Humalaisia ja kimalaisia – ”Suomalainen on suomalainen, vaikka koronassa paistaisi”

”Elämää ja sen monimuotoisuutta kannattaa myös vaalia, kun se vielä tässä ympärillämme on”, Seuran tuottaja Liina Putkonen kirjoittaa.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Liina Putkonen on Seura-lehden tuottaja.

”Elämää ja sen monimuotoisuutta kannattaa myös vaalia, kun se vielä tässä ympärillämme on”, Seuran tuottaja Liina Putkonen kirjoittaa.
(Päivitetty: )
Teksti: Liina Putkonen

Äiti, ulkona on humalainen! Tämä muisto saa aina hymyn huulille. Nyt se tuli mieleen, kun luin tiedepalstamme juttua kimalaisista. Tyttäreni oli ehkä viisi ja leikki ulkona, kunnes pelottava humalainen keskeytti touhut.

Ihmetykseni oli suuri, kun lapsi juoksi sisään asiaa ilmoittamaan. Asuimme nimittäin keskellä metsää, joten humalainen pihalla tuntui erikoiselta. Menin ulos lapsen vetämänä ja tottahan se oli, siellä se mönki ja surisi voikukkien keskellä, kimalainen.

Kaksikielinen lapseni oli tehnyt oman sanansa: humlan + kimalainen = humalainen.

”Humalaiset eivät enää surise pihallamme”

Vuodet ovat tehneet tehtävänsä, eivätkä humalaiset enää surise pihallamme. Valitettavasti. Se ei nimittäin johdu siitä, että lapsi osaa jo sanat oikein, vaan siitä, ettei niitä näy. Nykytiedon mukaan sukupuutto uhkaa jo noin 40:ä prosenttia pölyttäjähyönteisiä.

Pölyttäjien määrän romahtaminen voi olla seuraavan ”korona”. Nämä pienet otukset nimittäin pitävät huolen siitä, että meillä on ruokaa: 75 prosenttia viljelykasveista tarvitsee hyönteispölytystä. Jos sitä ei ole, ei ole ruokaakaan, ei meille, eikä eläimille.

Onneksi vielä ei olla pölyttäjien koronakeväässä, asioihin voi vaikuttaa, myös pieni ihminen. Jätetään kukkia nurmikolle, rakennetaan hyönteishotelleja ja lopetetaan tuholaistorjunta-aineiden käyttö puutarhassa.

Aina voi myös toivoa, että koronapandemia saisi myös yhteiskunnat huomaamaan, ettei ympäristöongelmia voi jatkuvasti lykätä seuraavien sukupolvien pohdittavaksi, luontoa ei voi unohtaa ”tärkeämpien päätösten” tieltä.

Mikä voi olla tärkeämpää, kuin pitää maapallomme elossa?

Mikä voi olla tärkeämpää, kuin pitää maapallomme elossa?

Ahdistavia asioita. Sitä nämä isot, pelottavat muutokset maailmassamme ovat. Mutta siksi ei ehkä pidäkään miettiä, miten kaikki lopulta ratkaistaan, vaan miten minä teen oman osani, nukun paremmin yöni.

Elämää ja sen monimuotoisuutta kannattaa myös vaalia, kun se vielä tässä ympärillämme on. Varsinkin nyt kesällä luonto antaa meille yltäkylläisesti ilon aiheita.

”Suomalainen on suomalainen”

Eilen aamulla minua vastaan hyppeli kaupungissa meriharakka. Illalla iso kani – ei siis mikään kaupunkipupu – pomppi lasten leikkipuistossa.

Ja oli niitä humalaisiakin, surisivat viereisen puiston penkillä. Valomerkki oli tainnut tulla juuri läheisessä pubissa.

Sekin toi omalla tavallaan hymyn huulille. Suomalainen on suomalainen, vaikka koronassa paistaisi.

Rusomuurarimehiläisen tunnistaa punertavasta karvoituksesta ja naaraan pään alaosassa olevista sarvimaisista ulokkeista.

Rusomuurarimehiläisen tunnistaa punertavasta karvoituksesta ja naaraan pään alaosassa olevista sarvimaisista ulokkeista.

Lue myös: Rusomuurarimehiläinen on mestaripölyttäjä, joka parveilee nyt talojen seinustoilla

X