Brexit uhkaa Harri Holkerin perintöä – Palaako poliittinen väkivalta Pohjois-Irlantiin? Seura kävi lojalistien lähiössä ennen naapurin murhaa: Katso video!

Jaa kaverilleTilaa Seura
UVF-seinämaalaus Belfast
Länsi-Belfastin katutaiteessa ylistetään puolisotilaallista UVF-ryhmää avoimen väkivaltaiseen sävyyn. © Miikka Järvinen / Otavamedia
Maaliskuussa 2018 Seura haastatteli itä-Belfastissa lojalistilähiön asukkaita. Heidän pahin painajaisensa kävi toteen, kun tammikuussa yksi naapuruston asukkaista puukotettiin kotiovelleen. Asialla olivat ammattirikolliset, jotka käyttävät konfliktivuosien puolisotilaallisen lojalistiryhmän nimeä.  

Brexit uhkaa pahimmassa tapauksessa romuttaa Pohjois-Irlannin rauhansopimuksen, varoittaa Unescon helmikuussa julkaisema  raportti, 

Huonoimpana vaihtoehtona raportissa pidetään sopimuksetonta Brexitiä ja niin sanotun kovan rajan paluuta Irlannin tasavallan ja Pohjois-Irlannin välille, mikäli sopimusta ei saada aikaan perjantaihin 29.3. mennessä.

Yhdistyneen Kuningaskunnan parlamentissa asiasta tullaan todennäköisesti vääntämään kättä kalkkiviivoille saakka.

Puheita Brexitin ja väkivaltaisuuksien yhteydestä ei ole nielty purematta, vaan kriitikoiden mukaan kyseessä on poliittisesti motivoitu pelon lietsonta.

Yksi Unescon raportin arvostelijoista on Brexitiä kannattavan pohjoisirlantilaisen DUP-puolueen kansanedustaja Gordon Lyons.

”Jotkut Pohjois-Irlannissa turvautuvat edelleen pommeihin ja luoteihin. Terrorismia oli jo ennen EU-kansanäänestystä (2016) eikä sitä pidä millään yhdistää siihen, miten EU-eromme tulee tapahtumaan”, Lyons sanoi Belfast Telegraphille.

Syrjäytyneet nuoret väkivaltaisissa ääriliikkeissä

Pelottelupuheet ovat saaneet lihaa luiden ympärille ainakin alkuvuoden väkivaltauutisista.

Pohjois-Irlannissa toimii yhä ääriliikkeitä, jotka jakavat 1970-80-luvuilla taistelleiden Irlannin tasavaltalaisarmeijan IRA:n ja brittivaltaa tukeneiden puolisotilaallisten lojalistiryhmien, kuten UVF:n ja UDA:n väkivaltaisen arvomaailman.

Väkivaltaiset ääriliikkeet värväävät riveihinsä syrjäytyneitä nuoria miehiä. Syy ääriliikkeiden vetovoimaan on Unescon raportin mukaan se, että vuoden 1998 Pitkänperjantain rauhansopimukseen virallisesti päättyneen konfliktin väkivallasta ei vieläkään ole puhuttu tarpeeksi.

Irlantilaisen vasemmistolaisen Saoradh-puolueen puheenjohtaja Brian Kenna on muistuttanut, että Brexit pahentaa jännitteitä juuri siksi, että nuori sukupolvi lähtee mukaan väkivaltaiseen toimintaan ilman omakohtaista kokemusta sorron vuosista.

”800 vuoden ajan irlantilaiset tasavaltalaiset ovat taistelleet brittimiehitystä vastaan. En näe mitään syytä miksi se loppuisi nyt. Brexit on valtava mahdollisuus. Tasavaltalainen liike on mukautuvainen.”

Belfastin Shankill Road on lojalistien ja katutaiteen perusteella myös UVF:n vahvaa kannatusaluetta. Poliisin mukaan Belfastin kokaiinimarkkinoita hallitseva huumejengi kantaa samaa nimeä kuin maalauksessa ylistetty ”kansanarmeija”. © Miikka Järvinen / Otavamedia

In memoriam: Harri Holkeri

Brexitiä on poliittisessa ja julkisessa keskustelussa vaihtelevalla menestyksellä onnistuttu kytkemään Pohjois-Irlannin konfliktiin ja Pitkänperjantain rauhansopimukseen, jossa Suomella oli merkittävä rooli.

