Huoli valtasi suomalaiset: Sudet muuttivat idästä länteen, muutama vaelsi Ahvenanmaalle asti – ”Ihan kaikkea ei kannata uskoa, mitä toriparlamentissa kuulee”

Jaa kaverilleTilaa Seura
susi
Susilaumaa johtavat alfauros ja -naaras. © kimmo salminen / om-arkisto
Pohjalaiset pelkäävät susien aiheuttamia vahinkoja. Luonnonsuojelija Harri Hölttä toivoo keskusteluun hysterian sijasta malttia.

Susilaumoja on eniten nyt läntisessä Suomessa. Susikannan painopiste on siirtynyt itäisestä Suomesta länteen, missä elää nyt arviolta 70 prosenttia Suomen susista.

Läntisellä kannanhoitoalueella on tänä vuonna laskettu hieman yli sata sutta, vaikka vielä vuosi sitten määrä oli 70–80 yksilöä.

Tällä hetkellä Suomessa on yhteensä 20 susilaumaa, minkä lisäksi Suomen ja Venäjän välillä liikkuvia rajalaumoja on viisi. Tämä käy ilmi Luonnonvarakeskuksen maaliskuussa teettämästä arviosta.

”Susikanta on kasvanut hieman”

Suomen Luonnonsuojeluliiton hallituksen puheenjohtaja Harri Hölttä kertoo, että arvio ei tullut yllätyksenä.

”Susikanta on kasvanut hieman, koska edellisenä vuonna se oli aallonpohjassa laillisen ja laittoman metsästyksen takia. Sekin oli odotettavissa, että kasvun painopiste on Länsi-Suomessa.”

Hölttää harmittaa susikeskustelun hysteerinen vivahde. Aina kun susista puhutaan mediassa, ihmiset alkavat nähdä niitä kaikkialla – sielläkin, missä niitä ei oikeasti ole.

”Koirien, kettujen ja peurojenkin jälkiä on epäilty suden jäljiksi. Välillä tulee ylilyöntejä.”

Pohjalaiset peloissaan

Läntisellä kannanhoitoalueella susien määrä on kasvanut kolmanneksella. Suurin muutos on tapahtunut Pohjanmaalla, jossa susien määrä on kaksinkertaistunut.

”Vaikka määrä on kaksinkertaistunut, laumojen määrä on yhä pieni. Niitä on nyt kahden sijasta neljä”, Hölttä huomauttaa.

Pohjalaiset ovat huolissaan muutoksesta, ja esimerkiksi Vaasassa järjestettiin 11. kesäkuuta susien vastainen mielenosoitus, johon osallistui tuhansia ihmisiä. Mielenosoituksen järjestivät Pohjanmaan ruotsinkieliset maatalous- ja turkistuottajajärjestöt.

Myös Anna-Maja Henriksson (r) ja entinen kansanedustaja Mikko Kärnä (kesk) ovat tehneet napakan ulostulon, jossa he pohtivat, täytyykö jonkun kuolla, ennen kuin asiat muuttuvat.

Sudet eivät ole tappaneet ihmistä vuoden 1882 jälkeen. Höltän mielestä ihmisiä olisi hyvä muistuttaa tästä.

”Todelliset häirikkösudet voidaan Luonnonsuojeluliitonkin mielestä tappaa. Lupaa haetaan poliisilta.”

Mitä ihmettä: Susia Ahvenanmaalla?

Myös ahvenanmaalaiset saivat hieraista kevättalvella silmiään, kun ulkona jolkotteleva susi havaittiin ensin Brändössä ja sitten Kumligenissa.

Kyseessä ei ole Ruokolahden leijonan kaltainen legenda vaan todellinen havainto.

Talven 2018 aikana yksittäisiä susia onnistui vaeltamaan jään yli Ahvenanmaalle. Kerta ei ole ensimmäinen, vaan kovien talvien aikana susia on aiemminkin kulkenut mantereelta saaristoon.

Ahvenanmaalle ei ole kuitenkaan muodostunut pysyvää susikantaa.

Sudet ovat luotuja vaeltamaan. Suomessa susilaumojen reviirien koko voi olla jopa tuhat neliökilometriä. Ne voivat vaeltaa ravinnon perässä pitkiäkin matkoja.

Tiettyyn ikään tullessaan nuoret sudet jättävät laumansa ja lähtevät vaeltamaan sattumanvaraiseen suuntaan tarkoituksenaan löytää sopiva kumppani. Pisimmät nuorien susien mitatut vaellusmatkat ovat olleet yli tuhat kilometriä. Näin laji asuttaa uusia alueita.

Malttia keskusteluun

Susikysymykseen liittyy myös ikäviä lieveilmiöitä, esimerkiksi salametsästystä ja haaskojen käyttöä. Julkisen paineen avulla metsästäjät yrittävät saada lisää tappolupia.

”Siksi ihan kaikkea ei kannata uskoa, mitä toriparlamentissa kuulee”, Harri Hölttä naurahtaa.

Käytännön asiat ovat Länsi-Suomessa ratkaistavissa samoin kuin idässäkin. Tuotantoeläimet suojataan aidoilla. Hölttä arvelee, että koirista tule Länsi-Suomessakin suurin ongelma. Susi tappaa 30–50 metsästyskoiraa vuodessa.

”Se ei ole kovin paljon, mutta metsästyskoirat ovat usein laatuyksilöitä, joiden kasvattamiseen ja harjoittamiseen on käytetty vaivaa. Siksi se harmittaa.”

Hölttä toivoo hysterian sijaan vuoropuhelua eri tahojen välille. Susiin pitäisi suhtautua samalla tavalla kuin toiseen suurpetoomme, karhuun.

”Karhuja kymmenen kertaa enemmän, ja ne ovat yhtä vaarattomia kuin sudet. Miksi juuri susiin liittyy tällainen arvolataus, sitä en ymmärrä.”

X