Lukukoira Börje kuunteli kirjauutuudet

Jaa kaverilleTilaa Seura
Börje ottaa ensituntumaa Matti Röngän uutuusdekkariin haistelemalla. Kirja vaikuttaa koiran mielestä todella kiinnostavalta. Kuva: Pekka Nieminen.
Börje on Suomen ainoa koira, josta koulutetaan yhdysvaltalaisen ohjelman läpäissyttä lukukoiraa.

Pieni koira kuuntelee. Se istuu tomerana omalla jakkarallaan pää hieman kallellaan. Pitkät valkoiset karvat on nostettu silmien edestä vihreällä kuminauhalla letiksi koiran otsalle. Ruskeiden, isojen iiristen katse on tarkkaavainen ja ymmärtävä.

Koira on hyvä kuuntelija.

Mutta hyvää on myös teksti:

Layla luuli makaavansa pimeässä varastossa silmät auki, mutta kun Manager potkaisi oven selälleen, hän heräsi.

Manager ilmoitti valmistaneensa heille kuuden ruokalajin aamiaisen.

Peik poteito, Layla sanoi.

Kriitikoiden ylistämä ja suomalaisten syksyn suosikkilukemistoon kuuluva Jari Tervon romaani Layla ei synnytä koirassa ainakaan heti näkyviä tai kuultavia reaktioita.

Se istuu hiljaa paikallaan ja kuuntelee.

Kallistunut pää suoristuu. Koiran katse kääntyy lukijasta Espoon Sellon kirjaston käytävälle. Pää kääntyy takaisin kirjaa kohti ja punainen kieli työntyy ulos.

Koira alkaa läähättää. Ymmärtääköhän se?

Valtava suosio

Vuoden ikäinen maltankoira Börje on Suomen ensimmäinen ja tunnetuin lukukoira. Börjen varsinaisena ammattina on päivystää Sellon kirjastossa ja kuunnella erilaisista lukemisongelmista kärsivien ihmisten lukuharjoituksia.

Börjen suosio on ollut valtava. Sen vastaanottoajat ovat täyteen buukattuja. Kesäkuusta lähtien Börjelle on käynyt lukemassa satakunta henkeä, monet heistä useaan eri otteeseen.

Nyt lukukoiran tehtävänä on kuitenkin kuunnella otteita syksyn uutuuskirjoista. Tervon menestysteoksen jälkeen Börje saa arvosteltavakseen yhdysvaltalaista, purppuranpunaista romantiikkaa:

Kun onnen hetkiin sekoittuu suurta haikeutta, meidän täytyy vain lohduttaa itseämme ajatuksella, että rakkaamme ovat sittenkin mukana.

Börje laskeutuu jakkarallaan makuulleen ja tyrkkää kuononsa etutassujen väliin. Koira ei selvästikään kiinnostu Nora Robertsin neliosaisen morsiussarjan päätösosasta Jotain sinistä.

Ei, vaikka sille yrittää lukea hieman pehmeämmällä äänellä, miltei kuiskaten:

Marilee on varsinainen onnen tyttö saadessaan hyvän aviomiehen ja apen. Kävelläänkö vielä hiukan?

Börje kyyhöttää jakkarallaan ja tuhisee hieman.

Liian imelää?

Kärppää koiralle

Matti Röngän Viktor Kärppä -dekkarit ovat palkittuja ja luettuja kirjoja. Lukukoira Börje ottaa ensituntumaa sarjan uusimpaan teokseen Väärän maan vainaja nuuskimalla hetken kirjan ruskean- ja kullansävyistä kansilehteä.

Luettava katkelma käsittelee Viktor Kärpän rahoitusjärjestelyjä:

Firmojeni omistus oli kirjattu ketjuksi, joka päättyi Kanaalin saarille.

Börje havahtuu tuolillaan. Pieni, karvainen häntä alkaa vispata.

Pääomat uusiin hankkeisiin tulivat toisia ketjuja pitkin eurolainoina yrityksiltä toisille, vaikka alkuperäiset rahat oli kerätty euroina ja dollareina.

Börje kurkottaa taas tuolilta kirjaa kohti, mutta lysähtää sitten jakkaralleen.

Dekkari ottaa koiran voimille, joten sille on tarjottava kevyempää kuunneltavaa. Tittamari Marttisen lastenkirjassa Voiko tuulipuvussa lentää? on kuvia, kieliriemua ja sanahelinää:

Saapas. Eipäs. Juupas. Eipäs. Saapas. Itse olet saapas.

Börjen pää kääntyy kohti. Ruskeat silmät tuijottavat.

Kuulostaa hyvältä.

Panchon kertomaa

Börje katsoo kirjan sivulta toista koiraa. Se on televisiosta tuttu kalottivaeltaja, kenraali Pancho.

Chihuahua Pancho esittelee näyttelijänä tunnetun Kari Hietalahden kirjoittaman kirjan kuvassa vihreää vaellusliiviään.

Börjen kuunteluliivi taas on sininen.

Lukukoiran korvat heilahtavat, kun se kuulee, mitä vaaroja pieni koira voi Kalottiseuduilla kohdata:

Merikotkahan ei sinänsä ole kovinkaan tarkka iskijä, mutta pelosta kyyristyvän koiranrievun se helposti nappaa.

