Erityislapsen yksilöllinen tuki tuo tulosta – Kuntien säästöistä maksetaan nyt kovaa hintaa arjen koulutyössä: ”Pahimmillaan se voi häiritä kaikkia”
Kun kuntien myöntämät resurssit ja tarpeet eivät kohtaa, se korostuu erityisesti alueilla, joissa on enemmän tukea tarvitsevia lapsia ja nuoria.
Jyväskyläläisessä koulussa sattui tänä syksynä tapaus, jossa oppilas alkoi viillellä itseään luokassa. Tapaus on herättänyt julkisuudessa kysymyksiä siitä, saavatko erityistä tukea tarvitsevat lapset sitä riittävästi.
Ryhmäkoot ovat nykyisin monessa koulussa hyvin suuret ja joukkoon mahtuu hyvin monenlaisia oppijoita. Jos erityistä tukea tarvitsevia ei pystytä tukemaan, voivat seuraukset olla tuhoisat.
”Pahimmillaan se voi häiritä kaikkia, jos tiettyjä lapsia tai nuoria ei pystytä tukemaan. Pitkällä tähtäimellä se tietenkin voi myös kääntää tukea tarvitsevien tilannetta huonompaan suuntaan”, erityispedagogi ja kasvatustieteen tohtori Erja Sandberg kertoo.
Kuntien erot korostuvat erityisopetuksessa
Sandbergin mukaan kunnissa erityisopetukseen panostetaan hyvin eri tavoin.
”Joissakin kunnissa on hyvät resurssit ja mahdollisuudet palkata enemmän avustajia ja erityisopettajia. Toisissa niitä on taas aivan liian vähän.”
Kun kuntien myöntämät resurssit ja tarpeet eivät kohtaa, se korostuu erityisesti alueilla, joissa on enemmän tukea tarvitsevia lapsia ja nuoria.
”Tällä hetkellä tulee palautetta, että joissakin paikoissa on liian vähän erityisopettajia”, Sandberg myöntää.
Luokan- ja aineopettajat tarvitsevat erityispedagogisia taitoja
Mitään yleisluontoista toimintamallia erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden varalle ei voida antaa, sillä heitä on monenlaisia. Tukea voi tarvita lukuhäiriöön, kun toiset oireilevat vaikeita kotioloja tai joillakin voi olla esimerkiksi ylivilkkaus- ja tarkkaavaisuushäiriö.
Vanhanaikainen tapa muodostaa pienempiä erityisluokkia ei ole kaikkien oppilaiden kannalta ihanteellisin tapa toimia. Oppimisvaikeuksien kohdalla voi auttaa normaali luokanopettajakin, jos hän on suorittanut erityispedagogisia opintoja.
”Luokanopettajan tai aineenopettajan koulutukseenhan ne eivät kuulu, jos ei erikseen opiskele erityispedagogiikkaa esimerkiksi sivuaineena”, Sanderg muistuttaa.
”Tällä hetkellä tukea tarvitsevat oppilaat ovat yhdistettyinä perusopetuksen luokkiin, joita vetää luokan- tai aineenopettaja. Heillä on ollut koulutuksessaan vain hyvin vähän erityispedagogiikkaa, ja heidän on vaikea tarjota oikeanlaista apua.”
Psyykkinen tuki on ensiarvoisen tärkeää
Opettajien osaamista erityispedagogiikasta täytyisi siis lisätä, mutta lisäksi pitäisi panostaa erityislasten psyykkiseen tukeen.
”Jos tukea ei ole, nämä lapset voivat kokea olevansa erilaisia, ehkä huonompia tai vääränlaisia ihmisiä. Olisin eniten huolissani psyykkisestä vaikutuksesta, mikä tuen puuttumisella voi olla esimerkiksi itsetuntoon ja minäkuvaan. Minun tutkimuksessani on ollut esimerkiksi näitä aikuisia, jotka sanovat, että he eivät kuulu tähän yhteiskuntaan, koska he ovat liian erilaisia”, Erja Sandberg kertoo.
Nuorten syrjäytymistä ehkäisemään ja hyvinvointia edistämään perustetun Icehearts-toimintamallin toisen perustajan, Ville Turkan, mielestä apu ei tällä hetkellä tuota sitä tulosta, mikä sen pitäisi. Nykyistä enemmän tarvetta olisi nimenomaan psyykkiselle tuelle.
”Opinnoissa tai elämässä yleensä erityisen tuen tarpeessa olevat lapset tarvitsevat paljon enemmän sellaista tunnetta, että minä olen oikeasti hyväksytty ja haluttu ihminen tähän yhteisöön”, Ville Turkka korostaa.
Tuen pitää olla tarkoituksenmukaista ja yksilöllistä
Ville Turkan mielestä tuen tulisi olla tarkoituksenmukaista. Jos oppilas esimerkiksi siirretään pienryhmään, pitäisi tietää, että se on oikea keino auttaa juuri sitä lasta. Jos lapsella on kotona vaikeaa, ei eristäminen ratkaise ongelmakäyttäytymistä.
”Erityisluokka on väärä paikka lapselle, jonka pahoinvointi johtuu siitä, että hän tulee ympäristöstä, missä äiti itkee omaa pahoinvointiaan tai missä taloudelliset huolet ovat järkyttävät”, Turkka toteaa.
Opetuksessa yleensäkin pitäisi Ville Turkan mukaan huomioida lasten yksilöllisyys.
”Ainahan meillä lauletaan siitä, miten on ihanaa, kuinka jokainen lumihiutale on erilainen. Mutta kun laitamme lapset peruskouluun, oletamme, että kaikki ovat lähtökohdiltaan ja oppimistavoiltaan samanlaisia. Se ei mene niin. On totta, ettei opettaja ehkä voi koko ajan ottaa sitä huomioon, mutta hänen pitäisi se ainakin tiedostaa”, Turkka painottaa.
Yhteiskunnalta tukea lasten hyvinvointiin jo ennen koulun alkua
Opettaja, erityisopettaja tai kouluavustaja voivat auttaa lasta vain koulussa. Usein kuitenkin esimerkiksi kodin vaikea tilanne on voinut lisäksi jatkua jo vuosia. Ville Turkan mielestä lapsia ja heidän perheitään pitäisi onnistua tukemaan paremmin jo ennen koulun alkamista.
”Isompi kysymys lienee, millaisilla keinoilla pystyisimme heti alusta alkaen tukemaan sellaisia äitejä, jotka eivät ehkä jaksa tai kykene välittämään lapselleen tukea ja rakkautta”, Turkka sanoo.