Häpeä omasta digiosaamisen puutteesta vaikeuttaa ikäihmisten oppimista – Läheisten vähättelevä asenne pahentaa tilannetta

Jaa kaverilleTilaa Seura
Moni ikäihminen häpeää avunpyytämistä digilaitteiden käytössä.
© iStock
Ikäteknologiakeskuksen teettämän tutkimuksen mukaan moni ikäihminen häpeää avun pyytämistä digiasioissa. Jotkut ovat kokeneet vähättelyä työnantajiltaan ja läheisiltään.

Yli 75-vuotiaiden suomalaisten suhtautuminen digitaaliseen teknologiaan vaihtelee voimakkaasti. Asia ilmenee Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto ry:n Ikäteknologiakeskuksen ja Sosped-säätiön selvityksestä, jossa haastateltiin noin 80:tä ikäihmistä. Haastatellut olivat 75–90-vuotiaita, ja heiltä kysyttiin digiosaamiseen liittyvistä kokemuksista, asenteista ja tarpeista.

Erot haastateltujen ikäihmisten välillä olivat suuria. Lähes puolet heistä käytti digiteknologiaa säännöllisesti, mutta noin neljäsosa ei ollut koskaan käyttänyt mitään digilaitetta. Tutkimukseen vastanneista suurimmalla osalla oli joku läheinen, jolta kysyä apua digiasioissa, mutta 16 prosenttia ei saanut apua mistään.

Osa vastaajista oli erityisen innokkaita digilaitteiden käyttäjiä, kun taas toiset käyttivät laitteita vain siksi, että kokivat sen pakolliseksi palveluiden sähköistymisen takia. Ne, jotka eivät käyttäneet digilaitteita lainkaan, kokivat olevansa liian vanhoja oppimaan. Osaa heistä huoletti oma pärjääminen ja asioiden hoitaminen tulevaisuudessa, kun yhä useampi asia pitäisi osata tehdä netissä.

Neuvonnalle kannattaa sopia aika etukäteen

Monella ikäihmisellä, joka ei ole koskaan kokellut digilaitteita, suurimpia huolenaiheita on yksinkertaisesti uuteen teknologiaan tutustuminen. Moni Ikäteknologiakeskuksen tutkimuksessa haastateltu sanoi pelkäävänsä, että tekee jotain vahingossa väärin esimerkiksi laskua maksaessaan. Jonkin verran vastaajia pelotti myös huijatuksi tuleminen netissä.

Häpeä omasta osaamattomuudesta oli kuitenkin kenties suurin oppimista haittaava ongelma. Moni ikäihminen häpeää sitä, että joutuu pyytämään apua, eikä siksi pyydä. Omien läheistenkin vaivaaminen voi tuntua nololta. Ikäihmiset miettivät, milloinhan olisi sopiva hetki kysyä neuvoa, ettei vaivaisi kiireistä lastaan tai lapsenlastaan huonolla hetkellä.

”Läheisen kannattaisi sopia vanhuksen kanssa etukäteen aika, jolloin keskitytään ainoastaan opastukseen. Tällöin ei ikäihmisen tarvitse miettiä, onko sopiva aika vai ei, tai vetää nuorta sivuun jossain perhetapaamisessa kysyäkseen nopeasti neuvoa”, ikäihmisiä tutkimuksessa haastatellut Sanni Naukkarinen Sosped-säätiöstä sanoo.

Ikäihmisen käsitys omasta kyvykkyydestään vaikuttaa myös siihen, miten sinnikkäästi hän jaksaa harjoitella digilaitteiden käyttöä. Jos siis oma asenne on sellainen, että ajattelee olevansa liian vanha oppimaan tai häpeää itseään jo valmiiksi, lähtökohdat oppimiseen eivät ole kovin hyvät.

Toinen ikäihminen olisi usein paras opastaja digiasioissa.

