Eduskunnan jättävät kansanedustajat avoimina valtapelin nurjasta puolesta – ”Minusta ei enää ole siihen julkisuuteen, jonka edustajan työ vaatii”
Emma Kari, Riikka Slunga-Poutsalo ja Merja Mäkisalo-Ropponen jättävät eduskunnan näissä vaaleissa. Heillä on eri syynsä lähtemiseen mutta sama huoli siitä, mitä on tapahtumassa yhteistyölle ja kansanedustajien keskinäiselle kunnioitukselle.
Täältä tullaan, uusi elämä! Eduskunnan jättävät kansanedustajat Emma Kari (vas.), Riikka Slunga-Poutsalo ja Merja Mäkisalo-Ropponen kevään 2023 vaalien jälkeen.
Joensuulainen Merja Mäkisalo-Ropponen (sd) istui eduskunnassa kolme kautta, helsinkiläinen Emma Kari (vihr) kaksi kautta ja lohjalainen Riikka Slunga-Poutsalo (ps) yhden nelivuotiskauden.
Nämä kansanedustajat jättävät eduskunnan eivätkä he ole enää ehdolla kevään eduskuntavaaleissa, kuten eivät liioin heidän 28 kollegaansa.
Siihen, miksi kolmikko päätti jättää eduskunnan, palataan kohta.
Kuunnellaan aluksi heitä siinä, mitä heidän mielestään eduskunnassa on oleellista tehdä ja mikä talon lukuisista kirjoittamattomista säännöistä on ihan ykkönen.
He eivät puhu valiokuntatyön yksityiskohdista tai vaikkapa eduskunnan kuppilasäännöistä, vaan jokainen – toisistaan tietämättä – korostaa kansanedustajien keskinäistä kunnioittamista ja arvostusta tervehtimisestä lähtien.
Eduskunnassa huonoa keskustelukulttuuria
Merja Mäkisalo-Ropposen mielestä kunnioitus on päässyt hämärtymään nimenomaan kuluneella vaalikaudella. Hän uskoo sen johtuvan siitä, että jokaisella kansanedustajalla on oma käsityksensä siitä, mitkä ovat Suomen ja suomalaisten kannalta hyviä päätöksiä.
Mäkisalo-Ropponen sanoo, että eduskunnan kulttuurin muutos on yksi hänen lähtönsä syy.
”Jotta kansanedustajat pääsevät tekemään hyviä päätöksiä, se edellyttää, että olisi halua ja kykyä kuunnella myös erilaista mielipidettä ja nähdä siinä jotakin hyvää”, hän miettii työyhteisökouluttajan kokemuksellaan.
Merja Mäkisalo-Ropponen kutsuu tätä toinen toiseltaan oppivaksi keskustelukulttuuriksi. Se voisi hänestä parantaa päätöksiäkin.
”Se ei eduskuntaan synny, ellei kunnioiteta ja arvosteta toinen toistaan.”
”Tällä kolmannella kaudella minun on pitänyt lähteä joskus istuntosalista käytävälle hengittämään syvään, koska keskustelukulttuuri on ollut niin huonoa”, hän kertoo.
”Tietyistä kansanryhmistä puhutaan ala-arvoisesti, ja keskustelu joskus toinen toisiammekin kohtaan on epäkunnioittavaa. Joskus myös näkee, miten hirveätä valtapeli on.”
Kun hän on käynyt kouluissa kertomassa edustajan työstä, melkein aina joku oppilas on kysynyt, onko kansanedustajan työ räyhäämistä ja riitelyä.
”Kyllä eduskunnassa pitäisi havahtua siihen, että meitä katsotaan siinä, miten käyttäydymme.”
Mäkisalo-Ropponen ei löytänyt itsestään poliitikkoa 12 vuodessa. Pitäisi olla ärhäkämpi, häntä opetettiin ensimmäisellä kaudella. Sitä hän ei halunnut.
Merja Mäkisalo-Ropponen täyttää 65 vuotta huhtikuussa ja jää eläkkeelle. Hän aikoo vihdoin elää muun kuin työn kautta. Ensimmäiset tunnemyrskyt ovat jo takana, kun sitä on tullut pohdittua. © Tommi Tuomi
”Repivä, kamala riitely näkyy”
Emma Kari puhuu samasta asiasta: eduskunnan kulttuuriin on kuulunut vahvasti jokaisen arvostaminen. Puhutaan kohteliaasti ja tervehditään aina vastaantulijaa.
