”Äiti, minä teen omat ratkaisuni” – Ei se jälkikasvu vain tottele mutta hyvä niin!

Äiti, minä teen omat ratkaisuni. Tyttäreni katsoi minua tyynesti, mutta päättäväisesti. Hän oli päättänyt tehdä näin, vaikka minusta olisi ehdottomasti pitänyt tehdä noin. Ja hän teki näin, koska pystyi. Hän on 18-vuotias.

Miksei kukaan varoittanut tästä? Jotenkin kuvittelin, että jos jälkeläinen asuu saman katon alla, syö tyytyväisenä tekemääni päivällistä ja iloitsee, kun vaatteetkin peseytyvät pyytämättä, olisin vielä jonkinlainen kasvattajakin. Jos sanon, että älä laita sormea kynttilään, niin sitä ei laiteta, koska äiti tietää ja suojelee.

Vaan eihän se näin mene. Lapseni laittaa sormen ja koko kädenkin halutessaan kynttilän liekkiin ja sitten välillä kuuluu iso ai, kun sattuu, mutta silti hän tekee sen uudestaan. Koska voi.

Voi, äiti!

Tämä on siis minun ärtynyt mielipiteeni aikuistuvan lapseni tietyistä valinnoista. Hänen mielestään ei tietenkään ole mitään kynttilää, vaan on ihana elämä, jota pitää elää. Kun huolehdin, niin hössötän, kun motkotan, niin ylireagoin, enkä vain ymmärrä, että näin kaikki tekevät.

Huh ja puh, mitä hommaa. Mutta rehellisyyden nimissä, näinhän sen pitää mennä – ja näin se on mennyt aikaisemminkin. Pieni nostalgiamatka muutaman kymmenen vuoden taakse omaan nuoruuteen toi takaisin hetkiä, jotka tuntuvat nytkin hyvin tutuilta, vain sillä erolla, että minä olin se tempoileva nuori aikuinen. Voi äiti, on sinulla ollut hommaa!

Lapseni opettaa

Nuoruus on seikkailu suunnaton, kokeile vain, hämmästy vain sä maailmaa. Näin laulaa Katri Helena Kari Tuomisaaren sanoilla. Alkuperäinen kappale, Tu te reconnaîtras, toi Luxemburgille muuten Euroviisujen voiton 50 vuotta sitten, samana vuonna, kun minä synnyin.

Tämä tekee huolehtimisestani vielä ankeampaa. Ikäiseni kappale soi yhä kirkkaasti nuoruuden onnea, kun minä taas rahisen huolissani kuin rikkinäinen neula levysoittimessa. Ehkä pitäisi vaihtaa neulaa.

Ainaisen varoittelun ja kauhistelun sijaan voisin jopa ottaa oppia lapsestani. Kynttilän liekki on polttavan kuuma, mutta onhan se kauniskin ja kiehtova. Ehkä välillä on ihan hyvä työntää sormensa tuleen ja laittaa itsensä rohkeasti elämälle alttiiksi.

Lue myös: Arja Koriseva kohtaa uuden elämänvaiheen unelmoiden, kun lapset lähtevät ja pesä tyhjenee: ”Koskaan ei ole myöhäistä heittäytyä kohti tuntematonta”

Sanoittaminen on vaatinut Arja Korisevalta rohkeutta ja uusien puolien etsimistä. Hän uskoo, että koskaan ei ole liian myöhäistä hypätä tuntematto­maan. © Tommi Tuomi