Historioitsijan mukaan Venäjällä vaikuttaa yhä tuhatvuotisen basaaritalouden perinne: tämän takia pakotteet eivät toimi lännen toivomalla tavalla
Kun läntinen maailma siirtyi 1100-luvulta lähtien kuninkaanvaltaan ja ohjattuun talousjärjestelmään, pysyttiin Venäjällä basaari- ja klaanitalouden tiellä. Sen vuoksi pakotteetkaan eivät toimi, sanoo historioitsija.
Ihmisiä torilla Pietarissa 1998.
Muinaiset viikingit ryöstöretkineen eivät olleet vain yhtenäinen skandinaavinen ilmiö, vaan osa monimuotoista ryöstötalouden järjestelmää, joka vallitsi Euroopassa varhaiskeskiajalle saakka.
Asiaa on tutkinut historioitsija ja Itä-Suomen yliopiston yleisen historian professori Jukka Korpela. Hänen mukaansa historia selittää osaltaan myös sen, etteivät pakotteet toimi Venäjällä niin kuin lännessä ajatellaan.
Korpelan mukaan viikingit tulee tässä yhteydessä ymmärtää toimintarakenteensa kautta. Aivan vastaavia ryösteleviä jengejä oli myös nykyisen Venäjän alueella.
Jengien ympärille alkoi muodostua Korpelan mukaan valtaa ja kuningas oli vain yksi rosvo muiden mukana. Tilanne alkoi muuttua, kun osa asutuista keskuksista alkoi muodostua pysyvämmiksi ja niiden myötä syntyi kuninkaanvaltaa ja ruhtinaanvaltaa.
Ennen kuninkaanvaltaa kaupan ja ryöstelyn ero ei ollut kovin iso. Skandinaviassa ja Länsi-Euroopassa kuninkaanvalta muodostui 1100-luvulta lähtien.
”Kuninkaanvallan muodostuksessa ulkopuolelle joutuneista itsenäisistä linnanherroista ja sotapäälliköistä tuli niin sanottuja rosvoritareita. Vallanmuodostuksen osaksi tulleista tuli aatelisia ja kuninkaan sotapäälliköitä. Idässä tämä rakenne jatkui paljon pidempään”, Korpela kuvaa.
Idän talouskehitys lähti eri teille lähes 1000 vuotta sitten
Tämä kehityskulku ja ryöstelykulttuurin jäljet näkyvät Korpelan mukaan yhä nyky-Venäjän taloudessa ja politiikassa.
Kuninkaanvallan kasvaessa Euroopassa syntyi käsitys suvereenista kuninkaasta ja valtiosta, eli valtioista joissa hallitsee kuningas ja joissa vallitsee kuninkaan lait, joiden alaisia kaikki ihmiset ovat.
”Idässä tämä kehitys ei johtanut siihen vaan siellä jatkui tällainen klaanipohjainen järjestys, eli oli joku suurkuningas tai kaani, ja hänen divaaninsa ja paikallispäällikkönsä, ja heidän alapuolellaan seuraavan tason päälliköt, jotka kaikki hallitsivat vain sitä seuraavaa jengiä. Hallitsijavalta ei ulottunut sinne alas asti ollenkaan.”
Venäjällä ollaan Korpelan näkemyksen mukaan näiden kahden kehityssuunnan puolivälissä. Käytännössä se tarkoittaa eräänlaista verkostovaltaa ja basaaritaloutta.
Lännessä talousjärjestelmä lähti kuninkaanvallan myötä kehittymään niin, että kuningas tavallaan kaappasi talouden ja syntyi ajatus valtion omaisuudesta ja kansantaloudesta.
”Lännessä syntyi ajatus juridisesta persoonasta, mitä ei koskaan syntynyt idässä. Siellä valtio on aina osa hallitsijaa ja hallitsijan omaisuutta, ja kokonaisuus on epämääräinen.”
Idässä vallitsee läpinäkymätön ja moniportainen basaaritalous
Itäisessä systeemissä on Korpelan mukaan kyse basaaritaloudesta. Varallisuutta on mahdollista synnyttää, ja se on hirveän monimuotoista, eikä koskaan osa mitään valtakuntaa.