Brittilehti Guardian kutsui vuonna 2011 pois nukkunutta entistä pääministeriä ja diplomaattia Harri Holkeria yhdeksi keskeisimmistä rauhanneuvottelijoista rauhansopimuksen takana.

Holkerin roolin muistaa myös konfliktia alusta loppuun seurannut belfastilainen veteraanitoimittaja Deric Henderson, jonka Seura tapasi maaliskuussa 2018.

Deric Henderson

Deric Henderson Belfastissa maaliskuussa 2018. © Miikka Järvinen / Otavamedia

”Muistan Holkerin hyvin, mutta en tiennyt, että hän on kuollut. Kirjassani on muuten valokuva hänestä”, Henderson sanoo nyt vuotta myöhemmin.

Hendersonin ja Ivan Littlen lokakuussa 2018 ilmestynyt kirja Reporting The Troubles kokoaa yhteen Pohjois-Irlannin konfliktista raportoineiden toimittajien muistelmia.

Henderson kertoo kirjan myyneen niin hyvin, että kustantaja suunnittelee kolmannen painoksen ottamista.

Mutta se hyvistä uutisista. Ilmapiiri Belfastissa on samanlainen kuin ennenkin.

”Ilman toimivaa hallintoa tunnelma on todella masentava, eikä parempaa ole näkyvissä varsinkaan nyt, kun Brexitin ympärillä on niin paljon epävarmuutta”, Henderson sanoo viitaten Pohjois-Irlannin riitaisaan paikallishallintoon, joka on ollut ilman hallitusta tammikuusta 2017.

Lojalistit tappavat nyt omiaan

Vuosi sitten Seura haastatteli Cluan Place -nimisen lojalistiyhteisön asukkaita itä-Belfastissa.

Vain 20 asunnon korttelin erottaa katolilaisten alueesta lähes kymmenmetrinen aita. Kolme haastateltavaa kertoivat, miten asukkaat ovat kokeneet toistuvasti häirintää ja väkivallan uhkaa.

Pienen ja korkeiden aitojen sisään suljetun Cluan Placen pahaenteinen ilmapiiri on aistittavissa videolla, jolla puhuu yksi Seuran haastattelemista asukkaista, Margareta Abbott.

Tammikuussa 2019 yksi naapuruston pidetyimmistä jäsenistä, 46-vuotias Ian Ogle murhattiin kotiovelleen. Silminnäkijöiden mukaan viisi miestä kävi Oglen kimppuun. Kuoleman aiheuttivat 11 puukoniskua selässä ja kallonmurtuma.

Poliisi ja Belfastin poliitikot ovat syyttäneet murhasta lojalistista ääriliikettä – tai rikollisjengiä, joka kantaa konfliktivuosina toimineen UVF:n nimeä.

Maaliskuussa Belfast Telegraph kertoi poliisin tehoratsiasta, jonka kohteena oli itä-Belfastin UVF. Kotietsintöjä tehtiin 14 ja pidätyksiä 11.

”Itä-Belfastin UVF ei ole mitään muuta kuin huumejengi, joka käyttää UVF-nimeä saadakseen hyväksynnän olemassaololleen”, poliisijohtaja Bobby Singleton sanoi.

Ratsioissa poliisi takavarikoi 15 000 punnan arvosta huumeita, useita ajoneuvoja, koruja ja suuren summan rahaa. Ensimmäiset Belfastissa oikeuden eteen joutuneet ovat olleet miehiä, iältään 27 ja 39 vuoden väliltä.

Itä-Belfastin Cluan Placessa asunut Ian Ogle murhattiin kotiovelleen tammikuussa. © Screenshot / Belfast Telegraph

Oglen murhassa ei suinkaan ollut kyse katolisten ja protestanttisten väkivallasta. Ogle oli protestantti ja aktiivinen lojalistiyhteisön jäsen, jonka kerrottiin riitautuneen UVF:n kanssa.

Hänen murhansa ei ole ainoa vastaava tapaus, jossa lojalistijengit ovat käyneet omiensa kimppuun.

”Vapaustaistelijoista” huumekauppiaiksi

Väkivaltaisista keinoistaan tunnetun UVF:n väitetään olevan vastuussa suurimmasta osasta Belfastin huumekauppaa, ja erityisesti kokaiinimarkkinoista.

