Maailmassa on akuutti pula sovun tekijöistä.
(Päivitetty: )
Teksti:
Tarja Hurme

Kesän aikana tuutista on tulvinut vastakkainasettelun uutisia. Siksi toisenlainen jäi hyvin mieleen: Nelson Mandelan, rotusorron vastustajan ja Etelä-Afrikan ensimmäisen mustan presidentin heinäkuinen syntymäpäivä. Silloin eteläafrikkalaiset tekivät toisilleen hyviä tekoja pitääkseen yllä pari vuotta sitten kuolleen Mandelan perintöä.

Kun on nähnyt omin silmin Kapkaupungin edustalla sijaitsevan Robben Islandin vankilasaaren karun sellin, ymmärtää, ettei voinut olla helppoa 27 vankilavuoden jälkeen antaa anteeksi ja katkaista vihan kierre.

Mandela pystyi katsomaan pimeydestä valoon.

Hänen jälkeensä valtaan nousseet ovat onnistuneet huonommin. Ihonväri tai sukupuoli eivät itsessään takaa kykyä johtaa oikeudenmukaisesti tai rakentaa rauhaa.

Maailmassa ylipäätään on akuutti pula sovun tekijöistä.

 

Tämän ajan kolme kovaa koota – kyynisyys, kateus, kauna – saavat Etelä-Afrikassa väistyä edes kerran vuodessa, vaikka keskinäisen vihan aineksia on yhteiskunnassa edelleen riittämiin.

Se on tyhjää parempi yritys.

Onko mahdollista, että kolme epätrendikästä iitä voittaisivat kovat koot: idealismi, ihmisrakkaus, inhimillisyys.

Maailma on täynnä suuria asioita, mutta pienet lopulta ratkaisevat. Arki, jota elämme toistemme kanssa. Pyrkimys oman lisäksi yhteiseen hyvään.

 

Voisiko sama onnistua Suomessa? Ongelmien mittasuhteet ovat toisenlaiset, mutta silti. Vai juuri siksi?

Suomalainen yhteiskunta on nykyisessä sekavuuden tilassaankin suunnattomasti paremmassa jamassa kuin eteläafrikkalainen, vaikka valitamme niin paljosta.

Kuka voisi olla meidän Mandelamme? Se, joka torjuu turruttavan vihapuheen ja synkeän näköalattomat viestit, joita nyt risteilee joka suuntaan.

Odotan ehdotuksia.

Uusia ratkaisuja moninaisiin ongelmiimme syntyy vain, jos nousemme vanhoista poteroistamme ja luovumme noista kolmesta koosta.

X