Heräsikö huoli vanhuksesta? Meistä jokaisella on oikeus tehdä ilmoitus iäkkään henkilön palvelutarpeesta

Harhaileeko naapurissa asuva, ikääntynyt Ulla yhä useammin porraskäytävässä etsimässä kotioveaan? Onko yksin asuvassa Eevassa mustelmia aina pojan vierailun jälkeen? Miksi leskeksi jäänyt Teuvo on laihtunut merkittävästi ja kulkee likaisissa vaatteissa?

Esimerkit ovat syitä, joiden vuoksi kannattaa tehdä huoli-ilmoitus. Sen voi tehdä kuka tahansa epäillessään, ettei iäkäs ihminen kykene huolehtimaan itsestään, terveydestään tai turvallisuudestaan.

”Jokainen tietää, mikä on lastensuojeluilmoitus. Valitettavasti harva on kuullut huoli- eli vanhustensuojeluilmoituksesta”, sanoo Turvallisen vanhuuden puolesta – Suvanto ry:n toiminnanjohtaja Satu Taiveaho.

Vanhustensuojeluilmoituksen voi tehdä nimettömänäkin

Huoli-ilmoitus pakottaa kunnan selvittämään ikäihmisen palveluntarpeen ja varmistaa, että hän saa tarvitsemansa hoidon ja palvelut, vaikka ei osaisi niitä itse pyytää. Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille, poliisille, pelastusviranomaisille ja hälytyskeskusammattilaisille ilmoitus on velvollisuus. Yksityisille kansalaisille se on oikeus.

Huoli-ilmoituksen virallinen nimi on Ilmoitus iäkkään henkilön palvelutarpeesta. Sen voi tehdä asuinkunnan vanhustyön sosiaalityöntekijälle puhelimitse tai kirjallisesti ja halutessaan myös nimettömänä.

Valmiita lomakkeitakin ilmoituksen tekemiseen on monien kuntien nettisivuilla.

”Huoli-ilmoituksen tekemisen käytännöt vaihtelevat valitettavasti vielä. Olisi hyvä olla myös paperilomakkeita esimerkiksi kirjastoissa ja sote-palvelukeskuksissa mahdollisimman helposti ikääntyvien saatavissa”, sanoo Satu Taiveaho.

Keskusteluissa on unohdettu kotihoito

Satu Taiveaho teki vuonna 2000 gradun vanhusten oikeuksista ja niiden toteutumisesta vanhainkodeissa ja ympärivuorokautisissa palveluasunnoissa. Hän on tuonut esille ikäihmisten palveluissa olevan laadun ja hoivan puutteita sekä kaltoinkohtelua vuosia.

Satu Taiveaho on tyytyväinen, että aihe on nyt noussut vahvasti esille.

Jotain on kuitenkin unohdettu.

”Katseet pitäisi suunnata myös kotihoitoon ja siellä oleviin hoivan puutteisiin, joka on keskustelussa nyt jäänyt taka-alalle. Kotihoidossa on nykyisin toimintakyvyltään niin huonokuntoisia, ettei heidän turvallisuutensa aina toteudu.”

Ikääntyneiden oikeus liikuntaan ei toteudu

Satu Taiveaho nostaa esiin myös ikäihmisten oikeuden ulkoiluun ja liikuntaan. Jyväskylän yliopistossa tehty tutkimus osoitti, että ikääntyneiden tyydyttämättömin perustarve on oikeus liikuntaan.

”Hoivayksiköissä edellytetään jonkinlaista ulkoilutusta, mutta kotihoidossa tästä ei vielä edes puhuta. Kotona asuvan liikkumisaika voi olla vain muutama minuutti päivässä. Hän voi joutua olemaan vankina sängyn pohjalla odottamassa, että joku tulee ehkä nostamaan ruokapöydän ääreen syömään, vessaan ja takaisin sänkyyn”, kuvaa Satu Taiveaho.

Kotihoidossa ei ole velvoitetta järjestää viriketoimintaa.

Satu Taiveaho nostaa esiin myös turva-asiat, kuten paloturvallisuuden, tapaturmariskit ja rikoksen torjunnan keinot.

”Ei ole selkeyttä, kenen vastuulla on kertoa kotona asuville ikäihmisille turvateknologiasta. Vielä vähemmän on sovittu siitä, kenen pitäisi kustantaa turvallisuuden takaamiseksi tarvittavat välineet. Kuitenkin yhä useampi asuu yhä huonokuntoisempana kotona yksin.”