Moni ikäihminen jättää pyytämättä apua älypuhelimen tai muun digilaitteen käytössä, koska häpeää omaa osaamattomuuttaan eikä halua olla vaivaksi. © iStock

Vähättely voi olla hiljaista

Läheisten apu voi parhaimmillaan auttaa ikäihmistä hyvinkin paljon digilaitteiden käytön opettelussa. Monilla haastatelluilla vanhuksilla oli kuitenkin kokemusta siitä, että läheiset vähättelivät heitä opastuksessaan.

”Opastajan tulisi olla kärsivällinen. Vaikka ikäihminen tekee virheitä, ei saisi heti soimata, että miksi edes opetan tätä sinulle, kun et kuitenkaan opi”, Sanni Naukkarinen sanoo.

Kehittämispäällikkö Sari Vapaavuori Ikäteknologiakeskuksesta muistuttaa, että vähättely voi olla hiljaisempaakin.

”Joskus tulee itsekin sanottua jollekin vanhemmalle läheiselle, joka pyytää opettamaan jonkin asian, että ei sinun tarvitse, teen tämän puolestasi. Sekin on sellaista hiljaista vähättelyä.”

Joillekin haastatelluista oli myös sanottu ennen eläkkeelle jäämistä työpaikalla tietotekniikkaan liittyvistä asioista, että ei niitä kannata opettaa hänelle, koska hän on jo niin vanha.

”Ikäihmisen on todella vaikeaa uskoa omaan oppimiseensa, jos hän on jo työelämässä saanut sellaisen käsityksen, ettei voi enää oppia uutta”, Sari Vapaavuori sanoo.

Toisen ikäihmisen opastus olisi mielekästä

Usein ajatellaan, että nuori on paras digineuvoja vanhukselle. Nuoret tuntevat kyllä digitaalisen teknologian yleensä hyvin, mutta he eivät silti ole välttämättä parhaita mahdollisia oppaita vanhemmille ihmisille. Diginatiivin voi nimittäin olla vaikeaa selittää asioita riittävän yksinkertaisesti ikäihmiselle, joka osaa vasta alkeet.

”Kun nuoret osaavat ne asiat itse jo todella hyvin, heiltä ei oikein riitä kärsivällisyyttä opastaa ikäihmisiä”, Sari Vapaavuori Ikäteknologiakeskuksesta sanoo.

Hänen mukaansa moni ikäihminen onkin sanonut, että paras mahdollinen digineuvoja olisi toinen ikäihminen. Silloin opastettava tuntisi vähemmän häpeää, ja opastaja olisi kärsivällinen, sillä hän olisi itsekin melko samalla tasolla.

”Se voisi olla mielekkäintä, koska silloin neuvoja ja neuvottava ikään kuin puhuvat samaa kieltä. Asioita voitaisiin opetella huumorin kautta”, Vapaavuori sanoo.

Usein vanhus kuitenkin päätyy pyytämään neuvojaksi lastaan tai lapsenlastaan, koska apu halutaan yleensä omasta perhepiiristä.

Ikäteknologiakeskuksen vinkit ikäihmisen opastukseen

1. Älä aliarvioi +75-vuotiasta. Uuden oppiminen pitää mielen virkeänä!

2. Selitä asiat rauhallisesti, opastettavasi lähtötaso huomioiden. Älä pidä mitään itsestäänselvyytenä.

3. Anna läheisesi opetella ja oppia itse, vaikka hän tekisi virheitä. Ole läsnä ja neuvo vierestä tarpeen mukaan. Näin hän oppii itse. Sujuvuus kasvaa kokemuksen kertyessä.

4. Ole kärsivällinen. Oppiminen vaatii toistoa.

5. Herätä läheisesi mielenkiinto digilaitteisiin esimerkiksi näyttämällä internetistä hänen omiin harrastuksiinsa tai kiinnostuksen kohteisiinsa liittyviä asioita.

6. Ota iäkkäät läheiset mukaan perheen viestiryhmiin! Yhteydenpito oman elämän tärkeiden ihmisten kanssa innostaa.

7. Anna arvostusta sille, mitä läheiselläsi on vastavuoroisesti antaa sinulle.

X