”Helppoa ei ole rikkaittenkaan elämä – Kun oikein kova hätä tulee, komerosta kaivetaan kuollut katti”

Jaa kaverilleTilaa Seura
Koikkalainen on Seuran pakinoitsija.
© Otavamedia
"Kuolleen kissan pompulla ei ole mitään tekemistä kollikissojen keväisten kiireiden eikä kuutamoidenkaan kanssa", kirjoittaa Koikkalainen Seuran pakinassa.

Korea on maanantainen pakkasaamu. Taivas kirkas, mittarissa -17,5 astetta. Olohuoneen ikkunasta aukeaa poikkeuksellinen näkymä: romanttisen ja sympaattisen juustopallon ylle lankeaa hitaasti suureneva varjo. Yleensä pilvet ovat pilanneet tämän ilon, mutta nyt on kerrankin toisin: kuunpimennys on tarjolla Suomessa kaikille ihonväriin, sukupuoleen, kansallisuuteen saati varallisuuteen katsomatta.

Parituntinen näytelmä on aavemainen ja mykistävä. Maan matoselle aukeaa suurenmoista ja arjen ylittävää mystiikkaa. Tämä kaikki vain tapahtuu eivätkä sille voi mitään edes Donald Trump tai Vladimir Putin tai Xi Jinping. Epäilemättä he haluaisivat voida, mutta tämä ei sentään vielä ole ihmisen, ei edes sen isoimman, kädessä.

Koikkalainen ihailee nöyränä ja viimeistelee siinä sivussa palstaansa. Pudottautuminen tavalliseen maanantaiaamuun on hiukan työlästä ja vastenmielistä, mutta jotain elämää suurempaa on kuitenkin koettu. Sen jälkeen on taas pikku työmuurahaisten hyörinnän aika; kerätään murua rinnan alle, kouhotetaan, tullaan, mennään – eikä läheskään aina tiedetä, mitä, minne ja miksi, mutta silti vain kouhotetaan, varmuuden vuoksi.

Täysikuut sekoittavat ihmisten päät. Mutta mitä tapahtuu silloin, kun kuu pimenee ja valot sammuvat? Loppuvatko kollikissojenkin keväiset kiireet, kun hormonit jylläävät, mutta ei hetken aikaa näe edes kunnolla eteensä? Entä mikä on sellainen outo termi kuin kuolleen kissan pomppu?

Kuolleen kissan pompusta puhui kuluneella viikolla Ruotsin perintöveropakolainen, miljardööri ja Nordean, UPM:n ja Sammon hallitusten puheenjohtaja Björn ”Nalle” Wahlroos. Kuolleen kissan pompulla ei ole mitään tekemistä kollikissojen keväisten kiireiden eikä kuutamoidenkaan kanssa. Kuolleen kissan pomppu on sijoittajien termistöä. Se tarkoittaa pörssikurssien merkittävien laskujen jälkeistä väliaikaista palautumista.

Kysymys on siis vain korkeampien kurssien väliaikaisesta palautumisesta. Kukaan ei voi kuitenkaan koskaan olla sataprosenttisen varma, onko palautuminen väliaikaista vai pysyvää. Kissalla taas on yhdeksän henkeä. Periaatteessa se voi tehdä aika monta yllätyspomppua, vaikka olisi kuinka kuollut.

Helppoa ei ole rikkaittenkaan elämä. Jos pelkillä tietokoneilla voisi hoitaa omaisuuttansa, niin varmaan tapahtuisi, mutta aina on yllätysmomentteja ja perstuntumaakin tarvitaan. Kun oikein kova hätä tulee, komerosta kaivetaan kuollut katti. Jos se nyt vielä kerran kuitenkin tekisi oikein korkean pompun.

Ja pudottautuaksemme oikein kunnolla syvempään arkeen: ”Kansanedustajain työn ja palkkauksen järjestäminen uudelleen on tutkittavana valtiovarainministeriössä.”
”Eräänä vaihtoehtona on väläytetty palkan nostamista niin suureksi, että se antaisi edustajalla mahdollisuuden antautua päätoimisesti edustajantehtävän hoitamiseen.”

Mitä opimme tästä? Älä koskaan ala lukea sanomalehteä keskeltä. Voi käydä niin, että lukee oikeaa uutista, mutta väärään aikaan. Nousevatko kansanedustajien palkat taas eli ”tarkistetaanko” niitä ylöspäin? Eikö vasta päästy oikeudenmukaiseen ratkaisuun kansanedustajien eläkkeistä? Miksi taas otetaan esille kansanedustajien palkat?

Huh. Uutinen oli onneksi vanha. Se oli uutinen Helsingin Sanomissa perjantaina 17.1.1969 eli HS 50 vuotta sitten -palstalta. Huh.

Mäkäräisellä mättää. Suksi luistaa, penkalla tulee huteja. Tähtäin kohti kevättä!

Koikkalainen on Seuran pakinoitsija.

X