”Istuntosalissa se ei näy. Repivä, kamala riitely näkyy. Eduskunnan kulttuuriin kuuluu, että se loppuu, kun kävellään istuntosalista ulos. Toivon, että tämä säilyy. Vaikka ollaan asioista hirvittävän eri mieltä, pystytään juomaan kahvia yhdessä ja olemaan ihminen toiselle.”
Tervehtimistä Kari pitää oleellisena painottaa uusille kansanedustajille. Karin mielestä sen jälkeen on myös helpompi kuunnella toista.
”Kun on ollut meneillään oikein palava kiista, minunkin on välillä pitänyt hengittää ja sanoa itselleni, että ’tuollakin äänellä on oikeus kuulua tässä salissa’.”
”Olisin voinut ymmärtää sen aikaisemmin. Toisen kanssa kannattaa istua ja jutella, eikä päättää etukäteen, että ’tuokin on tuollainen’. Sen syvällinen ymmärtäminen auttoi minua saamaan aikaan kompromisseja.”
Äänekkäät ottivat tilan
Aivan samoin sanoin pohtii Riikka Slunga-Poutsalo: tärkeintä on tervehtiminen.
”Ehdottomasti! Se on käsittämättömän hieno sääntö, koska se pitää kaikkien jalat maan pinnalla. Tasavertaisessa asemassa ovat niin ministerit, edustajat, talon henkilökunta kuin vierailijat.”
Kulunut vaalikausi oli Riikka Slunga-Poutsalosta hankala, karmeakin, niin asioiden kuin työtapojenkin puolesta. Ensin vaihtui pääministeri ja odoteltiin joutilaina hallituksen esityksiä, seuraavaksi tuli korona ja lopuksi Venäjä hyökkäsi Ukrainaan.
Iso osa työstä tehtiin etänä koronan takia, valiokuntamatkoja ei voitu toteuttaa eikä uusiin kollegoihin päästy oikein edes tutustumaan. Työ oli siksi yksinäistä.
Slunga-Poutsalon mielestä siitä seurasi, että yhteistyö puolueiden ja edustajien kesken jäi rakentumatta. Tilan ottivat äänekkäät yksilöt, Twitter ja etärääpiminen sosiaalisessa mediassa.
”Minulla on oikeasti huoli siitä, miten tämä kausi vaikuttaa poliittiseen kulttuuriin Suomessa”, hän pelkää.
”Ensimmäisen kauden edustajat vievät tämän kulttuurin uusille edustajille. On aikamoinen työ saada takaisin yhteistyö, joka on kuitenkin politiikan oleellisimpia asioita.”
”Sen hetken muistan lopun elämäni”
Kullakin näillä kolmella edustajalla oli eduskuntaurallaan omat hankaluutensa, mutta silti jokainen katsoo, että keikka Arkadianmäelle kannatti ehdottomasti tehdä.
Emma Kari sijaisti puoli vuotta ympäristö- ja ilmastoministeri Maria Ohisaloa (vihr) ja pääsi pestin aikana viemään eteenpäin niin uuden ilmastolain kuin luonnonsuojelulainkin.
”En olisi voinut kuvitella, että pystyn tekemään näin paljon asioissa, joiden takia taloon tulin”, Kari, taustaltaan ympäristötieteilijä, sanoo.
”Kun luonnonsuojelulaki meni istuntosalissa läpi, tiesin, että sen hetken muistan lopun elämäni.”
Riikka Slunga-Poutsalo oli kuusi vuotta perussuomalaisten puoluesihteerinä ennen eduskuntaa.
”Kokonaiskäsitykseni poliittisesta toiminnasta, vaikuttamisen paikoista ja siitä, mikä vaatii vahvistusta tai korjausta omassa puolueessani ja yhteiskunnan poliittisessa keskustelussa ovat kirkastuneet aika tavalla”, Slunga-Poutsalo sanoo.
Merja Mäkisalo-Ropponen laskee itsensä edustajiin, jotka tulivat taloon ”vähän vahingossa”. Taustaltaan hän on hoitotyön asiantuntija ja terveystieteiden tohtori.
”Alku oli tosi hankala, kun en tuntenut edustajista kuin Backmanin Jounin ja Myllerin Riitan, enkä ollut ikinä käynyt puoluekokouksessakaan. Ajattelin, että onneksi tätä ei ole kuin neljä vuotta.”
Mäkisalo-Ropponen oppi omille arvoilleen sopivan tavan olla kansanedustaja ja lopulta nautti työstä. Hän uskoo asiantuntijuutensa kasvaneen ja olevansa nyt viisaampi ihminen.
