Hoivakotien väärinkäytöksiä esiin nostavat hoitajat ovat aikamme sankareita – Heidän ei pitäisi joutua pelkäämään työpaikkansa tai maineensa puolesta

Jaa kaverilleTilaa Seura
Päätoimittaja Erkki Meriluoto
© Niclas Mäkelä / Otavamedia
"Seuraavat vuosikymmenet näyttävät, kuinka arvokkaan vanhuuden vanhukset saavat kodeissaan ja hoitolaitoksissa", kirjoittaa Seuran päätoimittaja Erkki Meriluoto.

Sosiaalisessa mediassa on kiertänyt kuvitteellisen palvelukodin hinnasto. Siinä asiakkaan kanssa kävelystä veloitetaan metrihinnan mukaan ja rupattelustakin pitää maksaa minuuttitaksa. Vitsi voisi olla hauska, ellei se samalla olisi niin traagisen lähellä totuutta.

Seura paljasti, että Esperi Care -konserniin kuuluvassa Saga Caren hoitokodissa jopa vessapaperirullan vaihtamisesta veloitetaan erikseen. Jos muistisairas vanhus ei itse ymmärrä ottaa uutta vessapaperirullaa hyllyltä, pitää hänelle tehtyä palvelusuunnitelmaa erikseen muuttaa. Rullanvaihtoon varattaisiin 15 minuuttia ja jokaisesta kerrasta laskutettaisiin minimitaksan mukaan 15 euroa.

Yksityisten hoivakotien, julkisen puolen hoidon sekä kotihoidon ongelmat ovat nousseet tasaisesti esiin viime vuosina. Parin viime viikon keskustelu on saanut kuitenkin aivan eri mittakaavan, koska nyt valvova viranomainen päätyi sulkemaan Esperi Caren hoivakodin Kristiinankaupungissa.

Väärinkäytöksiä esiin nostavat hoitajat ovat aikamme sankareita. He ovat nähneet, miten yöhoitaja on voinut vastata yksin liian suuresta joukosta vanhuksia. Ongelmia on ollut työvuorojärjestelyissä ja ylipäänsä pätevän henkilökunnan löytämisessä pienipalkkaiseen työhön. Työntekijöiden vaihtuvuus on ollut suurta. Kun hoitaja tuo esiin ongelmia medialle tai Valviralle, hän voi pelätä työpaikkansa ja maineensa puolesta.

Asian pitäisi olla täysin päinvastoin. Valvontaa on nyt lisättävä ja valvovalle viranomaiselle taattava riittävästi resursseja myös tulevaisuudessa.

Suomessa on jo miljoona yli 65-vuotiasta. Seuraavat vuosikymmenet näyttävät, kuinka arvokkaan vanhuuden he saavat kodeissaan ja hoitolaitoksissa. Vaalikevät asettaa suunnan maamme arvovalinnoille. Jo nyt on nähty vertauksia vanhustenhoidon, vankien ja jopa turvapaikanhakijoiden kustannuksista.

Puolivakavissaan on pohdittu, kannattaako siinä vaiheessa, kun vanhainkoti kutsuu, tehdäkin jokin rikos, että pääsisi parempien palvelujen ääreen kalterien taakse. Japanissa yksinäisten vanhusten keskuudessa se on jo pienimuotoinen ilmiö.

Kunpa Suomessa ei tällaisista asioista tarvitsisi edes vitsailla, vaan voisimme vanheta ilman pelkoa tulevasta. Hyvinvointiyhteiskuntamme on ollut esimerkki koko maailmalle. Sitä ei tarvitse rakentaa uudelleen, mutta jatkuvaa päivitystä se vaatii.

X