Huume-Eeva joutui thaimaalaiseen vankilaan, nyt hän kaataa riivattuja maailmalla

Youtube-videolla naisella on hyvin vaalea tukka, huolellinen ehostus, musta jakkupuku ja seeprajuovainen kauluspaita.

Halleluja, huutaa mikrofonia pitelevä mies, kun nainen astelee musiikin säestyksellä isoon halliin pystytetylle esiintymislavalle.

Ihmisten ulkonäöstä ja kielestä päätellen ollaan jossain päin Aasiaa. Vaaleatukkainen nainen erottuu joukosta kuin jokin ilmestys.

Nainen huutaa mikrofoniin: ”In the name of the Father, in the name of Jesus Christ and in the name of the Holy Spirit!”

Hän pitää taukoja, joiden aikana puhe tulkataan.

One, two, three! Sitten nainen heilauttaa kättään ja puhaltaa mikrofoniin: puuhhh! Uudestaan ja uudestaan, käsi viuhuu edestakaisin.

Puuhhh! Puuhhh! Puuhhh!

Yleisö on kohottanut kätensä.

Kotiinpaluu

Joulukuun 21. päivänä vuonna 1983 Helsinki-Vantaalle laskeutui lentokone, joka toi yhden sen hetken kuuluisimmista suomalaisnaisista takaisin kotimaahansa.

Naisen kuuluisuudesta huolimatta monikaan ei tiennyt, miltä hän näytti, koska nainen oli tullut tunnetuksi jouduttuaan vankilaan huumeiden salakuljetuksesta Thaimaassa. Esimerkiksi Seura pääsi lyhyesti haastattelemaan häntä vankilaan syksyllä 1981, mutta kuvata häntä ei juttuun annettu.

Seuran toimittaja ja kuvaaja tapasivat Glory Backmanin Lard Yaon vankilassa syksyllä 1981. Seuran lahjaksi tuoma englannin kielen sanakirja on Backmanilla yhä tallessa. Myös tunnettu radiotoimittaja Anneli Tempakka kävi tapaamassa Backmania vankilassa.

Nainen tunnettiin nimellä Huume-Eeva. Hän oli saanut kuudentoista vuoden tuomion yritettyään salakuljettaa Thaimaasta yhdeksän grammaa heroiinia. Kuningas oli armahtanut hänet kahden vuoden ja yhdeksän kuukauden vankeuden jälkeen.

Ja nyt Eeva oli viimein kotona. Kentällä häntä odotti kaksi veljeä, jotka pistivät huolestuneina merkille, että paikalla olivat myös molemmat iltapäivälehdet. Veljet harhauttivat mediaa niin, että seuraavan päivän lehtien kannessa komeili väärän naisen kuva.

Eeva sen sijaan vietiin kentältä pois takakautta, sillä häntä oli vastassa myös poliisi. Thaimaan vankilavuosien jälkeen piti selvittää vielä yksi vanha petosjuttu.

Sitten Eeva olisi vapaa. Mutta vapaaksi hän väittää tunteneensa itsensä jo vankilan kurjuudessa, koska Jumala oli alkanut puhua hänelle.

Sittemmin Eevan etunimi on muuttunut Gloryksi.

Niin Jumala ilmoitti hänelle eräässä kokouksessa vuonna 1996.

Lapsi, joka meni rikki

Glory Backman saapuu aurinkoisena lokakuun päivänä turkulaisen hotellin ravintolaan tyylikkäänä, hiukan myöhässä.

Hotelli on sama, jossa Backman vietti kuun alussa 60-vuotissyntymäpäiväänsä. Juhliin oli kutsuttu vajaa sata vierasta, jotka saivat nähdä Backmanin elämästä tehdyn esityksen. Tarjolla oli thaimaalaista ruokaa.

Nyt Backman tilaa grillipihvin. Tarina on niin pitkä, että lienee hyvä syödä tuhdisti.

Se alkaa kuusikymmentä vuotta sitten eräällä pienellä savolaisella maalaispaikkakunnalla. Backman ei halua kertoa paikkakuntaa tarkemmin, eikä sitä kerrota hänestä heti vankilasta vapautumisen jälkeen kirjoitetussa elämäkerrassakaan.

Backmanin vanhemmat olivat yrittäjiä, ja perheessä oli yksitoista lasta. Backman oli neljänneksi nuorin ja syntyi poikien keskelle.