Hän on toiminut eduskunnassa vammaisten ja ikäihmisten äänitorvena, ollut perustamassa Kulttuurihyvinvointipoolia ja tehnyt työtä hyvinvointitalouden edistämisen eteen.
Sitä Mäkisalo-Ropponen harmittelee, että työ hoitotyön veto- ja pitovoiman lisäämiseksi jäi pahasti kesken.
Blokkaa häiriköt
”Päivääkään en vaihtaisi pois, mutta ei talo helpolla päästänyt”, Emma Kari puolittain huokaisee ja naurahtaa.
Hän on nähnyt eduskuntaa niin kansanedustajan avustajana, ministerin erityisavustajana, kansanedustajana kuin hetken ministerinäkin.
Karin saama ryöpytys sosiaalisessa mediassa, vihapuhe, on ollut välillä melkoista. Nahka paksuuntui kuulemma vasta toisella kaudella.
”Kun aloittelee edustajana, on selvää, että virheitä tulee, mutta olihan se nuorta naista kohtaan aika armotonta”, Kari miettii.
”Totesimme jossakin kohtaa naiskollegan kanssa, että kun menee nettiin ja kirjoittaa, että ’aurinko paistaa, hauskaa päivää kaikille’, siitäkin seuraa solvausten ryöppy.”
Kun neljä vuotta sitten eduskuntaan nousi paljon uusia nuoria naisedustajia, Emma Kari ryhtyi heille tukiverkoksi. Kari ohjeisti, että Twitterissä pitää löytää tasapaino; on seurattava keskustelua, mutta ”internetin syvässä lokaojassa” ei kannata kahlata.
”Häiriköt kannattaa blokata, mitä en itse alussa ymmärtänyt tehdä. Tästä ei juurikaan puhuttu, kun itse aloitin.”
Sittemmin Kari on huomannut, että sosiaalisessa mediassa myös tullaan väliin, ryöpytyksen kohteiden tueksi.
Nuori nainen vallassa ärsytti
Mikä Emma Karissa sitten ärsytti?
”Nuori nainen vallassa on ärsyttävä asia”, Kari kiteyttää.
Hän uskoo, että valtaa oli totuttu pitämään tietyn näköisenä. Nuorempi poliitikkopolvi alkoi nostaa esille kysymyksiä, joita ei aiemmin pidetty kovana politiikkana.
”Kun joku on yhtäkkiä puhumassa Arkadianmäellä, että fossiilisesta polttoaineesta pitää luopua ja luontokato Suomen metsissä pitää pysäyttää – ja kun se vielä tulee nuoren naisen suusta – se herättää vahvoja reaktioita. Monen mielestä näistä asioista ei pitäisi puhua.”
”On tutkittu asia, että reaktiot kohdistuvat nuoriin naisiin voimakkaimmin.”
Seuraavaksi Emma Kari haluaa keskittää kuitenkin aikansa pelkästään luonnonsuojeluun. Hän näkee, että politiikka saa liikkumavaransa yhteiskunnan muutoksesta ja katsoo voivansa vauhdittaa sitä parhaiten eduskunnan ulkopuolella.
”Ilmastopolitiikassa muutos vei 10 vuotta. Se ei voi kestää luontopolitiikassa 10 vuotta, koska aikaa ei ole.”
Ei riittävästi paloa
Riikka Slunga-Poutsalon kansanedustajuus jäi vain yhteen kauteen. Hän ei löydä itsestään tarpeeksi paloa eikä halua.
”Yksi isoimmista syistä on se, että minusta ei enää ole siihen julkisuuteen, jonka edustajan työ vaatii ollakseen menestyksellistä. Olen luonteeltani vahvasti introvertti. En halua huomiota itseeni, jota olisi kuitenkin pakko haluta, jos haluaa tulla äänestetyksi.”
Myös hänen sietokykynsä Twitterin ”vänkääviä trolleja ja kiusaajia” kohtaan on täyttynyt.
Slunga-Poutsalo pitää kohtuuttomana mittakaavaa, jolla hänen aikuisen poikansa huumerikosta käsiteltiin taannoin julkisuudessa. Siksikään hän ei ole ehdolla.
”Se oli minusta kohtuutonta sekä minulle että pojalleni. Se vaikuttaa myös lähipiiriin, sukulaisiin, niihin, joilla ei ole mitään tekemistä julkisuuden kanssa.”
Yksi syistä tapahtui aiemmin, jolloin hänellä ehkä olikin uraunelmia politiikassa.
”Perussuomalaisille 2017 oli niin iso murroskohta, että se aika tavalla sammutti palon.”
