Eläkeläinen! Näin voit ansaita lisätienestejä verovapaasti

Jaa artikkeli
Marja Tuhkalainen
Metsä on ollut aina tulonlähde Marja Tuhkalaiselle. Takavuosina lähikauppias sai marjat ja Marja perheelle kumisaappaat sekä kahvit ja sokerit koko talveksi. © PAULA MYÖHÄNEN
Mitä keinoja pienituloisella eläkeläisellä on saada lisätienestejä ilman, että verottaja puuttuu asiaan? Marja Tuhkalainen on paikannut jo kauan talouttaan menemällä metsään. Marjojen ja sienten lisäksi hän on ammentanut sieltä muutakin.

Tuuli havisuttaa metsän puita. Taivaalla purjehtii poutapilviä, ja läheiseltä suolta leijuu suopursun tuoksu.

Ristiinalainen Marja Tuhkalainen, 76, kulkee metsässä tottunein askelin. Mustikat, kantarellit ja haaparouskut löytävät tiensä Marjan koriin ja ämpäriin.

Marjastaminen ja sienestäminen ovat olleet Marjalle lisätienestin lähde jo vuosikymmeniä. Pienviljelijän vaimo ja sittemmin leski ei ole päässyt isoilla rahoilla retostelemaan. Sienet ja marjat päätyvät tutuille ostajille.

”Metsä on ollut minulle aina tulonlähde. Mutta ehkä vielä tärkeämpää on se, että metsä on antanut minulle mittaamattomasti hyvinvointia ja lohtua. Tulen metsästä puhdistettuna kotiin.”

Metsän rauhasta taloudellista apua arjen menoihin

Aikoinaan, lasten ollessa vielä pieniä, Marja keräsi marjoja ämpärikaupalla. Siihen aikaan metsä oli hänelle elintärkeä pakopaikka – metsän rauhaan huuhtoutuivat lapsiperheen äidin ja pienviljelijän vaimon huolet ja väsymys.

”30 vuoden ajan kiersin ystävän kanssa autolla Etelä-Savon ja Etelä-Karjalan marja-apajilla. Paikallinen K-kauppias otti kaikki marjani. Teimme vaihtokauppaa: kauppias sai marjat ja minä perheelle kumisaappaat sekä koko talven kahvit ja sokerit.”

Lasten kasvettua Marja sijoitti marjastuksella ja sienestyksellä tienaamansa rahat ”huvirahastoon”. Rahoilla matkusteltiin miehen kanssa, mutta kierrettiin myös tansseissa likkakaverin kanssa.

Nykyään marjastuksesta ja sienestyksestä saadut rahat hulahtavat juokseviin kuluihin. Ne ovat tervetullut lisä taloudenpitoon. Marja jäi leskeksi vuonna 2008.

”Vanhassa maalaistalossa on paljon rahareikiä. Aina on jotain remontoitavaa. Taloon on viime vuosina muun muassa laitettu uusi katto ja uudet ikkunat. Tiemaksut vievät nekin osansa. Korvessa asuminen käy kalliiksi.”

Marja Tuhkalainen

© PAULA MYÖHÄNEN

Saalistajan himo pitää liikkeellä

Marjastuskausi alkaa hillalla ja mustikalla heinäkuussa ja päättyy lokakuussa karpalosuolle. Puolukka on Marjan suosikki.

”Minulla on saalistajan himo. En kestä sitä, että jollain muulla on enemmän marjoja kuin minulla. Kun marjastin ystävän kanssa, meillä oli aina puntari mukana, jolla punnitsimme, kummalla on enemmän. Kyllä siinä puntari heilui”, Marja nauraa.

Hän korostaa, että saalistamisen himoon ei kuulu ahneus. Metsään mennään nöyrästi, eikä hän koskaan pahoita mieltään, jos joku on ehtinyt apajille ennen häntä.

”Ulkomaalaiset marjastajat säälittävät minua. Tiedän, miten kovan työn takana yhdenkin ämpärin täyttäminen on, ja miten ankeaa elämää he täällä elävät. Kerran heitä ajoi autollinen tuohon pihaan ja minä olisin mennyt neuvomaan, mistä löytyvät marjapaikat, mutta he kurvasivatkin pois.”

Kantarelleja

© PAULA MYÖHÄNEN

Parempi marjapaikka

Ämpäri polkupyörän tankoon ja menoksi – näin Marja liikkuu nykyisin. Mukana tietysti vesipullo, pientä purtavaa ja kännykkä.

”Enää en pahemmin ajele autokyydillä kauempana, vaan marjastan ja sienestän lähimetsissä. Joskus käyn tyttären mökillä Mikkelissä mustikassa.”

Metsä ei pelota Marjaa. Päinvastoin hän kokee metsän ja sen eläimet ystävikseen.

”Aivan kuin hirvet, ketut, supikoirat ja mäyrät tuntisivat minut. Karhuja en ole nähnyt, mutta karhunjälkiä kyllä.”

Selvännäkijän kykyjä omaava Marja kertoo seurustelevansa metsänhenkien kanssa äänettömästi.

”Saatan sanoa, että olen ollut kiltti – anna minulle parempi marjapaikka. Ja kun sellainen löytyy, se tuntuu kuin taivaan lahjalta.”

Marja Tuhkalainen

© PAULA MYÖHÄNEN

Villasukista verot, kirppismyynnistä ei

Millaisia eri keinoja pienituloisella eläkeläisellä on kartuttaa lisätienestiä ilman, että verottaja puuttuu asiaan? Jos marjastaminen ja sienestäminen ei innosta, miten olisi pullojen kerääminen tai villasukkien kutominen?

Lain mukaan ei onnistu. Verohallinnon ylitarkastaja Petri Manninen painottaa, että verovapaata tuloa ovat ainoastaan marjojen, sienten, kasvien ja käpyjen harrastelijamaisesta keräämisestä ja myymisestä saadut tulot. Tämä koskee kaikkia, on sitten eläkkeellä, töissä tai työttömänä.

Onko siis oikeasti niin, että jos kutoo villasukkia ja myy niitä myyjäisissä tai jos kerää pulloja tai kiertää joulupukkina, tuloista on maksettava verot?

”Kyllä se näin lähtökohtaisesti on. Ja vaikka villasukkien myymisestä saadut tulot menisivät hyväntekeväisyyteen, verot pitää silti maksaa.”

”Harva meistä kuitenkaan tuntee pullonkerääjää tai villasukkien kutojaa, joka olisi joutunut verohallinnon liiallisen huomion kohteeksi. Kyllä verohallinnon huomio kohdistuu yleensä paljon merkittävimpiin asioihin.”

Luonnontuotteiden myymisestä saatujen tulojen lisäksi verovapaata ovat ainoastaan kirpputorilla myydyistä omista käytetyistä vaatteista tai irtaimistosta saadut tulot. Uusien vaatteiden tai tavaroiden myyminen kirppiksellä on sekin veronalaista tuloa.

Kirpputorimyynnistä tienatut tulot ovat verovapaita 5000 euroon asti. Sen sijaan marjojen ja sienten myymisestä saaduilla tuloilla ei ole ylärajaa.

Juttu on julkaistu Viva-lehdessä 8/18.

X