Hurmaava siili vierailee päivittäin Annen luona aterioimassa: ”En lakkaa hämmästelemästä sitä, kuinka paljon ruokaa mahtuu noin pieneen otukseen”

Anne Kolehmaisen takapihalla asustelee sympaattinen siili, jonka tempaukset hurmaavat kerta toisensa jälkeen. Siilin erinomainen ruokahalu on jatkuva ihmetyksen aihe.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Anne Kolehmaisen takapihalla vieraileva siili pyllähti ruokakipon päälle. Aterian päälle maittoi uni.

Anne Kolehmaisen takapihalla asustelee sympaattinen siili, jonka tempaukset hurmaavat kerta toisensa jälkeen. Siilin erinomainen ruokahalu on jatkuva ihmetyksen aihe.
(Päivitetty: )
Teksti:
Terhi Harper

Haminalainen Anne Kolehmainen on seurannut siilien elämänmenoa omalla pihallaan jo vuosia. Varhaisesta keväästä saakka Kolehmaisen pihalla on hyörinyt persoonallinen siili, jonka tempaukset ovat nostaneet sen jo pienimuotoiseksi somejulkkikseksi.

Leudon talven vuoksi Kolehmainen alkoi ruokkia siiliä jo maalis-huhtikuussa, kun huomasi siilin heränneen talviuniltaan ja hakeutuneen naapurustoon etsimään syötävää linnunsiemenistä.

”Onneksi tällä siilillä oli kuitenkin kosolti sisua ja sitkeyttä, ja se selvisi kylmistä keleistä”, Kolehmainen kertoo.

Nyt siili on ottanut Kolehmaisen pihan vakipaikakseen – unille se lyllertää useimmiten terassin alle tai takapihalla sijaitsevaan pensaan juureen.

Kipollinen siiliä, kiitos!

Täältä saa ruokaa! Tuttu siili käy Kolehmaisen luona ruokailemassa. ”Joskus olen pohtinut, voivatko siilit poksahtaa silkasta liiasta syömisestä”, Anne Kolehmainen sanoo. © Anne Kolehmainen

Kesäkuun lopussa siili järjesti Kolehmaiselle yllätyksen tämän käydessä takapihallaan tarkistamassa, oliko päivän ruoka-annos hävinnyt kupista.

Tuhti iltapala oli tehnyt kauppansa niinkin hyvin, että uni oli päässyt yllättämään siilin kesken iltapuuhien – siili oli kellahtanut aterioinnin päätteeksi suoraan ruokakippoon nukkumaan.

”Näky oli niin huvittava, että emme voineet mieheni kanssa muuta kuin purskahtaa nauruun. Samalla koetimme arvuutella siilin aivoituksia – oliko se kenties päättänyt omalla pullealla olemuksellaan suojata ruoka-astiansa muilta nälkäisiltä vierailijoilta”, Kolehmainen naurahtaa.

Näky oli Kolehmaiselle ensimmäinen laatuaan ja hetki piti luonnollisesti ikuistaa kännykkäkameraan. Kuva ruokakippoon nukahtaneesta veijarista onkin saanut sosiaalisessa mediassa satoja tykkäyksiä.

Siilin erinomainen ruokahalu on Kolehmaiselle jatkuva ihmetyksen aihe.

”En lakkaa hämmästelemästä sitä, kuinka paljon ruokaa mahtuu noin pieneen otukseen – joskus olen pohtinut, voivatko siilit poksahtaa silkasta liiasta syömisestä.”

Siili oppii nopeasti tien tutulle ruokakupille. Kuvituskuva. © iStock

Kiroileva siili esikuvana

Anne Kolehmaisen mukaan siilien tarkkailemisessa antoisimpia ovat ne hetket, jolloin  villistä luonnosta peräisin oleva eläin alkaa osoittaa luottamusta ihmistä kohtaan.

Vuosien varrella on myös käynyt selväksi, että siileistä löytyy erilaisia persoonallisuuksia – osa on selvästi leppeämpiä ja osa kiukkuisempia.

Nyt pihalla liikuskeleva yksilö muistuttaa Kolehmaisen mielestä epäilyttävän paljon Milla Paloniemen luomaa Kiroileva Siili -sarjakuvahahmoa.

”Kun siili heräsi uniltaan kameran naksutukseen ja yritti pungertaa itseään ylös ruokakiposta, näytti siltä kuin se olisi kiroillut esikuvansa tavoin mielessään, että pewkele, eikö täällä saa edes nukkua rauhassa! Muutoin se kyllä malttaa poseerata, kunhan ympärillä ei pidetä mekkalaa”, Kolehmainen kertoo.

Lisäksi kippoveijari on Kolehmaisen mukaan paitsi humoristinen, myös varsin rohkeaa sorttia.

”Vähän aikaa sitten se päätti tulla terassille nuuskimaan jalkojani, todennäköisesti ruoan tuoksun houkuttelemana. Seisoin minuuttitolkulla liikkumatta paikoillani – juuri ja juuri sain koputettua ikkunaan, että mies tulisi ikuistamaan tapahtuman kännykällä.”

Tällä kertaa Kolehmaisen jalat säästyivät piikeiltä ja siilinpuremilta, mutta seuraavan kohtaamisen Kolehmainen toivoo tapahtuvan kengät jalassa, jotta mahdollisesta villieläimen puremasta ei aiheutuisi itselle haittaa tai vaaraa.

Tuttu siili käy syömässä Annen pihalla.

Talvimökki siilille

Siilejä on Kolehmaisen mukaan hauska paitsi tarkkailla, myös kuunnella.

”Olen huomannut, että niillä on harvinaisen laaja äänimaailma. Ruokakipon ääressä kuuluu maiskutusta, pitkin pihaa lyllertäessään ne tuhisevat ja tohisevat. Ja auta armias, jos kilpailijoita tulee reviirille, silloin ne röhkivät kuin pienet possut.”

Kolehmainen pitää hyvänä sitä, että harvenevan siilikannan säilymisen eteen tehdään paljon arvokasta työtä, muun muassa tarjoamalla paikkoja, joihin sairastuneita tai nälkiintyneitä siilejä voi viedä saamaan hoitoa.

Oman pihan siilille Kolehmaisella on suunnitelmat valmiina syksyn ja talven varalle.

”Aikomus on ruokkia siili hyvään painoon ennen talviunia. Lisäksi vinkkasin miehelle, että rakentaisimme siilille pienen talvimökin. Mikäli se kelpuuttaa asumuksen, saa sitten sisustaa sen rauhassa mieleisekseen.”

Lue myös: Siilirinki pelasti pienen siilin viime kesän helteistä – Siilihotellissa vietetyn talven jälkeen Sonic opettelee nyt selviytymään luonnossa

X