Rottakannat paisuvat. Miksi rottasotaa ei ole jo voitettu?
Rottasotaa käytiin Helsingissä jo vuonna 2014.
© Jonne Räsänen/Otavamedia
Helsingin kaupunki on herännyt taas rottaongelmaan. Seura kävi sotatantereella jo sykysllä 2014:
Shh, rotta!
Kiiluuko tuolla silmä?
Hämärässä, suihkulähteen reunuksen alla näyttää tuikkivan jotain. Mutta ei. Väsyneet silmäni tekivät tepposet.
Ajatus pysähtyy kenkien laahausääneen.
Yksinäinen humalainen hoippuu Helsingin keskustassa Esplanadia pitkin Kauppatorille päin. Hän nyökkää valokuvaajan kameran nähdessään ja näyttää peukkua.
Tsemppiä tässä tarvitaankin.
On joulukuinen maanantaiyö, kello 3.30. Me olemme väijymässä rottia. Luotettava lähde on kertonut, että niitä löytyy täältä, aivan Presidentinlinnan liepeiltä.
Olen miinoittanut Espan Havis Amandan puoleisen pään nakinpalasilla ja emmentalin muruilla. Ja seissyt hievahtamatta paikoillani 24 minuuttia. Mutta ovelat pirulaiset pitävät minua pilkkanaan.
Hitto, olisi sittenkin pitänyt laittaa pitkät kalsarit!
Kenkien laahausääni vaimenee. Nyt hiljaa kaikki, etteivät rotat häiriinny.
Vihollinen tuli puskista
Levottomuudet puhkesivat idässä salakavalina sissihyökkäyksinä.
Uutisten mukaan Itäkeskuksen rottaongelma äityi viime syksynä tosi pahaksi. Ohikulkijat kauhistelivat jalkakäytävillä viliseviä laumoja. Rotat juoksentelivat ihmisten ilmoilla keskellä päivää ja iskivät hampaansa maahan heitettyihin makupaloihin.
Eivät rotat ole pelkästään lähiöongelma. Kantakaupungissa rottien on nähty pitävän öisiä pitojaan kirjailijamestari Aleksis Kiven patsaalla.
Ja pahempaakin on nähty.
Töölöläiset ja eiralaiset ovat oppineet kyyristymään tarpeilleen varoen. He ovat kuulleet viemärirotasta, joka sukelsi ylös vessanpöntöstä pääkaupungin arvokiinteistössä.
Helsingissä asuu arviolta 620 982 ihmistä ja 100 000 rottaa – tosin niitä voi olla enemmänkin, vaikka puoli miljoonaa. Sekin olisi siedettävä lukema. Maapallolla on slummeja, joissa asuu kuusi kertaa enemmän rottia kuin ihmisiä.
Jos rottaparin antaa puuhastella rau hassa, se tehtailee vuodessa 70 poikasta. Kun niiden poikaset, poikasenpoikaset ja poikasenpoikasenpoikaset lasketaan mukaan, kasassa on äkkiä tuhannen siimahännän armeija.
Tällaisesta kilpajuoksusta ihminen selviää voittajana vain käymällä jatkuvaa, säälimätöntä sotaa.
Imperiumin vastaisku
Jos haluat napata rotan, sinun on ajateltava kuin rotta.
Espan rotat olivat meille liian ovelia. Nyt mukana on raskaasti aseistautuneita erikoisjoukkoja: Kaksi ammattilaista Anticimex Oy:stä. Se on Suomen suurin jyrsijätorjuntaan erikoistunut yhtiö.
Lukematon määrä rottia on menettänyt henkiriepunsa näiden miesten käsittelyssä. Me olemme liikekiinteistöllä, joka sijaitsee aivan Helsingin ytimessä. Operaation tarkkaa sijaintia on kielletty kertomasta siinä pelossa, että rottajulkisuus leimaisi koko kiinteistön.
Viaton ohikulkija ei ikinä arvaisi liikkuvansa keskellä sotatoimialuetta. Talon ympäristö on ansoitettu pirullisen ovelasti. Pyydykset on sijoiteltu piiloon rottien kulkureiteille, joista vain ammattilaisen harjaantunut silmä ne löytää.
