueesta kehittyi pahamaineinen lähiö. Nyt taas rakentajien sukupolven jälkeläiset haluavat muuttaa takaisin Vuosaareen, ja lopulta koko lähiöstä on tullut kuin Suomi pienoiskoossa, alueelle mahtuu asukkaita kaikenlaisista ammattitaustoista ja puolueista, löytyy erilaisia asumisen muotoja ja kansallisuuksiakin. En ole nähnyt mitään syytä muuttaa sieltä pois.”

Paikalliset pankit apuun

Mutta palataan ajatukseen asuntomarkkinoiden isojaosta. Se ei tosin Paunan mielestä ole pelkkä ajatus.

”Suomessa noin miljoona asuntoa sijaitsee väärällä paikkakunnalla tulevaisuuden asuntotarpeiden kannalta. Se on paljon, kun meillä on kaiken kaikkiaan tässä maassa noin kolme miljoonaa asuntoa.”

Viesti on lohduton vaikkapa pienessä maalaiskunnan ikääntyvälle asukkaalle, joka haluaisi muuttaa omien voimien vähetessä parempien palvelujen äärelle.

Miten muutto on mahdollinen, jos oma asunto ei kelpaa enää kenellekään?

”Aina löytyy se tie, että valtio auttaa, mutta rehellisyyden nimissä on myönnettävä, että valtiolla on nyt muitakin haasteita. Siksi en näe muuta mahdollisuutta, kuin että paikallinen pankki, joka on aiemminkin auttanut ja luottanut, auttaa nytkin.”

Mitä tämä käytännössä tarkoittaa?

”Jos ihminen ei saa asuntoaan myytyä, pitäisi se hyväksyä edes vakuudeksi. Tämä tietysti syö pankin vakavaraisuutta, mutta pankeilla on tällä hetkellä vahva vakavaraisuus, jonka he ovat juuri luoneet paikallisella toiminnalla. ”

Tätä keskustelua ei kuitenkaan Paunan mukaan julkisuudessa haluta käydä.

”Ja kuitenkin täytyy muistaa, että jonkinlaisiin lupauksiin ja visioihin luottaen nämä samat ihmiset asuntonsa aikoinaan hankkivat siihen Suomeen. Jokuhan heitä silloinkin rahoitti ja nuo visiot väritti heidän silmiensä eteen.”

Koillis-Euroopan periferia

Väestönkehitys. Sen tarkastelu unohdetaan Ari Paunan mielestä Suomessa liian herkästi.

”Sen lisäksi, että meitä on hyvin vähän, me ikäännymme hurjaa vauhtia. Mielestäni Suomen tilanteen korjaaminen vaatii aika lailla heräämistä siihen, että mikä me oikein ollaan tässä maailmassa.”

Paunan mukaan me olemme periferia Koillis-Euroopassa, jonka visio ja väestönkehitys eivät kohtaa.

”Ja sitten meillä on vielä 311 kuntaa, jotka kaikki kilpailevat asukkaista ja kaikki haluavat olla voittajia. Kaikilla on mielestään puhdas luonto ja hyvät yhteydet”, Pauna puuskahtaa.

Ja siitä väestöstä ja sen asunnoista. Meitä on Suomessa 5,5, miljoonaa. Asuntoja se 3 miljoonaa.

”Se on hurjasti liikaa asuntoja. Meidän pitää nyt tarkasti miettiä, mitä ja minne pitäisi rakentaa. Vielä kolme vuotta sitten visioitiin, että tarvitaan jopa 800 000 asuntoa lisää, vaikka tiedettiin, ettei väestömäärä kasva.”

Uudisasuntotuotanto tuleekin Paunan mielestä hiljenemään lähiaikoina selvästi.

”Talouspyrähdyksen aikaan uskottiin, että kaikki alueet vetäisivät, mutta eivät vetäneet. Kaikki jarruttavat nyt. Jatkossa onkin tarkkaan harkittava, minne sallitaan uudisrakentamista.”

Etelän kasvukolmio tulee vahvistumaan

Mutta entä se suomalaisille rakas maaseutu, emmekö jatkuvasti lue tarinoita, jotka muuttosuuntaa uhmaten muuttavat maalle?

Paunan mielestä kaupungista muutto maalle on kuitenkin marginaalista, ja luultavasti myös pysyy sellaisena.

”Nyt teknologisesti etätöiden tekeminen on mahdollista, mutta en minä voisi tätä työtäni hoitaa Kemijärveltä. Etätyö mahdollistaa kaupunkien lähituntumassa asumisen, mutta ei toisella puolella Suomea.”

Ja niistä kaupungeista, niistäkään ei töiden kannalta ole enää Paunan mielestä runsauden pulaa.

”Vielä 2010 ajattelin, että kymmenkunta kaupunkiseutua säteilee vetovoimaa. Ja tänä syksynä minun on valitettavasti täytynyt tiukentaa näkemystäni vielä entuudestaan siitä, kun keväällä julkaisimme väestöennusteen.”

Nyt asuntovakuuksien kannalta riittävän kasvuvoimaisia paikkakuntia ovat Paunan mielestä enää pääkaupunkiseutu, Turku ja Tampere lähiympäristöineen.

