Camilla Tuominen uskalsi irtisanoutua ja ryhtyi tunteita tulkitsevaksi yrittäjäksi: ”Ymmärsin pärjääväni – jännittäminen kääntyi positiiviseksi uteliaisuudeksi uuden mielenkiintoisen haasteen edessä”

Eteisessä seisovalla pienellä pojalla oli paljonpuhuva katse.

Marraskuiselta iltataivaalta pyryttänyt lumi oli peittänyt Nöykkiön maastot Espoossa. Konsultti Camilla Tuominen oli juuri kahlannut hangen läpi kotiin. Olkapäillä kiikkuivat konsulttiyhtiön ja asiakkaan läppärit, ja muistuttivat tekemättömistä töistä.

Mies oli hakenut lapset tarhasta ja valmistanut ruoan. Tuomista vastassa eteisessä seisoi nuorin lapsista. 4-vuotias Niklas katsoi äitiään hiljaa. Tai ”skannasi”, tuntui Tuomisesta.

”Ensin minulle tuli pakottava tarve sanoa, että kaikki on hyvin. Tajusin kuitenkin, että lapsi näki lävitseni, enkä voisi enää valehdella.”

Tuomista oli jo pitkään ahdistanut, että työt veivät häntä vikasuuntaan. Arjessa hän jaksoi enää vain valheellisen työroolin avulla, mutta nyt tuntui, ettei roolia saanut riisuttua edes kotona.

Lopulta lapset pysäyttivät hänet.

Lavalla kuin kotonaan

”Joko on mikityksen aika?” Tuominen kysyy, kun hänelle viitotaan lavalta. Ei vielä, kysyjä halusi vain varmistaa, että kaikki lavalle tulijat ovat lähietäisyydellä ja valmiina.

Esiintymislavat ovat tulleet 44-vuotiaalle Tuomiselle tutuiksi, ja hyviksi sellaisiksi. Syyskuun lopussa häntä haastateltiin kansainvälisessä liike-elämän konferenssissa, Nordic Business Forumissa.

Haastatteluhetkellä hän on Helsingin Messukeskuksessa Alma Talentin järjestämässä HRx-tapahtumassa tulevaisuuden työelämästä. Pian alkamassa on keskustelu virtuaalisesta oppimisesta ja työssä uupumisesta. Iltapäivällä hän puhuu omassa Keynote-esityksessään tekoälyn ja ihmisen mahdollisuuksista.

Marraskuisesta kohtaamisesta kotieteisessä on kulunut reilu kuusi vuotta. Pian sen jälkeen Tuominen lopetti päivätyönsä projektijohtajana ja alkoi kehitellä sopivaa työkalua tunteiden tunnistamista ja hallintaa varten. Tuloksena syntyi mobiilisovellus Emotion Tracker. Sovelluksen myötä Tuomisesta on tullut myös tunnekouluttaja sekä tietokirjailija.

Hän myös elää oppiensa mukaan. Tänään tunteiden hallinta alkoi aamulla kello 5.50. Esiintymisiin valmistautuminen vaatii oman kuplan, jonka muodostavat iso kuppi kahvia ja meikkaushetki kylpyhuoneessa musiikin soidessa taustalla. Liian tiukasta aikataulusta Tuominen ei pidä.

Tänään oma rauha oli rikkumaton.

”Neljä miestäni eivät jostain syystä olleet oikein juttutuulella näin aikaisin aamulla”, Tuominen nauraa.

Osaavat pojat silti koetella äitiään. Hetki sitten Tuominen katsoi puhelintaan ja siellä oli viesti, että jälkikasvu on kuumeessa eikä pääse kouluun. Tuominen epäilee strategista sairastumista, koska molemmat vanhemmat olivat jo ehtineet lähteä kotoa.

