Dopingvalvonta tarkentuu koko ajan

Jaa artikkeli
doping
Suomessa doping-testaus on tiukkaa. © Colourbox
Suomen Antidopingtoimikunnan testauspooliin kuuluu noin 100 huippu-urheilijaa.

Suomen Antidopingtoimikunnan testauspooliin kuuluu noin 100 huippu-urheilijaa, jotka päivittävät olinpaikkatietojaan ADAMS-järjestelmään.

Järjestelmään on ilmoitettava kolmen kuukauden välein joka ikiselle päivälle tarkka paikka ja yksi tunti, jolloin on varmasti tavoitettavissa yllätystestiä varten.

ADT ei kerro, miten eri lajit ovat poolissa edustettuna.

”Lajien kohdalla on eroja. Me emme ole antaneet julkisuuteen, mitkä lajit pooliin kuuluvat ja mitkä eivät, nämä lajit vaihtelevat myös ajoittain”, ADT:n testauspäällikkö Katja Huotari kertoo.

”Ne urheilijat, joihin haluamme kohdentaa kilpailujen ulkopuolista testausta ovat usein niitä, joiden kohdalla seurataan myös biologisen passin avulla veriarvoja. Tämä mahdollistaa veriarvojen keräämisen ja vertailun läpi vuoden. Eli kyllä ne painottuvat aika paljon kestävyyslajeihin, mutta ei toki pelkästään niihin.”

Edes joka lajin kansainvälisen tason huippu-urheilijat eivät testauspooliin kuulu, toki heillekin tehdään kilpailujen ulkopuolisia yllätystestejä.

”Kaikki testauspooliin kuuluvat urheilijat ovat kansainvälisen tason urheilijoita, mutta kaikki kansainvälisen tason urheilijat eivät kuulu testauspooliin. Tietty kriteeristö meillä toki on”, Huotari selvittää.

”Huippu-urheilu on puhdistunut”

Systeemit ja järjestelmä kuulostavat hienoilta ja toimivilta, mutta saamme silti jatkuvasti kuulla dopingrikkeistä ympäri maailman. Toisaalta; mitä enemmän ja tarkempia testejä, sitä enemmän käryjä.

”Alkuvuoden uutisointi kertoo omaa tarinaansa, mutta isossa kuvassa uskon, että kansainvälinen huippu-urheilu on puhdistunut. Meillä on monta hyvää testausta tukevaa vakiintunutta järjestelmää kuten veriarvoja jatkuvasti seuraava biologinen passi ja olinpaikkatietojen päivittäminen. WADA kehittää menetelmiä koko ajan.”

Huotari kertoo, että olinpaikkatietojen ilmoittamisella on ollut ADT:n toiminnassa suuri merkitys.

”Aina voi parantaa, mutta tämä on ollut todella merkittävä apu kilpailujen ulkopuolisen testaamisen suunnittelussa ja toteuttamisessa, kun tiedämme, että urheilijat tavoitetaan aina testiin.”

Huotari muistuttaa, että myös niitä urheilijoita testataan paljon ja yhtä suunnitelmallisesti, vaikka heillä ei ole velvollisuutta täyttää olinpaikkatietoja.

”Emme julkista sitä, kuinka paljon testejä tehdään olinpaikkatietoihin merkityn tunnin ”slotin” aikana, se on osa meidän testausstrategiaamme, ei julkista tietoa.”

Urheilijat eivät purnaa

Vaikka järjestelmä aiheuttaakin vaivannäköä urheilijoille, eivätkä kaikki sitä varmasti rentouttavana ajanvietteenä pidä, ei negatiivista palautetta ole kuulunut.

”Toiset saavat tämän mahtumaan päivärutiineihinsa helpommin kuin toiset. Keskimäärin urheilijat ovat nöyriä tämän asian kanssa ja tekevät sen, vaikka eivät siitä pitäisikään. He ymmärtävät tämän kokonaisuuden tärkeyden mielestäni hyvin. Meille ei ainakaan ole tullut negatiivista palautetta”, testauspäällikkö Huotari sanoo.

Vaikka systeemi on tiukka, on inhimillinen tekijäkin otettu huomioon. Jos testaajat eivät löydä urheilijaa paikasta, minkä hän on ilmoittanut, siitä ei seuraa vielä yhtään mitään. Vasta kolmas kerta vuoden sisällä aiheuttaa sanktioita.

”Meillä Suomessa ei ole tullut tapauksia, jossa olisi kolmesta unohduksesta tullut rangaistus. Mutta tasaisin väliajoin tulee tilanteita, että urheilija ei ole testattavana silloin kuin pitäisi. Se on inhimillistä ja ymmärrettävää, että joskus näitä unohduksia tulee”, Huotari muistuttaa.

X