”Hellekesä on harvinaista herkkua, mutta ilo siitä ei voi olla aivan ehjää, kun isotkin koivut ovat jo yhtä keltaisia kuin syksyllä”, Koikkalainen pakinoi

Kuumuus on kuin paksu vaippa varsinaissuomalaisen kylän yllä. Ilma makaa raskaana kuivuudesta rutisevien peltojen ja metsien päällä. Hellekesä on harvinaista herkkua, mutta ilo siitä ei voi olla aivan ehjää, kun isotkin koivut ovat heinäkuun puolessavälissä yhtä keltaisia kuin normaalikesinä vasta syksyllä.

Vettä ei ole satanut ollenkaan sitten juhannuksen. Paikoin ei puoleentoista kuukauteen. Puutarhojen ja metsien marjat ovat kuivia käkkyröitä, luumut ja omenat kurttuisia raakileita, joita puut alkavat ennen aikojaan pudotella maahan. Maasta ei tule voimaa kunnon satoon.

Suomessa ei osata arvostaa vettä. Se on hanasta väännettävä itsestäänselvyys. Aamulehti kirjoitti Tampereella järjestetyistä yleisurheilun alle 20-vuotiaiden MM-kisoista, että ulkomaisille osanottajille ylivoimaisesti suurin ilonaihe ovat olleet Tap water -pisteet.

Niistä jokainen voi huoletta valuttaa kestopulloonsa puhdasta suomalaista hanavettä. Pelkoa ei ole, että samalla tulisi vaarallisia pöpöjä vatsaan. Vettä suoraan hanasta on monelle ainutkertainen kokemus.

Pullotettua vettä kuluu Suomessakin paljon. Tutkittua tietoa on siitä, että aivan tavallinen hanavesi on ainakin juotuina määrinä kuta kuinkin ilmaista ja laadultaan parempaa kuin eri puolilta maailmaa kuskattu pullotettu vesi.

Tässäkin pätee suomalaisten taipumus vähätellä sitä hyvää, mikä meillä on omasta takaa. Hyvä on liian lähellä. Kauempaa näkisi sen ehkä paremmin – ja osaisi arvostaa vaikka sellaista ”pientä” ihanuutta kuin puhdas ja raikas hanavesi, laatutuote.

Kun Koikkalainen viimeistelee näitä rivejä, Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on laskeutunut Helsinki-Vantaan lentoasemalle. Huipputapaamisen toinen osapuoli, Venäjän presidentti Vladimir Putin tulee vasta seuraavana päivänä.

Meno on hulvatonta. Järjestelyt ennennäkemättömät. Matkailuväki iloitsee, että nyt menee Suomi taas maailmankartalle ja turistit ympäri maailman alkavat tungeksia presidenttien perässä tähän outoon, mutta kiehtovaan pohjoiseen maahan.

Ehkä tässä on taas sen paikka, että laitetaan vähän jäitä hattuun. Koikkalaisen käsitys on, että suurempi on se enemmistö, joka mieluummin välttelee paikkoja, joihin Trump ja Putin ovat jaloillaan astuneet.

Ranska puolusti ja voitti jalkapallossa maailmanmestaruuden. Koikkalainen olisi suonut, että voitto olisi mennyt Kroatialle, MM-kisojen suurelle yllättäjälle. Kun pienelle on tarjolla jotain ennen kuin suurelle, niin ihminen luonnostansa kallistuu vähäväkisemmän puolelle.

Mikä onkaan väkiluku Ranskassa, mikä Kroatiassa? Ranskassa 66,5 miljoonaa, Kroatiassa 4,3. On siinä hiukan eroa, mistä massasta kovin jalkapallokärki kootaan. Lähtökohdat eivät ole samat.

Koikkalaisen kaveri on seurannut MM-kisoja enemmän sivusta kuin tv-ruudun ääreen junttautuneena. Koska hän ei ole lajin läpitunkema, niin havainnointikin on toista.

Kovasti hän kummastelee sitä, että jo pienenpieni tuulenviiri kumauttaa nurin trimmatuimmankin urheilijanuorukaisen. Kaiken aikaa tuntuu kentällä tekevän kuolemaa maassa kouristeleva äijä tai kaksi.

Näihin kaatuileviin ja raihnaisiin miehiin hakatun rahan määrä hämmästyttää. Miljoona euroa miestä kohden on vasta käsiraha. ”Luulisi, että niillä miljoonilla saisi jo sellaisiakin miehiä, jotka pysyvät pystyssä.”

Tropiikki on tullut Suomeen. Pidä huoli nestetasapainostasi. Juo hanavettä.

Koikkalainen on Seuran pakinoitsija.