Kauppatieteet yllättivät

Tuominen jäi aikoinaan alle pisteen päähän humanistin urasta. Hän olisi halunnut psykologiksi. Houkuttelevia vaihtoehtoja olivat myös taiteilija ja arkeologi. Tie koukkasi kuitenkin Uumajan kauppakorkeakouluun. Tuomisesta tuli kauppatieteiden maisteri.

Se oli veto, joka yllätti erityisesti Tuomisen kaksi vuotta nuoremman siskon, manageri Carla Ahoniuksen.

”Hän oli ihmeissään, mitä oikein tapahtui sille taiteelliselle Camillalle, joka piirsi Madonnalle esiintymisvaatteita”, Tuominen muistelee.

Siskokset olivat lapsesta asti olleet Madonna-faneja, mutta kumpikaan ei haaveillut tähteydestä – Camilla suunnitteli idolinsa vaatettamista, ja Carla mietti, kuka huolehtii kaikista esiintyjän käytännön asioista taustalla.

Opintojensa ohella Tuominen luki omaksi ilokseen psykologiaa. Se herätti huomiota.

”Sain ilkeitä kommentteja, ja minulta kysyttiin, miksi luen itsensä kehittämisen kirjoja koko ajan. Nyt tajuan, että olen rakentanut pohjaa nykyiselle työlleni sieltä asti.”

Turhaa ei ollut lapsena alkanut piirtämisharrastuskaan. Päinvastoin, siitä tuli avaintekijä, kun Tuominen alkoi hahmottaa erilaisten tunteiden luonnetta ymmärrettävään muotoon.

Ensimmäinen tunnekuvakirja ilmestyi 2016. Sitä ennen oli kuitenkin otettava kipeät askeleet.

Vaipat vaihtuvat projektiin

Tuominen aloitti liikkeenjohdon konsulttina 25-vuotiaana. Työpäivät olivat pyöreitä. Ilman lapsia se oli helppoa.

”Miehelle saattoi sanoa, että heitä vielä yksi rundi golfia ja tule hakemaan minut vasta sitten.”

Esikoisensa Tuominen sai 28-vuotiaana. Tahti oli lapsi per vuosi, kokonaisuudessaan kolme poikaa. ”Selkeä paketti”, ajatteli Tuominen, ja päätti hoitaa sen rauhallisesti kotiäitinä ilman huonoa omaatuntoa.

”Mietin usein sitä, miten fantastisesti viihdyin kotona. Jos olisin kiirehtinyt takaisin sen pelosta, että joku ylennys menee ohi, olisin pitänyt itseäni aika huonona työssäni. Minulla oli 35 vuotta uraa jäljellä. Siinä ajassa pystyy vaikka mihin.”

Viimeisen vuoden aikana Tuominen vastasi perheen kodin rakennuttamisesta. Omakotitalo valmistui Nöykkiöön elokuussa 2009. Samassa kuussa hän palasi töihin, täynnä intoa.

”Vaipat oli vaihdettu. Nyt oli minun vuoroni näyttää.”

Kävi niin, että työ näytti Tuomiselle. Kuuden vuoden paussin jälkeen hän satsasi ensimmäiseen projektiin kaikkensa. Se onnistui. Esimies ylisti – ja kiitokseksi tuplasi Tuomisen vastuut.

Pian Tuomisen mies, Pekka, löysi vaimonsa keskellä yötä uuden kylpyhuoneen lattialta sikiöasennosta rauhoittelemasta itseään. Stressi meni yli ja lääkäri kielsi menemästä takaisin töihin.

Tuominen oli kaksi viikkoa poissa. 2010 hän siirtyi markkinointitoimistoon.

Panssariin piiloutunut

Uudessa työssä stressi jatkui. Kauniit työtilat ja merinäköala eivät helpottaneet. ”Ei helvetti”, Tuominen ajatteli tauolla, jota ennen oli annettu ohjeeksi olla vartin ajan luova ja keksiä asiakkaalle fantastisia ideoita.