”Nämä puolisotilaalliset jengit väittävät suojelevansa paikallisia asukkaita, mutta todellisuudessa he käyttävät ihmisiä hyväkseen välittämällä huumeita ja käyttämällä väkivaltaa suojellakseen markkina-asemaansa”, poliisijohtaja Bobby Singleton kertoi Belfast Telegraphille.

Jengeihin liitytään Sigletonin mukaan usein tilanteessa, kun velkakierteeseen joutunut nuori mies yrittää hankkia nopeita lisätuloja saadakseen velkansa maksettua.

”Puolisotilaallisen jengin jäsenyys on käytännössä elinkautinen tuomio. Kun kerran pääset sisään, on lähes mahdotonta päästä ulos”, Singleton sanoi BBC:n haastattelussa.

Tammikuussa tuomittiin neljä miestä 15-16 vuoden vankeusrangaistuksiin murhasta, jota pidetään lojalistijengi UDA:n välienselvittelynä. 35-vuotias kahden lapsen isä Colin Horner oli BBC:n mukaan ammuttu kolmevuotiaan poikansa nähden Bangorissa toukokuussa 2017.

Helmikuussa lojalistina tunnettu 52-vuotias David Murphy löydettiin kotoaan kuolleena vain tunteja sen jälkeen kun hänet oli hakattu. Ruumiissa oli jälkiä kahdesta haulikon laukauksesta. Poliisi ei kuitenkaan vahvistanut, oliko uhrilla yhteyksiä UVF-jengiin.

Murphyn rikollinen menneisyys ja hänen läheinen suhteensa Ballymenan UVF:n entiseen komentajaan ovat kuitenkin herättäneet epäilyksiä murhan tekijöistä, koska vihamiehiä häneltä ei ole puuttunut.

Gangstereita ja huligaaneja

Toimittaja-kirjailija Deric Hendersonin kanta ääriliikkeisiin ei ole vuodessa muuttunut.

”Ei ole merkkiä siitä, että Ian Oglen murha olisi osoitus kasvaneista jännitteistä, teko oli yksittäistapaus. Kukaan ei odota sellaisen väkivallan paluuta kuin mitä täällä on koettu”, Henderson sanoo ja jatkaa:

”UVF ja äärilojalistit tai radikaalit tasavaltalaiset, heidän toimintansa on sitä mitä ennenkin, pelkkää rikollisuutta. Nämä tyypit eivät ole puolisotilaallisia joukkoja, vaan gangstereita ja huligaaneja, jotka käyttävät hyväkseen haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä.”

Pohjois-Irlannin lojalistien sympatia brittihallinnolle ja puolisotilaallisten ryhmien taistelulle IRA:ta vastaan näkyvät yhä Belfastin katukuvassa. © Miikka Järvinen / Otavamedia

IRA ja pommiattentaattien seuraava sukupolvi

Myös äärilojalistien verivihollisia, radikaaleja tasavaltalaisia, eli katolilaisesta taustasta tulevia Irlannin yhtenäisyyden kannattajia on sekä epäilty että tuomittu useista terroriteoista viime vuosina.

Maaliskuun alussa poliisi tutki kolmea kirjepommia Lontoossa ja yhtä Glasgown yliopistossa Skotlannissa. BBC:n mukaan kirjeet olisi lähetetty Irlannin tasavaltalaisarmeijan IRA:n nimissä.

Vihje IRA-yhteydestä oli saatu Irish News -sanomalehdeltä. Ryhmä väitti postittaneensa viisi kirjepommia, joista neljä löydettiin.

Viides, Ison-Britannian armeijan värvääjälle osoitettu jäi kuitenkin kadoksiin. Myös Glasgown yliopistosta löydetyn kirjeen kohteena oli niinikään Ison-Britannian armeijan värvääjä.

Heathrown lentokentälle lähetetty kirje syttyi avattaessa palamaan. London Cityn lentokentälle, Waterloon asemalle ja Glasgown yliopistoon lähetetyt kuoret eivät lauenneet.

Vakavampi attentaatti koettiin tammikuussa Pohjois-Irlannin Derryssä. Oikeustalon edessä räjähti autopommi, joka ei aiheuttanut henkilövahinkoja.