Palvelupäällikkö Jammu Rantanen opastaa vihollisen jäljille.
”Talon sisätiloissa seinän alalaidassa saattaa kulkea ruskeanharmaa raita. Se väri on peräisin rotan turkista. Rotta merkkaa turkissa olevalla öljyllä turvalliset paikat. Niitä kun seuraa, voi löytää kulkureittejä.”
Ulkona on näkyvissä muita elon merkkejä. Tuolla, piilossa pitkien ruohonkorsien takana, on rotan kolo. Sen vieressä on myllerretty maata.
Huoltoteknikko Mikko Korhonen kurkistaa portaiden alle ja ottaa myrkkyaseman piilostaan. Laatikon sisään jemmattu muovipussi on pureskeltu seulaksi. Myrkky on kadonnut parempiin suihin.
Maassa parin metrin päässä retkottaa uhri.
Rotta on yllättävän iso ja harmaa.
”Myrkkyyn se on kuollut”, Korhonen tuumii.
Rotta on napostellut pussista tuhdin annoksen 342-myrkkyä, joka vaikuttaa hitaasti verenohennuslääkkeen tapaan.
”Rotta kuolee ulkoisiin ja sisäisiin verenvuotoihin. Valmistajan mukaan se on aika kivuton kuolema”, Rantanen kertoo.
Myrkyn keksijä on ollut brutaalin nerokas. Kun kuolemanhetki lähestyy, rotalle tulee jano. Se alkaa hakeutua vettä kohti.
”Ettei lähde sisätiloihin kuolemaan”, Rantanen sanoo.
Rotta on Rambo
Rotta on eläinmaailman Rambo. Sillä on keinonsa tunkeutua ihmisen reviirille. Väitetään, että se syö tiensä vaikka betoniseinän läpi. Tämä ei ole urbaanilegenda
”Uutta teräsbetonia rotta ei lähde puremaan, mutta vanhemmasta se menee läpi.”
”Ihan lähiaikoina me nähtiin ta-paus, jossa rotta oli kiivennyt viemäriputken ulkoreunaa pitkin kerrostalon kuudenteen kerrokseen. Siellä se oli purrut tiensä kylpyhuoneen kaakelilattian läpi, ihan lattiakaivon vierestä.”
Välillä rotat ovat tunkeutuneet omakotitaloon kiipeämällä huippuimurin suojaamattoman hormin kautta sisään.
”Lähiöissä rotat kulkevat ehkä enemmän maan päällä. Kaupungin keskustassa ne viihtyvät viemäreissä ja muissa onkaloissa”, Jammu Rantanen sanoo.
Usein ongelmat toistuvat kerta toisensa jälkeen samoissa paikoissa, joissa elämän edellytykset ovat rotan mielestä edulliset. Otus haistaa ravinnon jo kaukaa. Myös edellisten rottien hajut ja kolot houkuttelevat paikalle uusia asukkaita.
”Jos maapohjaan päästään rakentamaan pesä, ja maan pinnalla on puskia tai muuta näkösuojaa, rotalla on hyvät edellytykset elää siinä”, Rantanen sanoo.
Nykyisin kaupungit näyttävät siisteiltä. Kaduilla ei loju suuria roskavuoria. Mutta rotilla on kyllä keinonsa löytää suuhunpantavaa. Linnuille heitetyt jyvät ja pullanmurut tarjoavat rotille maittavan pitopöydän.
”Ja pikaruokaloiden lähellä olevista roskiksista löytyy aina ravintoa rotille”, Jammu Rantanen huomauttaa.
Yleensä rotat viihtyvät omalla reviirillään, mutta jos niiden rauhaa häiritään, ne lähtevät liikkeelle isolla joukolla.
”Varsinkin räjäytystyömaat voivat aiheuttaa sellaista liikehdintää”, Rantanen sanoo.
Hänen mukaansa rottakannan suuruus vaihtelee vuosittain aaltomaisesti.