Kesällä 2017 puoluejohdon vaihtumisesta seurasi puolueessa hajaannus ja eduskuntaryhmä jakaantui kahtia. Se tuntui Slunga-Poutsalosta kuin matto olisi vedetty alta.
”Yhdessä yössä ystävistä tuli toisen leirin edustajia, ja se tuntui kovalta hinnalta. Kun politiikka on tuota, maksat kovaa hintaa – mutta mistä?”, hän kysyy.
Hyvääkin tapahtui.
”Yksi ylpeydenaiheeni on se, että pistimme kollega Noora Koposen (vihr) kanssa pystyyn nepsy-verkoston. Neuropsykiatristen lasten ja eduskunnan välinen linkki on nyt rakennettu.”
Mika Karin (sd) kanssa Slunga-Poutsalo rakensi uuden tiedusteluvalvontavaliokunnan toimintakulttuuria ja toimi valiokunnan varapuheenjohtajana.
Vaikka Slunga-Poutsalo lähtee eduskunnasta, hän ei lähde puolueestaan. Hän palaa puoluetoimistoon ja aloittaa työt operatiivisena johtajana huhtikuussa.
Huhtikuussa 52 vuotta täyttävä Riikka Slunga-Poutsalo on mielestään ensijaisesti organisaattori. Hän palaa perussuomalaisten puoluetoimistolle, nyt operatiiviseksi johtajaksi. © Tommi Tuomi
On parisuhteen aika
Kuluneella vaalikaudella edustajille syntyi erittäin paljon lapsia, määrä taisi olla kaikkien aikojen ennätys.
Myös Emma Kari sai kolmannen lapsensa. Itse asiassa hän kasvoi kahdessa vaalikaudessa sekä äidiksi että poliitikoksi. Nuorin on kaksivuotias ja vanhin 13-vuotias.
Karin mielestä eduskunta on mainettaan parempi pienen lapsen vanhemmalle, mutta ajankäyttö vaatii järjestelyjä, priorisointeja, ei-sanan käyttöä ja myös eduskuntaryhmän apua.
”Vihreidenkin ryhmään syntyi usea vauva tällä kaudella. Töitä on järjestetty niin, ettei pienten lasten vanhemmille tule pitkiä iltapäivystyksiä. Äänestysten aikana meillä on ollut hoitonurkka, jossa ryhmän pääsihteeri on heijannut kerralla useampaa vauvaa.”
Jatkossa Kari ryhtyy yrittäjäksi. Hän haluaa auttaa suomalaisia yrityksiä myymään maailmalle luontokatoa torjuvia ratkaisuja.
Emma Karilla on toukokuussa 40-vuotissyntymäpäivä. Hänen päämääränsä on voida työskennellä kokoaikaisesti luonnonsuojelun hyväksi. © Tommi Tuomi
”Liian kiltti kansanedustajaksi”
Merja Mäkisalo-Ropponen täyttää 65 vuotta huhtikuussa ja jää eläkkeelle. Hän aikoo vihdoin elää muun kuin työn kautta. Ensimmäiset tunnemyrskyt ovat jo takana, kun sitä on tullut pohdittua.
”Mieheni on seitsemän vuotta vanhempi. Koko avioliiton olen ollut matkalaukkukansalainen. Meillä ei ole koskaan ollut ennen sellaista aikaa, että olisimme voineet viettää arjessa parisuhde-elämää.”
Mielessä on kypsynyt ajatus kirjoittaa kirja edustaja-ajasta työotsikolla ”Liian kiltti kansanedustajaksi”. Sitä hän mielestään oli.
Tuntuman arkeen takaa tuore luottamustoimi Pohjois-Karjalan hyvinvointialueen valtuuston puheenjohtajana. Vastaanottoavustajan työ Joensuun terveyskeskuksessa oli nuoren Merja Mäkisalon ensimmäisiä ammatteja.
”On viehättävää ajatella, että näin työurani tekee ympyrän.”
Sen sijaan uutta sivua työuraan tai jatkoa kansanedustajan pestille hakee eduskuntavaaleissa yhteensä 2 424 ehdokasta. Heistä noin joka 12:s valitaan. Tulee valituksi tai ei, tämä keikka kannattaa tehdä.
Eduskuntavaalien varsinainen äänestyspäivä on sunnuntaina 2. huhtikuuta.
Eduskuntavaaleissa tähän Helsingissä sijaitsevaan taloon pyrkii 2 424 ehdokasta. Heistä 200 valitaan. © Tommi Tuomi