Elinsiirtojonoon menehtyy kymmeniä joka vuosi – Marjo pelastui viime hetkellä, kun uusi maksa löytyi pohjoismaisen hätähaun avulla

Jaa kaverilleTilaa Seura
Marjo Lehtonen palmun alla Espanjassa.
Marjo Lehtonen sai uuden maksan 20 vuotta sitten. Hän on nykyään eläkkeellä ja lomailee parhaillaan Espanjan lämmössä. © Marjo Lehtonen
Maksan toimintaa ei voi korvata väliaikaisesti - kun se loppuu, on hengenhätä. Marjo Lehtonen sai uuden maksan pohjoismaisen hätähaun kautta.

Suomessa on elinsiirtojonossa yli 550 suomalaista, ja elimistä on jatkuva pula.

Siirtoelimistä valtaosa on munuaisia. Tänä vuonna Suomessa on syyskuun loppuun mennessä siirretty 340 elintä, joista munuaisia on 222. Toiseksi eniten siirretään maksoja, joita on tänä vuonna siirretty 48.

Maksan toimintaa ei voi korvata väliaikaisesti, toisin kuin munuaisen tai esimerkiksi keuhkon. Osalla maksansiirtoa odottavista on jokin sairaus, joka hiljalleen hiivuttaa maksan toimintaa, jolloin siirrolla ei ole kiire.

Mutta jos maksan toiminta äkillisesti loppuu, aikaa on korkeintaan muutama päivä.

Pahimmillaan kyse on tunneista.

Poikia ei päästetty katsomaan äitiään

Täysin terveen Marjo Lehtosen maksa tuhoutui syystä, jota ei edelleenkään tiedetä. Lehtonen oli tuolloin 49-vuotias ja asui Espoossa miehensä ja kaksospoikiensa kanssa. Perheen kolme vanhinta lasta olivat jo muuttaneet kotoa.

Joulukuussa 1998 alkaneet oireet muistuttivat aluksi flunssaa, eikä Lehtosta tutkittu tarkemmin, vaikka hänellä itsellään oli vahva tunne siitä, että oireet kertoivat jostain vakavammasta. Hän oli ensiavussa tarkkailussakin kaksi yötä mutta tuli lähetetyksi takaisin kotiin.

Kun mies vei hänet uudestaan terveyskeskukseen, pikana otetut verinäytteet paljastivat, että kyseessä ei ollut flunssa vaan hengenhätä.

Lehtonen vajosi koomaan ja kävi niin lähellä kuolemaa, ettei hänen Indonesiassa matkalla ollutta poikaansa hälytetty kotiin: siinä vaiheessa tiedettiin, että mikäli siirtoelintä ei löytyisi, poika ei ehtisi nähdä äitiään ajoissa.

Lehtosen nuorimmaisia eli kymmenvuotiaita kaksospoikia ei päästetty sairaalaan.

”Lääkäri oli todennut, että koska tilanteeni oli niin huono, se olisi ollut liikaa pojillemme.”

Maksan toimimattomuuden vuoksi Lehtosen kehoon kerääntyi nestettä – myös aivoihin, minkä vuoksi kalloon jouduttiin poraamaan reikä.

Lehtonen meni suoraan elinsiirtojonon kärkeen ja sai uuden maksan pohjoismaisen hätähaun kautta. Siitä hän sai tietää vasta herättyään.

Vuosittain 10-15 suomalaista saa uuden elimen hätähausta, johon pääsevät vain kiireellisimmät tapaukset. Esimerkiksi maksapotilaista pohjoismaiseen hätähakuun voidaan laittaa vain ne, joilla maksan toiminta on äkillisesti loppunut ja jotka kuolisivat ilman elinsiirtoa muutamassa päivässä.

Pian yhdestoistakin lapsenlapsi saa nähdä isoäitinsä

Maksansiirrosta toipumisen ennuste on Suomessa kansainvälisesti vertaillen korkea. Vuoden kuluttua elinsiirrosta potilaista on hengissä 95 prosenttia, ja kymmenen vuoden kuluttuakin vielä 80 prosenttia.

Marjo Lehtonen on saanut elää maksansiirron jälkeen jo kaksikymmentä vuotta – ja voi edelleen hyvin.

Uuden maksan ansiosta hän sai kasvattaa kaksospoikansakin aikuisiksi, opiskella uuteen ammattiin ja jäädä lopulta eläkkeelle koulutuspäällikön tehtävästä. Nyt hän nauttii erityisesti kymmenen lastenlapsensa seurasta – yhdettätoista odotellessa – ja on kiitollinen, että voi auttaa 93-vuotiasta äitiään.

Marjo Lehtonen lapsenlapsensa kanssa.

Pohjoismaisesta hätähausta saadun maksan ansiosta Marjo Lehtonen on saanut nähdä lapsenlapsensa, joita on pian jo yksitoista.

Toki maksansiirrosta oli rankkojakin seurauksia. Fyysinen ja henkinen toipuminen kesti vuosia, ja Lehtosen on ollut vaikea hyväksyä sitä, että hyljinnänestolääkkeitä on syötävä lopun elämää. Lääkkeet aiheuttavat muun muassa verenpaineen nousua ja keskivartalon lihavuutta.

Lehtoselta on kielletty esimerkiksi homejuustot ja vakuumipakattu kala, hänen täytyy olla aina tarkkana hygieniasta etenkin matkoilla, ja kaikki tulehdukset ja haavat on seurattava.

Mutta elinsiirtoa seurasi myös voimakas elämänhalu, joka on pitänyt Lehtosen aktiivisena vielä eläkkeelläkin. Hän on mukana HUS-sairaanhoitopiirin kokemusasiantuntijakoulutuksessa. Omat kokemukset innostavat auttamaan muita potilaita.

Voimakkain ja kantavin tunne on kuitenkin kiitollisuus, jonka myötä Lehtosen ajatusmaailma muuttui: mennyttä ei voi muuttaa, huomista ei ole kenellekään luvattu.

”Siksi olen lakannut miettimästä sitä, että jos oikea diagnoosi olisi saatu ajoissa, olisinko säästynyt siirrolta.”

Jokainen on luovuttaja, mutta tahto kannattaa ilmaista

Tänään alkava elinsiirtoviikko päättyy lauantaina Euroopan elinsiirtopäivään. Viikkoa voi viettää lataamalla matkapuhelimeensa elinluovutussovelluksen. Kännykkäsovellus on ollut käytössä muutaman vuoden, mutta se on nyt tietosuojaongelmien vuoksi uusittu.

Käytössä on yhä myös perinteinen elinluovutuskortti, jonka voi tilata tai tulostaa. Tahtonsa elinluovutukseen voi kirjata myös Omakantaan.

Lain mukaan jokainen on elinluovuttaja, mutta tahdon ilmaiseminen selkeyttää ja nopeuttaa elinsiirtoa. Sitä on myös turha pelätä.

”On todennäköisempää, että itse saa sairauden, jonka ainoa hoito on elinsiirto, kuin että itse toimisi elinluovuttajana”, sanoo Munuais- ja maksaliiton viestintäpäällikkö Petri Inomaa.

X