”En halunnut avata suutani, koska usein kahjoille ideoilleni vain hymähdeltiin. Tajusin, ettei parastaan voinut yrittää, koska tarkoitus oli tehdä vain turvallista ja ihan hyvää jälkeä. Sellaista, joka lopulta veisi kilpailukyvyn.”

Sitten tuli oivallus, kysymyksen muodossa: mitä tapahtuu asiakkaille ja koko yhteiskunnalle, jos ideoita täynnä olevat ihmiset alkavat jarrutella? Hän ei löytänyt kysymykseensä kuin huonoja vastauksia.

Tuominen huomasi olevansa laimeampi ja kyynisempi versio itsestään. Kosketusta täyteen versioon, omaan itseen ei löytynyt enää edes perheen kanssa.

Hän alkoi taas piirtää, tällä kertaa tunnekuvia. Monet kuvista esittivät ihmistä, joka piiloutuu – ja samalla piilottaa haaveensa – panssarin sisään ja väistelee kollegojen tikareita.

Vapaa hengittäminen ja luovuus vaativat Tuomisen mielestä sen, että tunteista pitää voida puhua työpaikalla. Se on koko tiimidynamiikan avain. Ja se oli myös Emotion Trackerin idea.

Tuomisen mies oli vuotta aiemmin ryhtynyt yrittäjäksi. Oli selvää, että kahden yrittäjän taloudessa jännitteet eivät vähenisi. Tuominen joutui todella pohtimaan, uskaltaisiko hän sanoa itsensä irti? Ääni olkapäällä muistutti, ettei aina pidä olla niin vaativa. Kyllä hyvän työn ja palkan pitäisi riittää.

Puolen vuoden pohdinnan jälkeen Tuominen rohkeni irtisanoa itsensä.

Camilla Tuominen hyppäsi palkkatyöstä yrittäjäksi, koska halusi antaa luovuudelleen tilaa. © PEKKA NIEMINEN / OTAVAMEDIA

Tunteita myös työelämässä

Tunnetyökalu Emotion Trackerin tarkoituksena on Tuomisen mukaan selvittää, heiluttaako koira häntää vai häntä koiraa. Hektisessä arjessa tunteet ja ajatukset tahtovat mennä sekaisin.

Lopulta ei tiedä, ajatteleeko omia ajatuksiaan vai ympäristön tarjoamia.

”Pahin skenaario on se, että oma varma totuus paljastuukin kestämättömäksi bluffiksi, jonka on ominut ulkopuolelta ja ottanut turhan vakavasti.”

Tunteista ja ilmapiiristä työpaikoilla on puhuttu viime aikoina paljon. Joidenkin mielestä liikaakin. Ennenhän riitti, että leimasi kellokortin, teki työnsä ja lähti kotiin. Nykyään tiedetään, miten esimerkiksi pelko typistää luovuutta ja heikentää yhteisön tuottavuutta.

Emotion Tracker syntyi Tuomisen omiin tarpeisiin, kun hän halusi selvittää syytä epämääräisen huonoon oloonsa työssä.

Keskeisintä on tunteiden nimeäminen. Eli onko pahan olo taustalla esimiehen piikittely, kollegan ylennys, liian vaikea työtehtävä vai riita puolison kanssa? Näennäisesti sama tunne vaatii hyvin erilaisia käsittelykeinoja.

”Epämääräinen on aina potentiaalinen uhka ja keho menee silloin stressitilaan. Syyn nimeäminen taas rauhoittaa. Sen voi nähdä aivoista. On aivan eri asia olla vihainen, kateellinen, pettynyt tai surullinen”, Tuominen sanoo.

Sovelluksen kehittämisen kanssa Tuomisella kävi myös hyvä tuuri. Hän pääsi pian Keksintösäätiön ohjelmaan ja mukaan tuli ulkopuolista sijoittajia. Samalla hän teki konsulttikeikkoja.