Basaaritaloudessa varallisuus ei myöskään noudata mitään lakeja, vaan on monimuotoisten erilaisten verkostojen hallitsemaa taloutta, joka ylittää lait ja aluerajat hyvin helposti.
”Lännessä valtiovallan ja kansantalouden kasvu pakotti rajoittamaan yli rajojen käytävää kauppaa ja ohjasi tekemään investointeja, mutta toisaalta takasi omaisuuden. Idässä omaisuuksia ei taattu, vaan niiden konfiskoinnit ja hallitsijan mielivalta olivat kustannuksia, kuten lännessä verot ovat kustannuksia.”
Korpelan mukaan läntinen järjestelmä ei koskaan lähtenyt kehittymään Venäjällä vaan 1500-luvulta lähtien Venäjä lähti kehittymään klaanivallan systeemin mukaisesti.
Siksi Venäjän talousrakenteessa näkyy edelleenkin selvästi, että se ei ole oikeusvaltio siinä mielessä kuin meillä oikeusvaltiosta ajatellaan.
”Siellä nämä rosvojengit ja muut olivat olennainen osa talouden toimintaverkostoa ja kävivät kauppaa erilaisilla basaareilla ja toreilla. Tämä näkyy nykyäänkin.”
Kaupankäyntiä Pietarin torilla noin vuonna 1900. © Lehtikuva
Putinin ja lähipiirinsä omaisuus on piilotettu ”klaanin” varjoihin
Korpela ottaa esimerkiksi presidentti Vladimir Putinin omaisuuden. Kukaan ei pysty määrittelemään sitä, koska sitä ei kukaan omista roomalaisen oikeuden käsitteiden mukaisesti.
”Se on jonkun kaverin, sitä piilotellaan. Vähän niin kuin se, että eihän Panama-papereiden idea ollut Venäjällä se, että kierretäisiin veroja, kun ei niitä makseta muutenkaan, vaan se oli sitä, miten tämmöinen klaaniverkosto kätkee omistuksiaan turvasatamiin peitelläkseen niitä.”
Tämä historiallinen kehitys on syy myös sille, etteivät pakotteet toimi Venäjällä koskaan kovin hyvin, Korpela kertoo.
”Länsimainen ajatus on, että yksilö on juridinen omistaja, ja pakotteet kohdistetaan aina yksilöihin. Mutta jos se onkin tämmöisen klaaniverkoston pooli, johon pakotteiden kohteena oleva omaisuus on kätketty, niin eihän ne pakotteetkaan toimi.”
Korpela korostaa, että vallitseva talousjärjestelmä ei ole Putinin tai hänen lähipiirinsä keksintö vaan sillä on Venäjällä vuosisataiset perinteet.
”Siellähän oli tämä Putinin kokki ja sitten tämä sellonsoittaja muun muassa merkittävinä omistajina paperilla. Samalla tavalla klaanitalouksissa on iät ja ajat ollut hyvin keskeistä, että korkeimman hallitsijan merkittävimmät ihmiset ja tukijat ovat käytännössä orjia. Niin kuin pelinappuloita, joiden nimiin voidaan kirjata vaikka mitä.”
Korpelan mukaan lähipiirillä ei ole heidän nimiinsä kirjatusta omaisuudesta huolimatta mitään valtaa systeemissä, vaan kaiken ympärillä vallitsee kauhun tasapaino, koska kuka vain on koska vain korvattavissa toisella.
”Ei siellä joku Putinin kokki käynyt omaisuuksilla tai sanonut Putinille, että lähde kävelemään täältä huvilaltasi, vaikka hänen nimensä omistuspaperissa saattoikin lukea.”
Korpelan mukaan basaari- tai klaanitalous oli pitkään hyvin kannattavaa. Jos kauppiaalla oli vaihtoehtona myydä ostamiaan tai ryöstämiään tuotteita, ryöstetyt tulivat aina halvemmaksi. Systeemi on myös joustavampi kuin säännelty valtiontalous.
Professori Jukka Korpela, © Itä-Suomen yliopisto
Rosvoamiseen suhtaudutaan suurpiirteisesti
Tilanne muuttui vasta 1700-luvulla, kun muun muassa kauppiaiden investoinneista alkoi läntisessä järjestelmässä tulla kannattavia. Siihen vaikutti muun muassa yhteiskuntien aiempaa vakaammat olot ja lääketieteen kehitys. 1700-luvun jälkeen läntisestä talousjärjestelmästä on tullutkin ylivertainen esimerkiksi basaaritalouteen verrattuna.