”Kyllä näen sen niin, että myös heikkoina aikoina toimivat asuntomarkkinat keskittyvät tulevaisuudessa Etelä-Suomen kasvukolmioon. Ja tämänkin kolmion sisällä pienillä paikkakunnilla on haasteita, kuinka he järjestävät sotepalvelunsa, liikenneyhteytensä ja infrastruktuurinsa”, Pauna toteaa.

Asuntomarkkinat ovat Paunan mukaan erittäin herkkiä. ”Hyvätkin asuinalueet voivat muuttua nopeasti. Liikenneyhteydet, palvelut tai liian jyrkkä hinnannousu voivat tehdä alueesta melko nopeastikin epäsuositun.”

Ari Pauna tuntee erittäin herkät asuntomarkkinat. ”Hyvätkin asuinalueet voivat muuttua nopeasti. Liikenneyhteydet, palvelut tai liian jyrkkä hinnannousu voivat tehdä alueesta melko nopeastikin epäsuositun.” Sampo Korhonen / Otavamedia

”Suomalainen asuntopolitiikka heittelee äärilaidasta toiseen neljän vuoden välein”

Ari Paunan johtama Hypoteekkiyhdistys on asuntorahoitukseen erikoistunut luottolaitos.

”Välillä minulta kysytäänkin ihan suoraan, että miksi puhun niin negatiivisesti asuntomarkkinoista, että enkö näin sahaa omaa oksaani. Tämä on kuitenkin meidän tehdävämme, etenkin kun välillä tuntuu, ettei sitä oikein muutkaan tee. Kerromme myös ikävät asiat, Snellmanin hengessä.”

Paunan päivät täyttyvät kuitenkin suurimmaksi osaksi ihan myöteisistä asioista: hyvin erilaisten asiakkaiden kanssa käydyistä keskusteluista, ajatusten vaihtamisesta ja hiljaisten signaalien seuraamisesta.

”Tämä on asuntorahoituksen hermokeskus, ja asuntomarkkinoihin taas vaikuttaa melkein mikä tahansa.”

Asuntolainoittaminen on Paunan mukaan pitkäjänteisyyttä vaativa prosessi. Samaa hän ei näe politiikassa.

”Suomalainen asuntopolitiikka heittelee äärilaidasta toiseen neljän vuoden välein, eikä sen varaan ole kovin tukevaa rakentaa. Poliittisia päätöksiä pitää tehdä, ja niihin sitouduttava, muuten ihmiset tekevät itsenäisiä ratkaisuja, niin myös kansainväliset rahoittajat.”

”Saahan tästä äkkiä rahat pois?” on lause, jonka Pauna on kuullut asuntokauppaa tehtäessä liian usein.

”Kun ollaan ostamassa, mietitään jo, miten tästä päästään eroon. Samaan aikaan tarvittaisiin pitkäaikaisia investointeja jo pelkästään ilmastohaasteiden takia. Ja sitä paitsi ne postiosoitteet ovat harvassa, joista saa nopeasti rahansa muutenkaan takaisin. ”

Logiikka on siis julma ja siksi Pauna penää poliittisia ratkaisuja.

”Ja tosiasioiden tunnustamista. Me olemme pieni ja haavoittuvainen maa, vaikka pidämme itseämme välillä jotenkin kovin ihmeellisinä.”

Lue myös: Pankkien irtisanomiset puhuttavat – Ari Pauna jyrähtää: ”250 pankin toimitusjohtajaa voitaisiin laittaa tekemään jotakin ’hyödyllistä’”

Maailman säntillisimmät lainanmaksajat

On meissä silti jotain ihmeellistä, Pauna myöntää. Suomalaiset nimittäin maksavat asuntolainojaan erittäin säntillisesti. Jopa niin, että se tunnustetaan kansainvälisestikin.

”Siksi me saamme maailman mittakaavassa todella halpaa lainarahaa. Ja juuri siksi viimeaikaiset heilahdukset ja kaikenlaiset lyhennysvapaakampanjat tai ylipitkien laina-aikojen tarjoukset ovat vähän huolestuttavia ilmiöitä”, Pauna toteaa.

Hän epäilee, että juuri tämänkaltaiset houkuttimet suosivat nopean voiton tavoittelua, joka ei hänestä ole suomalaisen asuntopolitiikan perusta.

Ari Paunaa huolestuttaa myös se, kuinka tulevat sukupolvet oppivat rahan arvon, jos maailma ympärillä on hyvin kulutusluottovetoista ja nopeatemposta.

”Euroon siirryttäessä meillä Suomessa karkasi vähän mopo käsistä. Lopetettiin asuntomarkkinoillakin riskistä puhuminen, ennakkosäästäminen ja asp-tilit hävisivät.

Nyt ollaan onneksi palaamassa vanhaan. Uskon, että nuorille valveutuneista vanhemmista ja isovanhemmista on paljon apua, sellaisista, jotka ovat myös nähneet toisenlaiset ajat.”

Niin Ari Paunallakin on ollut. Hän ei ole syntynyt tänne Lars Sonckin suunnittelemien huonekalujen ympärille. Hänen vanhempansa työskentelivät lihamestarina ja rakennusmestarina ja uskoivat asuntosäästämisen kulttuuriin.

”Sen saman olen opettanut omille pojillemme. Mitään ei tule ilmaiseksi.”

X