”Vanhat konkarit sanovat, että se menee kolmen vuoden sykleissä. Sama pätee ampiaisiin. Kukaan ei oikein osaa selittää, mistä se johtuu.”
Rotanloukku. © Jonne Räsänen/Otavamedia
Täydellinen yhtälö
Viemärirotta.
Laivarotta.
Konttorirotta.
Notkea Rotta.
Rotta on kuin ihminen, ihminen kuin rotta. Me syömme samaa ruokaa, asumme samassa kaupungissa. Yhtälö sopii paremmin rotalle kuin ihmiselle.
”En tiedä, tykkääkö kukaan, jos ne tulevat yöllä huoneistoon vaikka viemärin kautta”, Korhonen miettii.
Rotta levittää tauteja ja sotkee paikkoja. Otuksen hampaat kasvavat niin nopeasti, että sen on pakko jatkuvasti jyrsiä jotain. Sähköjohdot, putket ja seinärakenteet joutuvat armotta sen talttahampaiden tielle. Usein rotta löydetään sen aiheuttaman tuhon avulla. Myös voimakkaan hajuinen virtsa voi johtaa tuholaisen jäljille.
”Mutta se ei jätä jälkeensä ulosteita samalla tavalla kuin hiiret”, Korhonen muistuttaa.
Hän kertoo olleensa kerran keikalla navetassa, jossa oli ”tuhottomasti rottia”.
”Rottien ulosteita ei meinannut löytyä mistään. Lopulta ne kaikki löytyivät kahdesta kasasta.”
Rotista puhutaan paljon pahaa. Niiden puolustukseksi on sanottava, että rotta on siisti eläin. Se käy vessassa. Ja putsaa itsensä nuolemalla kuin kissa.
Tappokone
Viime vuosina myrkyn käyttöä on alettu rajoittaa rottasodassa. Rintamalle on ilmestynyt uusia aseita.
Mikko Korhonen hakee piilosta tappokoneen. Se on harmittoman näköinen muovilaatikko, jonka läpi kulkee putki.
”Kun rotta menee putken sisään, putki nousee automaattisesti ylös, eikä eläin pääse enää pakoon”, Korhonen näyttää.
Seuraavaksi otuksen niskaan lävähtää keltainen harava.
”Se johtaa rottaan sen verran sähköä, että sen sydän pysähtyy.”
Harava suorittaa tuhoisan nyökkäyksensä kaksi kertaa ja varmistaa rotan kuoleman. Sitten mekanismi kippaa raadon muovipussiin.
Korhonen avaa pussin, jossa pienet, pehmoiset pallerot näyttävät nukkuvan rauhallista rotanunta.
”Nämä kaverit eivät kärsi”, miehet vakuuttavat.
Montako niitä on?
Se selviää helposti. Tappokoneen digitaalinen laskuri näyttää, montako siimahäntää pussiin on pudonnut.
13.
”Laskurin voi tarkistaa myös etänä”, Jammu Rantanen kehaisee.
Aluksi ansa lähetti tekstiviestin joka kerta rotan tapettuaan. Käytännöstä kuitenkin luovuttiin.
”Puhelin piippaili yöllä koko ajan.”
Tällaisia uusia sähköansoja on Suomessa jo satoja, ja lisää tulee koko ajan.
”Näitä käytettäessä on tärkeä selvittää rottien kulkureitit”, Jammu Rantanen sanoo.
Siinä tehtävässä auttaa koneen digitaalinen muisti. Se kertoo, missä ansa on milloinkin ollut, ja miten pyynti on sujunut
Rantanen lupaakin rotille ankeita aikoja.
”Tietämys paranee. Kun tähän uuteen tapaan opitaan, uskon, että saamme aikaan parempia tuloksia kuin ennen.”
Korhonen sitoo pussin kiinni, ja vie tappokoneen takaisin paikoilleen.
Se aktivoituu itsekseen oltuaan hetken pimeässä.
HSY:n videokampanjassa on tiukkaa asiaa:
Rotat ovat tuttu näky myös viemärisukeltajille.