Lapsuus loppui vanhempien eroon, kun Backman oli 13-vuotias. Hän ei halua puhua eron syistä julkisesti kunnioittaakseen vanhempiensa muistoa. Vuonna 1984 julkaistusta elämäkerrasta voi kuitenkin lukea, että eroon johti isän alkoholinkäyttö.

Pahinta erossa oli se, että Backman joutui muuttamaan tutuista ja turvallisista ympyröistä äidin kanssa Helsingin Malmille. Koulussa opettaja otti hänet silmätikukseen ja pilkkasi maalaiseksi. Iäkäs naisopettaja saattoi sanoa kaikkien kuullen vaikkapa, että kaikenlaisia tuolta maalta tulee.

Luokkakaverit yhtyivät pilkkaan.

”Mun sisäinen lapsi, se sydämen lapsi, meni rikki”, Backman sanoo.

Purettu kihlaus

Backmanin nuoruus oli rikkonainen. Hän muutti ensimmäisen Helsingin vuoden jälkeen takaisin Savoon isän luokse, jäi polkupyörällä auton alle ja loukkasi pahoin jalkansa, jota leikattiin kaikkiaan neljästi. Helsinkiin palattua uusi opettaja oli kiva ja kannustava, mutta opiskelemaan Backman ei lähtenyt – hän halusi mennä töihin ja tienata rahaa.

Kahdeksantoistavuotiaana Backman kävi normielämän tuulikaapissa: hänellä oli rehti ja rehellinen kihlattu, ja nuorenparin äidit odottivat jo uutista hääpäivästä. Morsiamesta alkoi kuitenkin tuntua, ettei se kaikin puolin kelpo mies olekaan hänen tuleva miehensä.

Backman purki kihlauksen ja muutti yhteisestä kodista takaisin äidin luo. Sitä hän ei ole koskaan katunut, sillä se ei ollut rakkautta.

Pian Backman päätti muuttaa siskojensa perässä Tukholmaan. Hän asui toisen siskonsa luona, työskenteli hotellisiivoojana ja kävi samalla ruotsin kurssia.

Sitten hän tutustui erääseen suomalaiseen tyttöön ja tämän sisareen ja muutti heidän luokseen asumaan.

Se oli virhe.

Maalaistyttö Stokiksessa

Backmanin Tukholman vuosista on jo neljäkymmentä vuotta, joten ehkä on luonnollista, että hän kertoo nyt joistakin asioista eri tavalla kuin heti tuoreeltaan elämäkerrassaan.

Backman muistelee itseään lähinnä sinisilmäisenä tyttönä, joka ajautui väärään seuraan. Sellainen hän epäilemättä olikin, maalaistyttö 1970-luvun Tukholmassa. Mutta kirjassa näyttäytyy toisaalta voimakastahtoinen ja neuvokas nuori nainen, joka oppii kävelemään maksamatta ulos liikkeestä yllään kalliit vaatteet ja hankkimaan elantoa katukauppiaana, itse tehtyjä koruja myyden.

Kirjasta välittyy myös hauskanpito, joka tosin on pilvenpolttelun läpisävyttämää. Suomalaissisarusten kanssa Backman teki esimerkiksi matkan Marokkoon. Paikoin hiukan vaarallinenkin matka vaikuttaa kuitenkin paluuliftauksineen reissulta, joka monella kuuluu nuoruuteen.

Backmanin huumeidenkäyttö alkoi tyypillisenä viihdekäyttönä, kuten nykyään sanotaan. Muutamassa vuodessa se kuitenkin lisääntyi niin, että lopulta hän poltti pilveä lähes päivittäin ja kokeili muitakin huumeita. Suoneen pistämistä hän kuitenkin kavahti; Tukholman Kungsträdgårdenilla hän näki prostituutioon ajautuneita narkkareita, jotka olivat silmin nähden huonossa kunnossa.

Backmanin omasta ystäväpiiristä huumeet eivät näkyneet päällepäin. Esimerkiksi armenialainen Champ oli ihan kiva kaveri, vaikka viettikin oudon pitkiä aikoja vessassa.

Champ oli se, joka houkutteli Backmanin lomalle Thaimaahan. Ystävät varoittelivat lähtemästä – he pelkäsivät, että vaaleaa suomalaisnaista halutaan käyttää huumekuriirina.

Backman janosi kuitenkin uusia kokemuksia.

”Mä oon aina ollut erittäin spontaani, kaiken pitäisi tapahtua tässä ja nyt. Toisaalta se on hyvä ominaisuus, toisaalta siinä on huonot puolensa.”

