Dieselautoni teki veerärrät ja käynnistyskaapelit ovat loppuneet kaupoista - ketä syyttää?

Loppiaisen pakkasilla perheen pieni, vanha dieselauto päätti viimein tehdä veeärrät ja jäi pihalle odottamaan lämpimämpiä kelejä. Siispä käynnistyskaapeleita metsästämään, kun lähipiiristä ei löytynyt lainattavaksi. ”Kaikki myytiin parissa päivässä”, valitteli yhden jos toisenkin huoltamon myyjä.

Sitten suureen autotarviketaloon. ”Ihan hallin perällä pitäisi olla”, arveli kassa. Pitäisi muttei ollut. Piuhahyllyt ammottivat tyhjyyttään. Vielä toiveikas soitto isoon espoolaiseen hilavitkutinkauppaan. ”Helsingin myymälässä olisi yhdet. Niitä jo kyseltiin puhelimessa aamulla, joten varmaan ne on myyty.” Niin varmaan.

Katsoin peiliin ja hävetti: Miksen hankkinut kaapeleita jo syksyn aikana? Missä muissa asioissa kotini huoltovarmuus horjuu? Katson kauppiasta: Miksi et tilaa varastoon riittävästi autoilijan pakkassesonkitavaraa, kun se talvi kumminkin toistaiseksi joka talvi tulee?

Olen aina ajatellut, että juuri me suomalaiset olemme karun ilmastomme ja historiamme vuoksi kriisien ennakoinnin mestareita. Onkohan pitkällinen elo huolehtivassa hyvinvointiyhteiskunnassa nollannut varautumiskykymme, omavastuumme ja itsesuojevaistomme? Pienissä asioissa – ja isommissakin.

Viime viikon ennätyspakkanenhan paitsi hyydytti autoja myös nosti sähkön kulutuksen kaikkien aikojen huippulukemiin. Kymmenen prosenttia Suomen tuontisähköstä tulee Venäjältä. Neljännes on ruotsalaista tai norjalaista edullista ja ilmastoystävällistä vesivoimaa.

Voisiko joku viimein perustella järkevästi, miksi emme vahvista energiaomavaraisuuttamme hyödyntämällä enemmän ja paremmin päästötöntä vesivoimaamme, vettä kun riittää tulviksi asti.

Päättäjien sietää myös harkita vakavasti ajatusta Huoltovarmuuskeskuksen hallinnoimasta huoltovarmuusreservistä (HS 8.1.16). Se olisi energiaturvamme poikkeustilanteiden varalle. Nykyään kun sään lisäksi poliittinen ilmastokin saattaa kovinkin yllättäen päätyä pakkaselle.