Esko vaihtoi nelikymppisenä stressaavan työnsä leppoisampaan – jaksaa nyt jatkaa työntekoa 72-vuotiaana

Jaa kaverilleTilaa Seura
Eläkeläisen työssäkäynti
Esko Anttola voi käydä tekemässä esimerkiksi lumitöitä, jotka eivät iäkkäämmiltä kotona asuvilta vanhuksilta enää onnistu.
Talonmiehen puuhat vanhusten kodeissa tekevät eläkkeellä olevan Esko Anttolan onnelliseksi.

Hämeenlinnalaisen, eläkkeellä olevan Esko Anttolan, 72, käteen sopii niin ruuvimeisseli kuin moottorisaha, ja juttu luistaa vieraankin kanssa vaivatta.

Se on oiva yhdistelmä, jos tarvitaan apua arjen pikkuhommiin kotona asuvalle vanhukselle.

Eskolta luonnistuvat kaikenlaiset kotitalkkarin työt, kuten lumenluonti, huonekalujen kokoaminen tai rännien putsaus. Naakkaverkotkin hän on käynyt vastikään asentamassa savupiippuun, kun erään iäkkään rouvan huoneeseen työntyi lintuja keskellä yötäkin.

Työn ohessa kahvitellaan ja jutellaan. Kiirettä ei pidetä. Välillä Esko tosin saattaa huomauttaa, että tässähän kuluu nyt maksullista aikaa pelkkään puhumiseen, mutta asiakkaille se tuntuu olevan tärkeä osa palvelua.

Eläkeläisen työssäkäynti

Hämeenlinnalainen, eläkkeellä oleva Esko Anttola pystyy juttelemaan vanhusasiakkaille menneistä vuosikymmenistä. Se on tärkeä osa palvelua. Ulla Soininen

”Mun sydäntä lähinnä on vanhukset ja ylipäätään avun tarpeessa olevat. He tykkäävät, kun olen vähän samaa ikäluokkaa ja pystyn puhumaan vaikka 1950-luvun jutuista”, Esko sanoo.

Esko oli ensimmäinen eläkeläinen, joka palkattiin vuosi sitten aloittaneeseen Onnexi Oy:hyn. Yritys välittää työhaluisia eläkeläisiä avuksi koteihin ja työpaikoille. Onnexin listoilla on tällä hetkellä jo lähes 150 eläkeläistä, ja toimintaa on jo ensimmäisenä vuonna alettu laajentaa muualle Suomeen.

Muun muassa puistotöitä kaupungilla ja rakennustöitä omassa yrityksessä tehnyt monitaitoinen Esko on 72-vuotiaana hyvässä kunnossa.

Siitä on kiittäminen alanvaihtoa, jonka Esko teki vuosikymmeniä sitten.

Toimistopöydän äärestä puita kaatamaan

Nelikymppisenä Esko Anttolalla oli vaativa työ instrumentointi- ja automaatiosuunnittelijana. Hän oli paiskinut töitä kunnianhimoisesti koko 1980-luvun, sen jälkeen kun oli tavannut vaimonsa ja lopettanut nuoruuden ”hupailun”, kuten hän itse sanoo.

Koneteknikon koulutusta hän oli täydentänyt LVI-teknikon tutkinnolla ja hankkinut myös tietotekniikan osaamista. Asiakkaana oli isoja yrityksiä ja työ oli kiinnostavaa – mutta toisaalta varsin stressaavaa.

Esko sanoo tehneensä töitä vuosikausia suorituskykynsä ylärajoilla.

”Tietoa ei ollut koskaan tarpeeksi, eli koko ajan täytyi opiskella lisää ja lisää. Tuli niin kova stressi, että rupesi rinnasta puristamaan. Ajattelin, että tämä ei olekaan mun juttu, tästähän lähtee henki.”

Isosta asuntolainasta huolimatta Esko uskalsi irtisanoutua 1990-luvun alussa. Hän laittoi ensi töikseen lehteen ilmoituksen, että raivaa ihmisten metsiä polttopuupalkalla.

Esko lähti siis toimistopöydän ja teknisen työn äärestä käytännössä suoraan metsään – siis downshiftasi jo kauan ennen kuin koko termistä alettiin puhua.

Tovin metsätöitä tehtyään Esko keksi pestautua Hämeenlinnan kaupungin palvelukseen puistotyönjohtajaksi.

”Se oli mukavan leppoisaa hommaa. Siinä sivussa pyöritin kilpikaiverrusfirmaa ja rakennusfirmaa.”

Jälkimmäisen hän malttoi lopettaa vasta pari vuotta sitten. Mutta pienen puuhastelun hinku jäi.

Kun hän sitten marraskuussa 2018 näki Onnexin ilmoituksen, jossa luvattiin palkata eläkeläisiä, hän otti oitis yritykseen yhteyttä.

Lue myös: Eläkkeellä oleva Pirjo Vainikainen paiskii yhä keikkatöitä: ”Työssä voin olla ihmisten kanssa – kotona on joskus yksinäistä”

Tunne tarpeellisuudesta on lisärahaa isompi juttu

Eläkeläisen työssäkäynti ei ole Suomessa niin yleistä kuin esimerkiksi Ruotsissa. Esko Anttola arvelee, että ajatus vain on monelle yksinkertaisesti vieras. Ikätoverit ovat ihmetelleet hänenkin työntekoaan – tosin moni on myös alkuhämmennyksen jälkeen kiinnostunut itsekin siitä mahdollisuudesta.

”Minun ikäluokalleni on aika vaikeaa sisäistää se, että vielä voisi tehdä tuottavaa työtä ja vielä sellaista, josta tulee hyvä mieli niin asiakkaalle kuin tekijällekin. Ja niin henkinen vireys kuin kuntokin pysyy parempana.”

Onnexi toimii siten, että eläkeläiset ilmoittavat itse, milloin ovat käytettävissä. Esko tekee keikkahommia ehkä kymmenisen tuntia viikossa, jos sitäkään, ja välillä hän pitää viikkojenkin mittaisia taukoja. Mitään säännöllisyyttä hän ei työhön kaipaa, päinvastoin. Työ ei tunnu työltä, kun sitä voi tehdä nimenomaan vain silloin, kun itseä huvittaa.

Ensimmäisen vuoden aikana Onnexissa Esko on tienannut bruttona reilut 3000 euroa. Kotitalkkarin hommista hän saa vastikään tehdyn palkankorotuksen jälkeen 12,50 euroa tunnilta.

Lisäraha eläkkeen jatkoksi on toki kiva juttu, mutta ehdottomasti toissijainen asia. Samaa mieltä ovat olleet muutkin eläkeläistyökaverit, joiden kanssa Esko on jutellut yrityksen tapaamisissa.

”Tässä tuntee itsensä tarpeelliseksi. On kiva, kun kysytään, että tulisitko tekemään, se kohottaa itseluottamusta. Moni on siinä työporukassa ollut aikaisemmin ihan masentunut siitä, että he eivät kelvanneet enää mihinkään, mutta nyt kelpaavat.”

Lue myös: Eläkeläisiä kosiskellaan töihin – senioreita välittävä suomalaisfirma laajenee vauhdilla, kilpailija rantautui Ruotsista

X