Hengelliset juhlat vietetään kesällä etäyhteyksin – Hybridimallin uskotaan olevan uskonnollisten tapahtumien uusi normi

Jaa artikkeliTilaa Seura
Hengelliset juhlat kesällä
Heräinneiden eli körttiläisten Herättäjäjuhlat järjestettiin edellisen kerran Nivalassa 5. heinäkuuta 2019. © LEHTIKUVA / JORMA KÄRKKÄINEN
Hengelliset kesäjuhlat ovat perinteisesti olleet suomalaisen kirkko- ja körttikansan vuoden kohokohta. Vielä keväällä virisi toivo yhteisistä jälleennäkemisistä, mutta rajoitukset vievät tapahtumat jo toista kesää verkkoon ja radioon. 

Kirkkopalvelut ry:n mukaan kesän hengelliset juhlat ovat tiivistäneet uskonnollisten kesäjuhlien ja -tapahtumien järjestäjien ekumeenista yhteistyötä ja tiedonvaihtoa. Fyysiset ja virtuaaliset kokoontumiset yhdistävän hybridimallin uskotaan jäävän elämään hengellisessä kentässä vielä korona-ajan jälkeenkin.

Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen (Sley) järjestämä Valtakunnallinen Evankeliumijuhla yhdessä Turun Mikaelinseurakunnan kanssa on yksi harvoista kesän uskonnollisista suurtapahtumista, joihin on mahdollisuus osallistua näillä näkymin myös paikan päällä.

Valtakunnallisen Evankeliumijuhlan projektipäällikkönä toimivan Lukas Brennerin mukaan tapahtuma kerää tavallisesti noin 15 000 osallistujaa vuosittain ja jumalanpalveluksiin on kokoonnuttu jopa 7000 hengen voimin.

Tänä vuonna vain murto-osa osallistujista saapunee Turkuun valtaosan seuratessa tapahtumaa verkossa ja radion välityksellä. Suurin osa pääjuhlaohjelmasta lähetetään lähes jokaisessa Suomen kolkassa kuuluvan Radio Dein kautta.

Pandemia ja talous vaikuttavat hengellisiin kokoontumisiin

Lukas Brenner on tietoinen kesätapahtumien vaihtelevista järjestelykäytännöistä. Hän arvelee, että ilmiö liittyy osittain järjestävien tahojen talouteen.

“Joillakin herätysliikkeillä ja järjestöillä toimintaan suunnatut lahjoitukset voivat olla hyvinkin riippuvaisia kesätapahtumista, kun taas toisilla kesätapahtumien tuotot eivät kata järjestämisestä koituvia kuluja. Tämä luonnollisesti vaikuttaa päätöksentekoon”, Brenner arvioi.

Tämän kesän tapahtumajärjestelyt ovat Brennerin mukaan osoittautuneet ensimmäistä koronakesää haastavammiksi.

“Se, minkä osallistujat kokivat uudeksi ja hyväksi viime vuoden verkkotapahtumassa, ei välttämättä tyydytäkään enää tänä vuonna. Oma tuntumani on, että ihmiset alkavat olla väsyneitä koronaan ja sen mukanaan tuomiin rajoituksiin.”

Nuorista kannetaan erityistä huolta myös hengellisessä kentässä, mikä on omalta osaltaan vaikuttanut päätökseen avata kesätapahtuma osittain yleisölle.

“Olemme huomanneet, että nuoret eivät oikein jaksa osallistua heille suunnattuihin tapahtumiin verkossa, mikä on ymmärrettävää – takana on pitkä kevät etäopiskelua ja monet kaipaavat toistensa seuraa. Emme edes yritä striimata nuorille kaikkea ohjelmaa vaan järjestämme toimintaa paikan päällä rajoituksia noudattaen.”

Epävarmuus järjestelyistä seuraa uskonnollisten juhlien kynnykselle saakka

Yhteyttä paikallisiin viranomaisiin pidetään tiiviisti.

“Pyrimme ottamaan selvää, mihin suuntaan kokoontumisten suhteen ollaan menossa ja olemme kertoneet viranomaisille myös omista suunnitelmistamme. Olen siinä ymmärryksessä, että yleisesti ottaen juhlajärjestäjät ympäri maata ovat toimineet samoin”, Lukas Brenner kertoo.

Hänen mukaan tilanne järjestelyiden suhteen säilynee epävarmana aina tapahtuman kynnykselle saakka.

“Vielä jää nähtäväksi, voimmeko lopulta ottaa heinäkuussa väkeä paikalle tapahtumaan – ja jos voimme, kysymykseksi vielä jää kuinka paljon ja millaisin ehdoin.”

Lukas Brenner uskoo korona-ajan jättävän jälkensä seurakuntien ja järjestöjen käytäntöihin vielä senkin jälkeen, kun Suomi vapautuu rajoituksista.

