”Harmaa pilvi on Suomen päällä – Pienenpieni lohtu on, että marraskuusta on selvitty ennenkin”

”Pimeydessä vaeltavalle kansalle lause on kuin karu kuolemantuomio, mutta jo vanha kansa tiesi, että jonain päivänä pilvi vielä hälvenee”, kirjoittaa Koikkalainen Seuran pakinassa.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

"Pimeydessä vaeltavalle kansalle lause on kuin karu kuolemantuomio, mutta jo vanha kansa tiesi, että jonain päivänä pilvi vielä hälvenee", kirjoittaa Koikkalainen Seuran pakinassa.
(Päivitetty: )
Teksti: Koikkalainen

Ei päässyt Alexander Stubb tällä kertaa maaliin. Hänestä ei tule – ei ainakaan vielä – EU:n ykkösmiestä. Himomaratoonarin ja triathlonistin pitää hakea uudet askelmerkit, kun tie Euroopan komission seuraavaksi puheenjohtajaksi tyssäsi jo puolimatkasta. Vastaan tuli saksalainen Manfred Weber.

Äänestyksessä Euroopan kansanpuolueen EPP:n ehdokkaaksi Stubb hävisi Weberille kylmin luvuin. Siinä ei välttämättä kuitenkaan ollut kyse henkilökohtaisista kyvyistä. Vain jääkiekossa Suomi lyö yleensä Saksan, mutta muuten Suomi tuppaa jäämään Saksan rinnalla kakkoseksi. Asiassa kuin asiassa.

Tappiot kuuluvat asiaan myös urheilussa, ja ne kasvattavat miestä. Eikä hätä ei ole tämän näköinen. Stubb palaa virkavapaalta takaisin työhönsä Euroopan investointipankin varapääjohtajaksi. Ei se mikään paskaduuni ole. Näkyvä ja lämmin sisätyö, korkea asema, hyvä palkka ja eläketurva ja vähintäänkin kohtuulliset muutkin edut.

Varapääjohtajana voi vielä nuori, mutta kokenut, ahkera ja kielitaitoinen maailmankansalainen Stubb, 50, tähystellä uusia mahdollisuuksia ja miettiä rauhassa, mitä tekee isona. Kausi Euroopan investointipankissa päättyy elokuussa 2019.

Ehtiväisen miehen varapakissa on vuosi sitten alkanut konfliktinratkaisujärjestö Crisis Management Iniativen hallituksen puheenjohtajuus, mutta ei se eteenpäin pyrkivälle nuorelle täysituntiseksi päivätyöksi riitä. Se on enemmänkin harrastus, pikantti lisä pitkässä CV:ssä ja sinänsä arvokasta lämmittelyä. Puheenjohtajana hän seuraa presidentti Martti Ahtisaarta.

Ei valtakunnan suurin murhe kuitenkaan ole se, onko Alexander Stubbilla tyydytyksen antavaa työtä. Vaihtoehtoja on; jos ei ihan huipulta, niin aina jotain pienempää. Hän pärjää perheineen varmasti. Vaimokin on hyvissä asemissa.

Tämän hetken suurin murhe on marraskuu. Ylen uutisissa se kerrottiin selkosuomeksi hitaasti, jokaista sanaa ja sananväliä painottaen ja tylysti näin: ”Harmaa pilvi on Suomen päällä.”

Pimeydessä vaeltavalle kansalle lause on kuin karu kuolemantuomio, mutta pienenpieni lohtu on, että marraskuusta on selvitty ennenkin. Jo vanha kansa tiesi, että jonain päivänä pilvi vielä hälvenee.

Pimeässä mökinpahasessa keskellä sateenrähmäistä metsää istuu pahimpaan kaamosaikaan seitsemän apaattista kaverusta juomassa huonoa votkaa ja lätkimässä korttia. On yhden aivolohkon insinööri, ekstrovertti ja suupaltti insinööri, ylisosiaalinen tietokone-ekspertti, selväsanainen lehtimies ja rehellinen liikemies, teräsmies ja joulupukki.

Pöydällä on myös kaksi 50 euron seteliä.

Yhtäkkiä sähköt katkeavat ja ainoa valontuikku sammuu. Kun katkos menee ohi, miehet istuvat samoilla paikoilla, mutta setelit ovat kadonneet.

Kuka ne otti?

Tietysti yhden aivolohkon insinööri. Kaikki muut ovat taruolentoja.

Varastettu vitsi. Huono vitsi.

Paitsi nämä. Ne ovat osastosihteeri Mervi Marttilan vuonna 2005 ilmestyneestä Parantunut hoidosta huolimatta -kirjasta. Kaikki pätkät ovat aitoja. Ne ovat lääkäreiden nauhalle sanelemien potilaskertomusten purkuja.

”Potilas katsoo silmiin tutkijaa ja irvistelee symmetrisesti.”

”Itsenäisyyspäivänä pudonnut WC-pytyltä ja 118 tullut apuun.”

”Kontrolli kolme viikkoa. Jos kaasukupla on poissa, potilas voi lentää.”

”Yleistila hyvä. Tällä hetkellä vainaa.”

Painettu sana, ammuttu nuoli. Hyvä kirja ei kuole koskaan.

Koikkalainen on Seuran pakinoitsija.

X