Börje ei kuitenkaan merikotkasta hätkähdä. Los Angelesissa syntynyt ja Espoossa asuva lukukoira on hyvin urbaani eläin.

Valkoiset etutassut asettuvat ristiin ja leuka painuu niiden päälle.

Jännittävää? Kyllä, mutta kuvattu ympäristö on niin kovin vieras. Eräkertomus on lukukoiralle puhdasta science fictionia.

Entäpä eläinkunnan seksipedoista kertova teos Himokas härkäsammakko?

Amerikkalaisten täpläkylkileguaaniurosten joukossa tavattavat transvestiitit, jotka hiipivät naaraiden näköisinä suurempien koiraiden puolisoiden luokse, eivät nuorta Börjeä vielä innosta.

Sen sijaan lukukoiralle tulee nälkä. Se hotkaisee suullisen lohipasteijaa suoraan tuubista ja asettuu taas makuulle.

Elämys koiralle

Runoudesta lukukoiralle syntyy kirjallinen elämys. Pauliina Haasjoen uutuuskokoelmasta seisaaltaan tulkittu runo ”Nostalgia” on Börjelle mieluista kuultavaa.

Koira nousee istumaan ja seuraa tiiviisti esitystä:

Mies ja koira ovat laskeutuneet lammikon ääreen

kuin lähteelle, takana erottuu rakennus

joka on pelkkää ikkuna-aukkoa.

Börjen silmät kääntyilevät. Häntä heilahtelee jakkaran pehmustetta vasten.

Koira on runon rytmissä.

Hotakaista karkuun

Kari Hotakaisen uutuus on lukukoiralle jo entuudestaan tuttu teos. Kun Jumalan sanaa luettiin Börjelle suorassa tv-lähetyksessä, koira nukahti.

Nyt se tempoilee levottomana sylissä, kun alkaa kuulla Hotakaisen lauseista vellovaa tajunnanvirtaa.

No niin, olin aluksi vähän jylhä. Pakko aluksi olla, että kuuntelija virittyy tunnelmaan.

Börje ei virity. Se loikkaa sylistä lattialle.

Mutta Hotakainen on huippukirjailija. Ehkä lukukoira aistii tekstin imun, jos sitä myös luetaan lattialla, koiran vieressä vatsallaan maaten.

Lattialla, hankalassa asennossa lukiessa ääni hieman katkeilee ja värisee. Kirjan rivit uhkaavat karata silmistä, mutta Börje tuntuu pehmeältä ja lämpimältä kylkeä vasten.

Hotakaisen kerronta jatkuu:

Jos ei oteta huomioon erään moskovalaisen hotellihuoneen vessaa, jossa olen myös viettänyt ikimuistoisia rauhan hetkiä.

Lämpö irtoaa lukijan kyljestä ja loittonee. Kynnet rapisevat lattialla.

Lukukoira Börje vipeltää karkuun.

Koiralle on helppo lukea

Maltankoira Börje on päivystänyt Espoon Sellon kirjaston lukukoirana kesäkuusta lähtien.

Viidessä kuukaudessa Börjelle on käynyt lukemassa noin satakunta erilaisista lukemisvaikeuksista kärsivää ihmistä. Valtaosa heistä on ollut lapsia, mutta myös lukuongelmaiset aikuiset ovat löytäneet tiensä Börjen lukunurkkaukseen.

”Seitsemän lukijaa on tullut Börjen luokse puheterapeutin tai opettajan lähettäminä”, kertoo Börjen omistaja, erikoiskirjastonhoitaja Raisa Alameri.

Koiralle on Alameren mukaan helpompi lukea kuin ihmiselle, etenkin jos lukemisessa esiintyy vaikeuksia.

”Koira ei moiti eikä puutu lukemiseen. Se kuuntelee kaikkia, ikään ja sukupuoleen katsomatta, tasapuolisesti.”

Alameri on myös pannut merkille, miten Börjelle lukeminen on rohkaissut ihmisiä.

”Ensimmäisellä kerralla lukeminen on voinut olla vielä kuiskaamista. Toisella lukukerralla ääni on ollut jo kovempi ja lukeminen, mahdollisista vaikeuksista ja virheistä huolimatta huomattavasti itsevarmempaa. Börje on kannustava, koska se on aina yhtä lempeä ja kaikkiin lukijoihinsa yhtä tyytyväinen.”

Lukukoira on uransa aikana ehtinyt rohkaista myös kirjoitusongelmista kärsiviä.

”Börjellä on oma postilaatikko. Suomen lisäksi Börje on saanut postia Japanista, Saksasta ja Yhdysvalloista saakka.”

Börje on Suomen ainoa koira, josta koulutetaan yhdysvaltalaisen Read (Reading Education Assistance Dog) -ohjelman läpäissyt lukukoira. Börje on suorittanut opinnoistaan noin kolmanneksen.

”Se on saanut todistuksen siitä, että se hallitsee lukukoiran peruskäyttäytymisen.”

Jatko-opinnoissaan Börje perehdytetään muun muassa tunnistamaan ihmisen erilaisia mielentiloja ja käyttäytymään niiden mukaan.

”Kun Börje on opiskellut koko ohjelman läpi, se valmistuu kirjalliseksi mentoriksi.”

 

Tämä juttu on julkaistu alun perin Seurassa 43/2011.

X