Autoretki Forssaan – Vuoden paras reissu sisälsi elämyksiä ihan tavallisista kohtaamisista

Jaa artikkeliTilaa Seura
Päätoimittaja Erkki Meriluoto
Päätoimittaja Erkki Meriluoto © Tommi Tuomi / Otavamedia
"Paljon tuli koettua ja opittua jo kolmen tunnin kotimaan matkalla", päätoimittaja Erkki Meriluoto kirjoittaa.

Matkailun laajempaa avautumista odotellessa moni tarkistaa nyt passinsa voimassaoloa. Vanhaksi omanikin oli mennyt. Koska sormenjälkien antamisesta oli jo yli kuusi vuotta aikaa, vaati uuden hakeminen käyntiä poliisilaitoksella.

Pääkaupunkiseudulla ja lähialueilla poliisin lupapalveluissa on nyt viikkojen ruuhkat. Vapaa aika muutaman päivän päähän löytyi vain hieman kauempaa – Forssasta. Koska myös 5-vuotiaan poikani passi piti uusia, oli luontevaa ottaa tämä autoretki Espoosta Tyykikylään pärstävärkkejämme näyttämään yhteisenä matkailuelämyksenä.

Menomatka eteni tunnelmallisesti radion tahdissa Anna Puuta ja Juha Tapiota hoilaten ja ilmasyntetisaattoria soitellen. Koska aikataulu antoi myöten, pysähdyimme Karkkilan Masuuniin munkkikahville. Se tauko oli kostautua, kun heti perään edessä olikin pitkää odottelua vaatinut kakkostien asfaltointityö.

Jouduin soittamaan puhelun myöhästymisestä Forssan poliisilaitoksen lupapalveluihin. Jotenkin automaattisesti aloin puhua Urjalan ja Forssan murteen sekoitusta leppoisalla äänellä. “Juu, vähän myähässä ny tultaisiin, jos se vaan vielä passaa, kun on nää tietyöt. Jaa onnistuu? Hyvä hyvä, ei siis tartte pitää kiirettä, kiitos vaan paljo.”

Perille päästiin ja ovisummerilla mentiin sisään. Ei näkynyt muita asiakkaita. Tiskillä nimikirjoitus ja sormenjäljet. Poikakin pääsi kirjoittamaan nimensä digilaitteeseen, vaikka kuulemma sitä ei lapsilta tarvita.

Lähtöä tehdessä hymyilevä naisvirkailija kaivoi kasan poliisiaiheisia heijastimia ja pahvimaijan mukaamme. Portaikkoon päästyämme toinen naispoliisi juoksi peräämme ja tarjosi lisää heijastimia. “Jaa, teillä oliki jo. No ottakaa ny lisää.” Kumartelin koko matkan autolle ja mietin, että jos joskus joudun putkaan, niin toivottavasti se tapahtuu Forssassa.

Autoretki Forssaan – vuoden paras reissu

Paluumatkalla poika pääsi taas ihmettelemään asfaltointikoneita. Munkkikahvipaikaksi valikoitu tällä kertaa Karkkilan Shell. Se kannatti. Saatiin kassalta lisää hymyjä ja kasa bensa-aseman tarroja.

Poika oli aivan ihmeissään saamistaan huomioista. Reissusta olikin tullut vuoden paras. Loppumatkasta nähtiin vielä peurakolarin jälkipyykki.

Paljon tuli koettua ja opittua jo kolmen tunnin kotimaan matkalla. Kotona iltaleikeissä sainkin hakea passia ja antaa sormenjälkiä vielä kymmenen kertaa uudestaan.

Lue myös: Kun automatka oli seikkailu – ilman kännykkää ja luottokorttia

X