Tämä on Korpelan mukaan se historiallinen tausta, mikä johtaa ajatusvirheeseen myös pakotteiden kohdalla.
”Jos lähdetään arvioimaan nyky-Venäjää nimenomaan yksilöiden kannalta, kuten esimerkiksi yhdysvaltalainen oikeusjärjestelmä toimii, eli että asetetaan yksilöitä sanktioiden kohteeksi, niin se menee ohi, koska yksilöt eivät olekaan toimijoina siellä toisessa päässä.”
Korpelan mukaan meidän läntisessä laillisuusyhteiskunnassa on selvää, että jos rosvoilee on rosvo. Basaaritaloudessa ei kuitenkaan olla kovin tarkkoina sen suhteen, että kuka on rosvo tai mikä on laillista taloutta.
Länsimaisen talousjärjestelmän idea on ollut 1300-luvulta lähtien se, että kaupalliset ja muut sopimukset ovat läpinäkyviä, yksilöiden välisiä ja aina oikeudellisesti sitovia.
Basaaritalouden idea taas on se, että se on läpinäkymätöntä, aina kahden välistä, eikä valtiovallalla ole siinä mitään asemaa.
”Tässä mielessä systeemi on ihan niin kuin sillä ryöstelevällä viikinkijoukolla.”
Korpelan mukaan tämä näkyy yhä esimerkiksi Pietarin toreilla. Myyjät ovat tulleet Keski-Aasiasta ja myynnissä on hämäräperäistä ja jopa salakuljetettua tavaraa, mutta se on kaikki osa kokonaistaloutta. Asiaan ei puututa, koska se on ympäröivän talousrakenteen vuoksi mahdotonta.
Korruptio on vakiintunut osa talousjärjestelmää
”Monesti arvioidaan, että Venäjän talousjärjestelmä on korruptoitunut. No totta vie se on korruptoitunut, mutta ei niin, että yläluokka on korruptoitunut ja kiusaa kansaa, vaan se alaluokka on ihan yhtä korruptoitunutta. Se on ihan läpeensä korruptoitunut järjestelmä, korruptio on osa sitä”, Korpela sanoo.
Korpelan mukaan talousjärjestelmä on suosinut aina hallitsijan lähipiiriä ja rikkaita. Upporikkaat Venäjällä ovat olleet tuhat vuotta niitä, jotka ovat kiinni vallassa ja ruhtinaassa.
Toisin kuin usein esimerkiksi Yhdysvalloissa, Venäjällä upporikkaat eivät ole rikastuneet esimerkiksi jollain omalla keksinnöllään tai nykypäivänä vaikka tietokoneohjelmistoillaan.
”He ovat saaneet etuuksia vaikka Sotšin olympiaurakoissa ja varastaneet sieltä välistä. Se on symbioottinen juttu. He tukevat johtajaa ja johtaja palkitsee etuuksilla. Niin pitkään systeemi toimii, kun oligarkit eivät rupea politikoimaan.”
Politikointi on johtajan tehtävä, niin kuin sekin, että hän järjestää oligarkeille rikasta elämää, Korpela kuvaa. Jos oligarkki rupeaa politikoimaan, hänen asemansa ei ole kovin voimakas, kuten nähtiin muun muassa Putinin haastaneen Mihail Hodorovskin kohdalla.
”Kun hän rupesi politikoimaan, niin todettiinkin, että sehän on rosvo ja korruptoitunut tyyppi ja pistettiin vankilaan. Eihän hän sen suurempi rosvo ollut kuin kukaan muukaan.”
Korpelan mukaan tuhatvuotinen historia ja sen mukanaan synnyttämä basaaritalous näkyy Venäjällä yhä myös epävakautena, joka ei kannusta investoimaan maahan.
”Kuka siellä rupeaa rakentamaan selluloosatehdasta ja odottaa, että 20 vuoden päästä se ehkä kannattaa, kun on todennäköisempää, että joku on kaapannut sen välissä pois. Siksi venäläiset eivät investoi, eivät edes he, jotka ajattelevat hyvin länsimaisesti. Se on liian epävarmaa.”