Historiantutkijan näkemys Peli poikki -mielenosoituksesta: Media huijasi tietämättömät mukaan - banderolleissa vihapuhetta
Siinä missä Peli poikki -mielenosoitus oli toisen silmissä rauhanomainen marssi yhteisen hyvän puolesta, koki toinen sen anarkistien temmellyskentäksi. Miksi?
15 000 ihmistä osallistui lauantaina rasismia ja fasismia vastustaneeseen mielenosoitukseen.
Peli poikki – Rikotaan hiljaisuus! -mielenosoitus sai alkusysäyksensä Jimi Karttusen kuolemasta. Suomen Vastarintaliikkeen jäsen pahoinpiteli Karttusen Helsingin rautatieasemalla 10.9. Marssi kulki Kansalaistorilta Senaatintorille, missä kuultiin muun muassa presidentti Tarja Halosen puhe ja rap-artisti Palefacen esitys.
Mielenosoituksen tarkoituksena oli tehdä selväksi, ettei poliittiselle väkivallalle, rasismille ja fasismille ole Suomessa sijaa. Järjestäjäksi ilmoittautui ”puoluepoliittisesti sitoutumaton yhteenliittymä yhteiskunnallisesta ilmapiiristä tarpeekseen saaneita yksityishenkilöitä, joukossa kokeneita tapahtumatuottajia, järjestöväkeä, toimittajia, yrittäjiä ja aktivisteja”. Osanottajille jaettiin paikan päällä pillejä, joihin he puhalsivat.
Kansalaistorilla nähtiin myös poliitikkoja, esimerkiksi sisäministeri Paula Risikko (kok) ja opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok). Grahn-Laasosen visiitti tuli selväksi heillekin, jotka eivät mielenosoitukseen osallistuneet: hän vaihtoi samana päivänä Facebookin profiilikuvakseen otoksen, jossa hymyilee mielenosoituksessa kansalaisten keskellä.
Arto Luukkasta ei sen sijaan paikalla nähty. Hän on historiantutkija ja perussuomalaisten rivijäsen Järvenpäästä.
”Seurasin mielenosoitusta televisiosta ja netistä, koska se kiinnosti minua”, Luukkanen sanoo.
Hän piti mielenosoitusta merkillisenä.
Tyhmät kansalaiset politiikan pelinappuloina?
Arto Luukkasen mielestä Peli poikki -mielenosoitus jakoi ja kiihotti kansaa.
”Tietysti voi sanoa, että tv-ruudusta ja netistä kun katsoo, ei voi aistia ’hienoa’ tunnelmaa”, hän sanoo ja naurahtaa, mutta vakavoituu sitten.
”Pahoin pelkään, että tässä pelattiin tietynlaista poliittista peliä. Vihreät ja vasemmisto ovat turhautuneita siihen, että ’väärät’ puolueet ovat hallituksessa.”
Luukkanen uskookin, että Peli poikki – mielenosoituksessa marssineet ihmiset olivat tietämättään mukana ”median luomassa pelissä”.
”Osasta kansaa yritetään nyt tehdä vihapuhujia ja heitä syytetään rasisteiksi. Todellisuudessa kaikki ovat rauhan puolesta.”
Tapahtuman sävy oli Luukkasen mielestä anarkistinen. Hän sanoo nähneensä televisiosta banderollin, joissa oli nyrkki ja joka kohdistuu Suomen vaakunaan.
”Anarkisteja oli kuule siellä.”
”Suomalainen yhteiskunta on ollut varsin rauhallinen näihin päiviin saakka. Kuka haluaa keikuttaa tätä venettä ja miksi?” Luukkanen kysyy.
Mielenosoitukseen osallistui joukko erilaisia ihmisiä, joista suurin osa oli iloisia ja marssi rauhanomaisesti. Mekkalaa syntyi lähinnä siitä, kun ihmiset puhalsivat pilleihin. Luukkanen kokee asian toisin.
”Arvoisa toimittaja”, hän sanoo.
”Tämän me varmaankin tulkitsemme eri tavalla. Sinä näit lauantairetken huumaa ja hurmaa. Minä näin banderolleissa vihapuhetta.”
Mieltä osoittamalla kohti parempaa maailmaa – ikuisesti
Kansalaistorille kerääntyi tuhansia ihmisiä myös vuosi sitten kesällä. Silloin siellä järjestettiin Meillä on unelma –mielenosoitus. Se järjestettiin vastalauseena Perussuomalaisten Olli Immosen Facebook-päivitykselle, jossa hän kuvasi monikulttuurisuutta painajaiseksi.
Sosiologian tutkija Laura Lyytikäinen Turun yliopistosta sanoo, että mielenosoitukset auttavat purkamaan paineita, kun ilmassa on paljon turhautumista ja pelkoa tulevaisuudesta.
”Talouskriisi syventää tunteita entisestään”, Lyytikäinen sanoo.
”Me-henki auttaa luottamaan tulevaisuuteen.”
Mielenosoitukseen osallistuminen on Lyytikäisen mukaan myös keino ilmaista itseään ja osoittaa, mihin ryhmään kuuluu. Taustalla on aina usko siihen, että asioihin pystyy vaikuttamaan.
”Jos ihminen kokee, että tulee kohdelluksi väärin tai että ihmiset, joiden kanssa on samat arvot, tulevat kohdelluksi väärin, syntyy tunne, että täytyy toimia.”
Lyytikäisen mielestä on ymmärrettävää, jos mielenosoitus joukkovoimineen ja suurine tunteineen vaikuttaa pelottavalta, mielenosoitus kun voi luoda kuvaa epävakaasta yhteiskunnasta. Siinä nostetaan aina esiin virheitä vastapuolen toiminnasta. Siksi ei ole olemassa mielenosoitusta, jota kaikki kannattaisivat – ei vaikka sen tarkoitus kuinka olisi edistää tasa-arvoa tai yhteistä hyvää. Ainostaan sellaisessa yhteiskunnassa, joka olisi täysin toimiva, ei mielenosoituksia tarvittaisi, Lyytikäinen sanoo.
”Mutta se on tietysti utopistinen ajatus.”