Hoitojonoja pidensi kuntien kitsastelu – Ministeri Krista Kiuru: ”Perusterveydenhuollossa rahaa on käytetty vähemmän kuin rahaa olisi mennyt”
Hyvinvointialueet kaipaavat perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiurun mukaan kipeästi lisärahoitusta. Niiden budjetit olivat ministerin mukaan jo valmiiksi alijäämäisiä tälle vuodelle.
Perhe- ja peruspalveluministerin mukaan hyvinvointialueet tarvitsevat kipeästi lisärahoitusta. Hoitajapula ja hoitojonot eivät ratkea ilman lisärahoitusta.
Perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru (sd) uskoo, että hyvinvointialueet auttavat ratkaisemaan hoitajapulaa. Kiuru vastasi Seuran hoitajapulasta tekemän tutkivan jutun nostattamiin kysymyksiin.
Miksi esititte 700 miljoonan euron lisärahoitusta hyvinvointialueille?
”Sosiaali- ja terveydenhuolto on saamassa 1,3 miljardin euroa lisää kattamaan 6 prosentin kustannusnousun. Tämän lisäksi esitän lisärahoitusta, koska on selvinnyt, että edes tuo kustannusnousun kattaminen ei riitä.
Lisärahoituksen tarve selvisi syksyllä. Reagoin tähän heti lokakuussa, kun palasin ministeriksi. Hyvinvointialueet tulevat tekemään tänä vuonna 900 miljoonasta eurosta miljardiin euroa alijäämää.”
Sanna Marinin (sd) hallitus ei ollut pääsyt sopuun hoitojonojen purkamisen lisärahoituksesta ennen 17.1. tehtyä ministeri Kiurun haastattelua. Tammikuun lopussa hallituspuolueet pääsivät viimein sopuun hyvinvointialueiden lisärahoituksesta. Niille esitetään 500 miljoonan euron lisärahoitusta tälle vuodelle.
Miksi hallitus ei lisännyt perusterveydenhuollosta ennen vastanneiden kuntien rahoitusta hoitajapulan ratkaisemiseksi?
”Sosiaali- ja terveydenhuollossa on pitkään jatkunutta alijäämää todella paljon. Käytännössä perusterveydenhuollossa rahaa on käytetty vähemmän kuin rahaa olisi mennyt.
On epäiltävissä, että kuntasektorimme jätti hyvinvointialueille perintönä budjetin, joka on ollut jo vuosia ainakin osittain alijäämäinen. Tästä johtuen osalla hyvinvointialueista on tänä vuonna laskennallisesti liian vähän rahaa.”
Onko 21 sopiva määrä hyvinvointialueita?
”Hallituskaudella haluttiin pitää kiinni siitä, että alueellinen demokratia säilyy. Sen vuoksi hyvinvointialueita on varsin paljon.
Uudellamaalla ei ollut poliittista tukea sille, että Uusimaa olisi muodostanut yhden hyvinvointialueen. Uudenmaan erillisratkaisu johti siihen, että hyvinvointialueita ei ole 18, vaan käytännössä 22 toimijaa. Kahdeskymmenestoinen toimija on Helsinki, omien palveluidensa järjestäjänä.”
Hyvinvointialueissa potilaiden koko hoitoketju on samassa organisaatiossa. Muuttuuko silti mikään?
”Hyvinvointialueiden järjestelmä on aikaisempaa helpompi johtaa. Sosiaali- ja terveyspalveluissa valtion rahoitus antaa mahdollisuuden ohjata toimijoita yhdenvertaiseen kansalaisten kohteluun. Sillä on iso merkitys.
Kuntien kustannusoptimointi oli yksi sosiaali- ja terveydenhuollon isoimmista ongelmista. Päivystyksen ruuhkautumisesta on nähtävissä, että perus- ja erikoissairaanhoidon yhteistoiminta ei kaikkialla toimi.