Henget paratiisissa

Bangkokissa Backman ja Champ ostivat halpaa heroiinia ja matkustelivat maaseudulle, kävivät Malesiankin puolella. Backman poltti heroiinia monta kertaa päivässä ja alkoi huolestua asiasta. Ainakin kerran hän yritti lopettaa.

Thaimaassa Backman kertoo myös ensi kertaa pyytäneensä apua ylhäältä.

Se tapahtui eräänä iltana Koh Samuin paratiisisaarella, kun Backmanilla ja Champilla oli erimielisyyksiä. Backman oli alkanut haluta elämäänsä muutosta eikä vastannut armenialaisen tunteisiin.

”Hän tuli lähelle, katsoi syvälle silmiin ja sanoi, että hän on pikku saatana. Ja samassa hetkessä iso buddha, jota hän kantoi kaulassa, irtosi ketjusta ja putosi. Mä tunsin kaksi pahaa henkeä, jotka ilkkuivat mua, että hahaa, sä olet meidän orja, sä olet jäänyt huumekoukkuun. Mä rukoilin Jumalaa sydämessäni, että jos sä oot olemassa niin auta. Ja kaksi viikkoa siitä mä jäin kiinni.”

Backmanin maailmassa kiinni jääminenkin oli osa Jumalan suunnitelmaa.

Hän sanoo itse ehdottaneensa Champille, että voisi ottaa kameraan kätketyn heroiinin kuljetettavakseen, koska heistä kahdesta Champ todennäköisimmin tutkittaisiin. Kun he pääsisivät takaisin Tukholmaan, he lopettaisivat yhdessä – näin he ainakin uskottelivat.

Champin lento lähti päivää aikaisemmin. Kun Backman jonotti lentokentällä seuraavana päivänä, hänet ohjattiin tarkastushuoneeseen. Siellä virkailija otti rintataskustaan valokuvan.

Backman tuijotti omaa kuvaansa ja tajusi, että se oli otettu talteen Champilta.

”Tiesin heti, että käry kävi. Mutta mä aattelin, että saan vuoden tai kaksi siitä määrästä.”

Tutkintavankeudessa Backmanille selvisi, että todellisuudessa häntä uhkasi monikymmenkertaisesti pitempi tuomio. Hän jäi kiinni lentokentällä, jolloin kyseessä oli salakuljetus, ei pelkkä hallussapito.

Backmanista tuli Thaimaan ensimmäinen suomalainen naisvanki. Tuomio: 33 vuotta vankeutta, joka lyhennettiin tunnustuksen ansiosta puoleen.

Äiti Teresa

Thaimaalainen vankila oli tietysti niin surkea paikka kuin kuvitella saattaa: 1 800 vankia, nukkumista vieri vieressä lattialla, rottia, ruoaksi pahalta haisevaa ruskeaa riisiä, peseytymiseen saastaista vettä, väkivallan uhkaa. Toisaalta rahalla pystyi ostamaan parempaa ruokaa, ja vankilan 30 ulkomaalaista vankia saivat monessa asiassa erityiskohtelua.

Backman alkoi suurlähetystön väen lisäksi tavata säännöllisesti suomalaisia lähetyssaarnaajia. Hän sanoo olleensa ensimmäinen, joka tuli siinä vankilassa uskoon. Hän alkoi julistaa uskoaan ja auttaa muita vankeja ja näiden pieniä lapsia.

”Esimerkiksi sunnuntaisin mä keitin nuudeleita ja laitoin sekaan kaalia ja tomaattia ja vein näille, jotka eivät muuta saaneet. Mä olin vähän niin kuin Mother Teresa siellä”, Backman sanoo ja naurahtaa.

Kaikki eivät pitäneet Backmanin muutosta todellisena. Muiden vankien lisäksi sitä epäili muun muassa Suomen suurlähetystön konsuli, joka ei Backmanin mukaan alun perinkään pitänyt hänestä.

Konsulin vaihduttua ei mennyt kuin muutama kuukausi, kun tuli tieto Backmanin armahduksesta. Siihen saattoi vaikuttaa myös Backmanin vankilassa tapaama nainen, joka oli Thaimaan prinsessan tuttava.

”Kun mä pääsin vankilasta, kun mun oikea jalka oli vapaudessa ja vasen vankilan puolella, mulle tuli Jumalalta sana, että sinä et koskaan tule tekemään tavallista työtä, minulla on työtä sinulle tarpeeksi.”