“Tulemme panostamaan verkkoon aiempaa enemmän. Ennen koronaa striimasimme jumalanpalveluksia ja muita tapahtumia muutamista yksittäisistä paikoista. Uskoisin, että määrä tulee kymmenkertaistumaan. Striimauksesta tulee yksi työkalu, joka on varmasti vahvasti tulevaisuudessa mukana seurakuntien ja järjestöjen toiminnassa.”

Suviseurat ovat vapaaehtoisten taidonnäyte ja Pohjoismaiden suurin hengellinen tapahtuma

Mitä isompi tapahtuma, sitä enemmän sitoutuneita tarvitaan.  Varsinainen vapaaehtoisten taidonnäyte on vanhoillislestadiolaisten järjestämä Suviseurat, joka on Pohjoismaiden suurin hengellinen tapahtuma lähes 80 000 osanottajallaan.

Suviseurojen aikaan peltoaukeasta on perinteisesti rakentunut kokonainen kyläkaupunki ruoka-, logistiikka- ja ohjelmapalveluineen.

“Meillä oli yli 1 000 tapahtumajärjestelyihin sitoutunutta vapaaehtoista, joille suunnitelmista luopuminen aiheuttaa luonnollisesti haikeutta. Olemme kuitenkin iloisia siitä, että juhlat on mahdollista toteuttaa etäyhteyksin”, Suviseurojen viestintätoimikunnan puheenjohtaja Eija-Riitta Niinikoski kertoo.

Kun ensimmäisiä Suviseuroja vietettiin 1900-luvun alussa, tuskin kukaan olisi arvannut, että 2020-luvulla tapahtumaan otetaan osaa etäyhteyksin. Reisjärven pelloille Pohjois-Pohjanmaalle suunniteltu seurakenttä on nyt levittäytynyt ympäri maata ja maailmaa.

Niinikosken mukaan tämän vuoden tapahtumajärjestelyissä otettiin ennen kaikkea huomioon osallistujien turvallisuus pandemiatilanteessa, mikä johti päätökseen siirtää tapahtuma verkkoon.

Kesätapahtumissa verkkoyhteydet kovilla

Kun kymmenien tuhansien osanottajien massatapahtuma järjestettiin etätapahtumana ensimmäisenä koronakesänä, verkkoyhteydet joutuivat ajoittain koville. Kesäseuraradion päälähetystekniikan kautta jokaisen tunnin aikana oli keskimäärin noin 6 500 yksittäistä päätelaitetta seuraamassa lähetystä.

Viime kesästä on Eija-Riitta Niinikosken mukaan otettu oppia.

“Lähetysjärjestelmämme on uusittu, olemme vahvistaneet yhteyksiä ja lisänneet palvelimien määrää tapahtuman toteutuksessa. Digitan kanssa sovittujen taajuuksien peittoalue on suuri; potentiaalisesti vajaat 5 miljoonaa ihmistä. ”

Lukuisat vapaaehtoiset, joilla on teknistä osaamista muun muassa striimauksien järjestämisestä, ovat verkkotapahtuman järjestelyn kulmakivi. Niinikoski kertoo, että halu on löytää yhä uusia keinoja digiympäristössä toimimiseen, jotta vuorovaikutus olisi mahdollisimman luontevaa.

”Mummot ja vaarit ovat varsin tottuneita seuraamaan tapahtumaa Suviseuraradiosta”

Suviseurojen viemistä verkkoon ovat helpottaneet myös vanhoillislestadiolaisten pitkät perinteet radiotoiminnassa.

“Meidän onnemme on ollut se, että seuroja on lähetetty radion välityksellä jo yli 20 vuoden ajan. Monelle ikäihmiselle poikkeusjärjestelyissä ei ole mitään uutta – kun me nuoremmat mietimme digiloikkaa, mummot ja vaarit ovat varsin tottuneita seuraamaan tapahtumaa Suviseuraradion, nyttemmin Kesäseuraradion myötä”, Niinikoski kertoo.

Kuinka olla etänä, mutta silti läsnä ja yhdessä – tämä muodostaa Niinikosken mukaan suurimman haasteen kesän verkkojuhlaa ajatellen. Tässä kohtaa avuksi on rientänyt sosiaalinen media; viime vuosina suviseuralaiset ovat päivittäneet ahkerasti Instagram-palveluun kuvia omasta juhlavietostaan.

Lue myös: Turun arkihiippakunnan piispa Mari Leppänen: ”Jouduin rakentamaan hengellistä identiteettiäni uudelleen, kun aikuistuin lapsuuteni uskonnollisuudesta”

Vanhoillislestadiolaisen Mari Leppäsen pappisvihkiminen on historiallinen tapaus herätysliikkeen parissa.

Vanhoillislestadiolaisen Mari Leppäsen pappisvihkiminen on historiallinen tapaus herätysliikkeen parissa. © Otavamedia / Marjo Tynkkynen

X