Meillä on nyt yli 200 kunnan sijasta 22 aluetta, joilla on yksi rahoitus, yksi johto ja yksi kenttä, jossa työtä tehdään. Uskon, että se tuo tehokkuutta.”
Millä keinoin perusterveydenhuollon hoitajapula ratkaistaan?
”Hoitohenkilöstön koulutusmääriä on lisätty hallituskaudellamme. Tämä olisi pitänyt tehdä jo aikaisemmilla hallituskausilla varautuen tulevaan.
Vuonna 2022 valmistui lähes 5 000 sairaanhoitajaopiskelijaa. Tuhat enemmän kuin hallituskauden alussa. Myös lääkäreitä tulee työmarkkinoille enemmän kuin heitä sieltä poistuu.
Vanhuspalveluissa tehtiin uudistus, jossa yli tuhat työntekijää palkattiin tekemään hoivatyön tukitöitä, eli siivoamista, pyykkäämistä ja ruoanlaittoa.”
Tapahtuuko tämä myös käytännössä?
”Uudistuksella oli tarkoitus siirtää tukipalveluita tekeville kaikki välillinen työ. Ja näin pitää tehdä joka puolella Suomea. Jos on yksittäisiä epäkohtia tietyillä työpaikoilla, niin siellä ei ole tätä uudistusta toteutettu täysimääräisesti.
Yksi mahdollisuus on palkata ulkomaista työvoimaa. Mutta maailmassa, jossa kaikki kilpailevat hoitotyöntekijöistä, se ei tule tuomaan meille niin suurta pelastusta kuin jotkut haluaisivat. Meidän täytyy ratkaista hoitajapula itse työoloilla ja palkkauksella.”
Miten estetään, etteivät lääkärit siirry yksityiselle puolelle, kun hyvinvointialueet joutuvat kilpailuttamaan hoitoja hoitotakuuvelvoitteen vuoksi?
”Valitettavasti tällaisia alueita ja tapauksia on. Työmarkkinamme on osittain rikki siksi, että ostettua palvelua tarvitaan varsin paljon tehtäviin, jotka perinteisesti on ollut sosiaali- ja terveydenhuollon perustoimintaa.
Palveluiden tuottamisessa näkyy myös ostopalveluiden kallistuminen, olivatpa ne toteutettu setelillä tai varsinaisella sopimuksella.”
Millä tavalla estetään se, että hyvinvointialuilta ei häviä yksityisiä hoivapalveluita uusien sopimuksien osoittautuessa heille liian kalliiksi?
”Sosiaali- ja terveyshuollossa tarvitaan julkisten palveluiden ohella myös yksityisiä palveluja. Sen sijaan on aivan toinen kysymys, että mikä on järkevää jatkossa hyvinvointialueiden osalta.
Meillä on nähty jo tietyissä palveluissa hyvin vahva ostopalvelu painotteisuus. Riittävää omaa palvelutuotantoa on liian vähän. Silloin häiriötilanteissa se vaarantaa palveluiden riittävyyden.
Monilla alueilla on käytännössä syntynyt tilanne, jossa ei ole vaihtoehtoja. Tällä hetkellä ostopalvelusopimusten hinnat nousevat kovaa vauhtia, ja käytännössä toimijoita ei ole kilpailutettavissa kuitenkaan asiallisen hintakehityksen ylläpitämiseksi. Ostopalveluita ei myöskään pysty vaihtamaan nopealla aikataululla omaksi toiminnaksi, koska omaa osaamista ei välttämättä enää ole.
Näitä kysymyksiä hyvinvointialueilla on edessä. Joillakin alueilla erityistason ja perustason palveluita on mahdollisesti voitu hankkia eri toimijoilta jopa kolmanneksen verran budjetista, jolloin ollaan aika hauraalla pohjalla kokonaisuuden kannalta.
Olen myös huolissani siitä, että pari yksityistä terveystoimijaa on irtisanonut useita tehostetun palveluasumisen sopimuksia. Tämän vuoksi joillakin hyvinvointialueilla ollaan aika ahtaalla.”