Elvis-tulkitsija Aron: ”Näin syntyy 40 vuotta sitten kuolleen rock’n’rollin kuninkaan soundi”

Aron-taiteilijanimellä esiintyvän Juha Leppäsen rakkaus Elvis Presleyn musiikkiin lähti aikoinaan laulusoundista.

”Samaan aikaan isä kampasi tukkansa taakse, vaikka hän oli enemmän Olavi Virta -osastoa. Hiukset tulivat isältä mutta Elvis löytyi kasetilta. Hänen lauluäänensä on se, mikä minua on aina kiehtonut sekä fanina että artistina”, Aron kertoo.

Elviksen maagista lauluääntä on kuvailtu milloin yhdistelmäksi maskuliinisia ja feminiinisiä sävyjä – milloin sekoitukseksi mustaa bluesia ja valkoista hillbillya.

”Hänen lauluäänensä ja tulkintansa kuulosti aina hyvältä, myös ne huonoimmat biisit. Se oli mukautumisen taitoa”.

’68 Comeback Special on Aronin suosikki Elviksen repertuaarissa. © Risto Salmijärvi

Esimerkkinä monipuolisuudesta Aron mainitsee 50-luvun nuoren Elviksen raa’at rock’n’roll-kappaleet, balladien pehmeän äänenkäytön, vuoden 1968 comeback-konsertin karheuden ja 70-luvun turvonneen Las Vegas -kauden, jolloin fyysisesti rapistuneen Elviksen lauluääni vain parani ja syveni.

”Kun laulaa, ääni muuttuu iän myötä syvemmäksi. Näin kävi myös Elvikselle. Silti hän pystyi tulkitsemaan myös korkeammat sävelet. Siinä äänessä oli munaa”.

Aron muistuttaa Elviksen äänialan olleen hyvinkin laaja. Vaikka Elvistä pidetään baritoni-tenorina, hän pystyi laulamaan tenorien äänialoissa.

”Harva pystyy vetämään yhtä monipuolisesti. Jail House Rockin lisäksi Elviksellä oli gospel- ja country-puoli vahvana. Gospeliinhan hänen uransa pitkälle pohjautui. Sitten tuli mukaan blues, ja syntyi rock’n’roll.”

”Mahtipontisten 70-luvun biisien kohdalla on sanottu, että Elviksessä olisi ollut ainesta oopperaan, jos hän vain olisi lähtenyt sille puolelle.”

Miksi Elviksestä tehtiin pelle?

1970-luvun valkohaalarinen turvonnut Elvis on syystä tai toisesta juuri se, jonka univormu löytyy joka pilailukaupasta. Jos pikkujouluissa kompuroi lavalle playbackina esiintyvä Elvis, voi olla lähes varma, että päällä on muovijalokivin koristellut lepakkolahkeiset haalarit.

Aronin tulkinta Las Vegas -kauden Elviksestä. © Risto Salmijärvi

Aronia tämä hieman harmittaa, vaikka Elviksen elämän traaginen loppuvaihe kuuluu myös hänen Elvis-tulkintoihinsa.

”Las Vegas vuosien Elvis pahimmillaan on se, joka on jäänyt ihmisten mieleen. Vaatetukseltaan ja kampaukseltaan tämä hahmo poikkeaa paljon nuoruuden vuosista. On valitettavaa, että Suomessa tämä on se tapa, jolla Elvis-hahmot tehdään.”

Toisaalta, turvonnut loppusuoralla rokkaava Elvis on myös hahmoista helpoin. Vaaleatukkainen tai kalju imitaattorinplanttu voi aina vetää päähänsä pulisongillisen peruukin ja aurinkolasit, ja survoa ruhonsa valkoiseen haalariin.

”Niin lähes kuka tahansa voi näyttää Elvikseltä ja kaikki tunnistavat sen hahmon. Se esitys menee usein komiikan ja tragiikankin puolelle. Itse pyrin yleensä välttämään tätä hahmoa, vaikka se onkin mukana Forewer Showssani, jossa käyn läpi Elviksen uran eri aikakausia”, Aron kertoo.

Omaksi suosikikseen Aron paljastaa’68 Comeback Special -televisiokonsertin – sekä musiikillisesti että ulkomusiikillisesti. Repertuaariin kuuluu samanlainen musta nahka-asu.

”Siinä pitää tulkitsijankin olla kondiksessa, ei saa olla liikaa vatsaa”, Aron nauraa.

Lue kuvahistoriikki Elvis Presleyn elämästä Seurasta numero 32/2017.