Hellyttävä väärinymmärrys vai karu osoitus maailman vaaroista?

Lentoaseman turvatarkastuksessa Lontoossa tarkastajamies näytti 3-vuotiaalle pojalleni, että pitää levittää kädet. Poika luuli, että mies haluaa halata, joten hän riensi rutistamaan miestä oikein pitkään ja lämpimästi. Tarkastajaa huvitti.

En tiedä, tarkastetaanko 3-vuotiaita yleensä päästä varpaisiin kansainvälisillä lentoasemilla, vai johtuiko tarkempi syyni Lontoossa tapahtuneesta terrori-iskusta.

Veitsihyökkääjä ammuttiin alueella, jossa mekin kuljimme lastenvaunujen kanssa vain puoli tuntia aiemmin. Joka tapauksessa halaus oli hyvä esimerkki hellyttävällä tavalla lapsen väärin ymmärtämästä viestistä.

Viime viikkoina myös kotimaan kamaralla on tapahtunut useita väärinymmärryksiä.

Koska kyse on politiikasta, ne eivät välttämättä olekaan enää vahingossa tehtyjä, eivätkä edes kovin hellyttäviä.

Posti-ruljanssissa viestintä meni pieleen sekä omistajaohjausministeri Sirpa Paaterolta (sd) että pääministeri Antti Rinteeltä (sd). Eroamaan joutunut Paatero palaa vain kuntaministerinä. Eronnut Rinne pyrkii eduskunnan varapuhemieheksi. Linnan juhlissa hän hoki MTV:n haastattelussa, että ”puhtaalla valehtelulla saattaa pärjätä politiikassa”. Rinteen seuraajalta Sanna Marinilta (sd) toivotaan ennen kaikkea selkeää viestintää.

Viestinnästä sai moitteita myös ulkoministeri Pekka Haavisto (vihr), joka joutui napit vastakkain ministeriönsä virkamiesjohdon kanssa siitä, miten Syyrian pakolaisleirillä olevien suomalaisten auttamiseksi pitäisi toimia. Päätösvastuuta ei voi pakottaa konsulipäällikölle, vaan se pitäisi tehdä poliittisesti valtioneuvostossa.

Leirin suomalaiset Isis-taistelijoiden perheenjäsenet, noin kymmenen naista ja 30 lasta, ovat kuumentaneet keskustelua Suomessa. Ylen haastattelemista naisista osa haluaisi palata Suomeen. Ainakin yksi haluaisi mennä mieluummin sharia-valtioon kuin Suomeen. Keskustelussa on asetettu vastakkain leirillä olevat lapset ja Suomessa asuvien lasten turvallisuus.

Ymmärrän hyvin vanhempien ja isovanhempien huolen, jos oman jälkikasvun luokkakaveriksi tulisikin Isisin opeilla kasvatettu lapsi. Ymmärrän hyvin myös brittiviranomaisia. Maa, jolla on valitettavan pitkä kokemus terrori-iskuista, ei tarkasta turhaan edes 3-vuotiaita.

Eri auttamistapojen ja ehdottoman turvallisuuden takaamisen yhdistelmä on poliittisesti vaikea rasti. Avainasemassa ratkaisuun onkin kansainvälinen yhteistyö.