”Arjen sankarit eivät koskaan ota tekemisistään kunniaa vain itselleen”

Jaa kaverilleTilaa Seura
Koikkalainen on Seuran pakinoitsija.
© Otavamedia
"Päivä on nyt yhtä pitkä kuin yö. Poikkeuksellisen kesän jäljiltä moni miettii hyvin epätietoisena, minkälainen on tuleva talvi." kirjoittaa Koikkalainen Seuran kolumnissa.

Nämä Koikkalaisen rivit syntyvät syyspäivän tasauksena. Päivä on nyt yhtä pitkä kuin yö. Poikkeuksellisen kesän jäljiltä moni miettii hyvin epätietoisena, minkälainen on tuleva talvi. Ennen, jolloin elämä oli paljon yksinkertaisempaa, musta mustaa ja valkoinen valkoista, siihen olisi saanut varman vastauksen leegiolta kansan syvistä riveistä nousseilta sääprofeetoilta.

Mihin nämä miehet – taisi siellä olla jokunen nainenkin joukossa – ovat hävinneet? Heidän vanhaa kaartiaan ovat Kalannin Kaapo, Kalle Pakarinen alias Kerman Kalle, Kerman kanavan sulkumestari ja siinä sivussa myös sääennustaja ja tietysti Hyrynsalmen Sammakkomies Taisto Heikkinen. Heikkinen kuoli keväällä 2011, muut ovat jo menneitten vuosikymmenten sääprofeettoja.

Sääprofeettojen näkyvyys ei ole entisen kaltainen, nyt pramilla ovat muun sortin turhemmat julkkikset.

Nykypolven sääprofeettoja ovat Koikkalaisen muistaman mukaan ainakin kempeleläinen kansanmeteorologi Jorma Alasimonen, oululainen säämies Aarne Juhansalo, Kauhajoen sääprofeetta Yrjö Nieminen, Kainuussa Sammakkomiehen jalanjälkiä seuraava Kari ”Ahven-Kari” Heikkinen sekä Raaseporissa vaikuttava Pohjan Hessu eli Heikki Malmström.

Muutosta heijastelee tämäkin. Suomi ei ole enää agraarivaltio, vaan teollistunut ja kaupungistunut maa. Säitä ei enää seurata niin kuin ennen. Ei ole pakko, se ei ole elämän ja kuoleman kysymys. Riittää tuvasta poistumatta, kun katsoo kännykästä, mikä on lämpötila ulkona, eikä leivän saantikaan ole enää niin säätiloista riippuvaista – ei ainakaan lyhyessä juoksussa. Sääprofeetoilla ei ole entistä sosiaalista tilausta.

Jos Koikkalainen oikein muistaa, sääprofeetat olivat muiden taitojensa ohessa melkoisia supliikkimiehiä. Sääennusteet olivat aika laveita ja tulkittavissa moneen suuntaan. Niistä jokainen löysi juuri haluamansa niin kuin horoskoopeistakin. Ennustusten toteutuminen oli usein siinä ja siinä. Mutta kun sääprofeettojen joukko oli suuri, niin aina joku heistä ennusti oikeinkin.

Sääprofeetat ovat aina olleet kunnioitettuja kansalaisia. Alan miehiä, kehuttuja ja kiisteltyjä. Aina tapahtui. Tänäänkin kysymys siis kuuluu, minkälainen talvi onkaan tulossa?

Yöt pitenevät, punainen kukko on riehunut rutikuivana kesänä. Kiihtelysvaarassa paloi maan tasalle vanha 1700-luvulta peräisin oleva puukirkko. Kaunis tapuli sentään säilyi. Syttymissyytä tutkitaan, mutta merkit viittaavat valitettavasti tuhotyöhön. Rahalla korvaamaton kirkko on historiaa.

Onnettomuudessa saatiin pelastettua muutakin kuin tapuli. Paikalla kunnostautui Ylen mukaan koskettavalla tavalla seurakunnan kiinteistömestari Jouni Heiskanen. Kun hän huomasi, että kirkon tuhoutumista ei voida palokunnan ponnisteluista huolimatta estää, hän päätti hakea kirkon sisältä ”sen, mitä on haettavissa”.
Kolmella hakukerralla pelastuivat ehtoollishopeat, alttaritaulu ja osa alttarivaatteista. Kaikki muu katosi taivaan tuuliin.

Yli 30 vuotta seurakuntaa palvellut Jouni Heiskanen tunsi kirkon kuin omat taskunsa. Hän tiesi myös, miten suurikokoinen alttaritaulu irtoaa kiireessäkin paikaltaan.
Irrotus onnistui, ja Heiskanen ihmetteli jälkeenpäin itsekin, miten hän oli saanut kannettua painavan alttaritaulun turvaan.
”Lie tuossa ollut pari enkeliä kaverina, en tiedä”, hän pohti.

Arjen sankarit eivät koskaan ota tekemisistään kunniaa vain itselleen. Kaikessa on aina porukka mukana.

Koikkalainen on Seuran pakinoitsija.

X