Emotion Tracker sai Tekes-rahoitusta ja pääsi kuumimpien suomalaisten startup-yritysten joukkoon Startup100-listalle. Aluksi se oli saatavilla vain terveysalan ammattilaisten ja valmentajien kautta, mutta sen jälkeen sovellus oli kenen tahansa käytettävissä tunnedatan keräämistä varten.

Tunnista kielteiset tunteet

Usein tunteista puhuminen kääntyy yksisilmäisesti positiivisuuden tavoitteluun. Tuomisesta ”feikkipositiivisuus” millä hinnalla hyvänsä on haitallista. Jos negatiiviset tunteet kiirehtii lakaisemaan maton alle, ei opi mitään. Tulos on yhtä huono, jos antaa tunteiden viedä mennessään.

Kun kielteisten tunteiden nimeämisessä kehittyy tarkemmaksi, voi oppia yllättäviäkin asioita. Tuominen kertoo esimerkin omasta elämästään. Niin hän tekee usein lavallakin.

”Ajattelin kerran pelkääväni uutta esiintymistä, mutta todellisuudessa kyse olikin jännittämisestä. Ymmärsin pärjääväni, joten jännittäminen kääntyi positiiviseksi uteliaisuudeksi uuden haasteen edessä: mitä mielenkiintoista olen nyt oppimassa?”

Tunteiden nimeäminen ja tarkastelu ei kestänyt kuin muutaman minuutin, mutta vaikutus oli avartava. ”Maailmasi rajat ovat sanojesi rajat”, Tuominen sanoo Ludwig Wittgensteiniä mukaillen.

Kiireisessä maailmassa hallinnan tunteen ja itsensä johtamisen tärkeys ovat Tuomisen mukaan korostuneet. Tunteiden tunnistaminen auttaa määrittelemään paremmin sen, mikä on itselle tärkeää.

”Kyse ei ole faktoista tai rationaalisuudesta luopumisesta, vaan oman kapasiteetin lisäämisestä.”

”Jos joku asia menee toistuvasti ihon alle, on syytä kysyä, voisiko omassa toiminnassa olla jotain muutettavaa. Tunne kertoo usein enemmän kokijastaan kuin tilanteesta.”

Tunteiden johtaminen on elinikäinen projekti. Tuomista hymyilyttää se, että jokaisella on oma herkkä pisteensä.

Hänellä se on omat lapset. Jos joku arvostelee heitä, voimakkaat tunteet heräävät heti, ja niiden hallintaan pystyy vasta viiveellä.

Yhden vaiheen päätös

Pari päivää ennen HRx-tapahtumaa Tuominen sai tietää, että Emotion Trackerista on tehty tarjous. Sovelluksen oikeudet siirtyvät pian suomalaiselle yliopistolle.

”Kun ensimmäisen kerran sanoin, että sovellus voisi olla myynnissä, sanat meinasivat juuttua kurkkuun. Nyt kun olen päätöksen tehnyt, olo on helpompi. Katselen kelloa ja odotan.”

Ensin omat pojat saivat äitinsä vaihtamaan uransa suuntaa ja estivät ammatillisen kyynistymisen. Sen jälkeen digitaalinen tenava auttoi Tuomista löytämään itsestään uusia puolia ja toteuttamaan asioita, joista hän ei ollut uskaltanut edes haaveilla. Nordic Business Forumissa puhuminen oli yksi sellainen, ja keväällä toteutuu toinen haave, kun Tuominen puhuu TEDx-tapahtumassa Tampereella.

Kuusi vuotta kestänyt taival Emotion Trackerin kanssa on tulossa päätökseen. Tuomisesta se on hyvä asia.

”Usein ajatellaan, että yrittäjän pitäisi tehdä samaa juttua loppuun asti. On kuitenkin tärkeä taito osata myös luopua. Se tekee mahdolliseksi mennä uusia haasteita kohti.”

Liittyykö uusi suunta tekoälyn ja ihmisen jännitäviin mahdollisuuksiin, joista Tuominen on seuraavaksi puhumasssa?

Sitä hän ei vielä kerro.