Iskun tekijäksi epäiltiin Guardianin mukaan historiallisen IRA:n nimeä käyttäviä radikaaleja tasavaltalaisia.

Muutama päivä myöhemmin Derryssä tapahtui kolme erillistä autokaappausta, joissa tekijöinä oli ryhmä naamioituneita miehiä.

Uusi IRA – Isien perintö pienoiskoossa

Alkuperäinen IRA oli vuodesta 1920 lähtien brittihallintoa vastaan taistellut irlantilainen nationalistinen terroristijärjestö. Sen seuraaja Provisional IRA eli väliaikainen IRA oli aktiivinen 70-80-lukujen konfliktivuosina ja teki useita pommi-iskuja Pohjois-Irlannin protestantteja ja brittihallintoa vastana.

Nykyisiä radikaaleja tasavaltalaisia on kutsuttu nimellä New IRA – Uusi IRA, mutta tätä ryhmittymää pidetään pienenä ja heikosti organisoituneena.

”Derryn iskut olivat radikaalien tasavaltalaisten käsialaa. Heillä ei ole poliittista kannatusta toiminnalleen, vaan he ovat täysin marginaalinen ryhmä”, toimittaja Deric Henderson sanoo.

Niin tai näin, yksi marginaalisen IRA-aatteen edustajista, 38-vuotias Sean McVeigh tuomittiin helmikuussa 25 vuodeksi vankeuteen. McVeigh oli yrittänyt murhata poliisin autopommilla Eglingtonissa kesällä 2015. Tuomari kutsui McVeighiä ”radikaaliksi tasavaltalaisterroristiksi”.

Viime joulukuussa Belfastissa ammuttiin poikaansa koulun ulkopuolella odottanut Jim Donegan, 43. Murhapaikka oli St Mary’s Christian Brothers Grammar School, joka on katolilainen poikakoulu.

Poliisi epäilee puoliautomaattiaseella tehdystä murhasta INLA:a eli Irlannin Kansallinen Vapautusarmeija -nimistä vasemmistolaista ryhmittymää.

Pieni mutta aktiivinen INLA taisteli IRA:n seuraajien rinnalla brittihallintoa ja lojalisteja vastaan Pohjois-Irlannin konfliktivuosina 1998 rauhansopimukseen asti.

Tasavaltalainen seinämaalaus Belfastissa. Vasemman laidan IRSP tulee sanoista Irish Republican Socialist Party. INLA on tasavaltalaisen radikaaliryhmän nimi ja lyhenne sanoista Irish National Liberation Army. INLA:a on epäilty murhasta viimeksi joulukuussa. © Miikka Järvinen / Otavamedia

Yhdistyykö Irlanti?

Republikaanien vanhat puolisotilaalliset järjestöt IRA, INLA sekä äärilojalistien UDF, UDA ja UFF ovat edelleen läsnä Belfastin ja muiden Pohjois-Irlannin kaupunkien katukuvassa.

Nykyisin rikollisjengeiksi luokiteltuja puolisotilaallisia ryhmiä ylistetään poliittisessa katutaiteessa, josta osa on sävyltään avoimen sotilaallista ja väkivaltaa ihannoivaa.

”Ihmiset ovat yleisesti ottaen näköalattomia siihen, että poliittista edistystä ei ole tapahtunut. Vaikka elämisen laatu täällä on muuten ensiluokkaisen hyvä, pohjavireessä on aistittavissa katkeruus ja hyvän tahdon puute”, Deric Henderson kertoo.

Keskiviikkona EU:n pääneuvottelija Michael Barnier sanoi, että Pitkänperjantain rauhansopimuksesta eli Stormontin sopimuksesta tullaan pitämään kiinni kaikissa olosuhteissa, oli Brexit-neuvottelujen lopputulos ja Ison-Britannian EU-ero millainen tahansa.

Sopimukseen on kirjattu sekin, että Irlanti ja Pohjois-Irlanti voivat yhdistyä, jos päätös saa kansanäänestyksessä Pohjois-Irlannin äänioikeutettujen enemmistön kannatuksen.

”Katolilaisten nationalistien keskuudessa käydään paljon keskustelua Irlannin yhdistymisestä. En usko, että sitä tapahtuu minun elinaikanani, mutta ilman vakavasti otettavaa politiikkaa se on hyvinkin mahdollinen vaihtoehto”, Henderson toteaa.

X