Backman pitää itseään uudestisyntyneenä kristittynä, jolla on armolahja: Jumala vapauttaa hänen kauttaan riivattuja. Hän kehottaa katsomaan työtään esittelevän videon Youtubesta.

Käsi otsalle

Videolla on siirrytty valtavaan telttaan, jonka lava on pehmustettu itämaisilla matoilla.

This is our first time in Pakistan, nainen kertoo täydelle teltalle tulkin välitykselle.

Naisella on päässään huivi ja kaulassa joulunauhan näköinen koriste, ja pian hän julistaa Jeesuksesta hurmioituneena.

Jälleen tapahtuu leikkaus toisaalle. Nyt nainen kaataa ihmisiä, heitä makaa rivissä lattialla. Nuori aasialaisnainen kiljuu kaaduttuaan taukoamatta, nainen pitää kiinni hänen käsistään.

Taas uusi rivi ihmisiä, nuoria miehiä.

He kaatuvat heti, kun vaalea nainen painaa kätensä heidän otsilleen.

Oma yhdistys

Palattuaan Thaimaan vankilasta Suomeen Backman meni Hämeenlinnaan Raamattuopiston kurssille. Hänestä alettiin heti kirjoittaa elämäkertaa, jonka julkaisi helluntailaisten kustannusliike Ristin voitto.

Hämeenlinnassa Backman tapasi tulevan miehensä Matsin, joka toimi kurssilla kuoronjohtajana. He menivät naimisiin vielä samana keväänä. Backmanit asuvat Mynämäellä, ja heillä on yksi poika ja pojantytär.

Pariskunta perusti parikymmentä vuotta sitten oman yhdistyksen, Global Power Evangelism ry:n. Sillä on oma tukitili, jolle kerätyt varat käytetään yhdistyksen mukaan muun muassa lähetystyöhön ja kristillisten ohjelmien tekemiseen. Backmanit aloittivat lähetystyön 1990-luvulla lähinnä Indonesiassa ja Etelä-Afrikassa.

Backmanit ovat tehneet lähetystyötä enimmäkseen Aasiassa ja Afrikassa. Kuva on otettu Nigerian Lagosissa. Glory Backman pitää edelleen tilaisuuksia myös Suomessa.

Kristillisellä TV7-kanavalla esitetään parhaillaan Glory Backmanin omaa ohjelmaa nimeltä Gloryline. Puolen tunnin jaksoissa Backman puhuu eri aiheista ja rukoilee katsojien puolesta. Esimerkiksi 5. marraskuuta Backman antoi neuvoja hyvään avioliittoon ja rukoili lopuksi näin:

”Siellä on jollakin vatsan alueella sairautta ollut jo pitkään ja kipua on, tuskainen olo. Jeesuksen nimessä, se tuskainen olo siinä vatsassa loppuu nyt!”

Backman vakuuttaa, että hän ei kehota ketään jättämään lääkkeitään tai olemaan käymättä lääkärissä.

Resepti nassuun

”Mä oon vapauttanut noin viisituhatta ihmistä pahoista hengistä, pääsääntöisesti Afrikassa ja Aasiassa, mutta kyllä Suomessakin. Viimeksi, kun mä pidin Stadissa kokouksen, jossa oli noin sata naista, siinä viisi vapautui”, Glory Backman kertoo työstään. ©VESA TYNI/OTAVAMEDIA

”Minulla on sinulle lahja”, Glory Backman sanoo turkulaisessa hotellissa haastattelun päätteeksi. Hän kaivaa kassistaan pienen putkilon, jossa lukee Queen Esther ja Anti-Age.

Myöhemmin Backman kertoo sähköpostilla, että on kehittänyt tuotteen itse.

Tai ei oikeastaan ihan itse.

”Sekaihon rasvaisiin kohtiin en saanut apua mistään, kunnes sanoin Jumalalle: sinä voit antaa reseptin tähän nassuun, ja siinä silmänräpäyksessä se tuli. Anti-Age-reseptiä rukoilin kolme kuukautta. Eräänä päiväni Jumalan voima tuli ylleni ja siinä oli informaatio, mitä laitetaan ja kuinka paljon.”

Rukousvastauksena saadussa reseptissä on tyrnin ja puolukan siemenöljyä, arganöljyä ja ginsengin juuriuutetta.

Lue myös:

Maanalaista huumevientiä: Meksiko-USA-rajaa puhkoo tunneleiden verkosto

Puutunko huumeiden käyttöön?