Montako hyvää uutista mieleeni tulee?

Onkohan jokin tarkemmin määrittelemätön annos huonoja uutisia ja ongelmia, jonka ylityttyä kriisitietoisuutemme ei enää kasva eikä muutu kirveelläkään rakentavaksi toiminnaksi? Taisimme jo tulla siihen pisteeseen, kun yllättäen joulukuu alkoi tarjota vastalääkettä, pieniä ja isoja myönteisiä uutisia. Kunpa se ei olisi näköharha.

Luultavasti useimmat meistä tiedostavat Suomen ongelmat sekä vaikeiden päätösten tarpeen. Vähintäänkin salaa ymmärrämme myös pääministeriä, joka tuskailee, kun vastaus kaikkeen on varma ei ilman vaihtoehtoja.

Me mediatyöläiset olemme luontainen osa synkistelyrakenteita, koska työhömme kuuluu suhtautua kriittisesti vallanpitäjiin ja ruotia päätöksentekoa. Että kansa tietää. Siitä syntyy enemmän huonoja kuin hyviä uutisia. Eivätkä ne hyvät tunnu oikein uutisilta ollenkaan.

Mutta kirjailija Tsehovia lainaten: ”Turha syyttää peiliä, jos naama on vino.” Tosin peilinkin pitää olla ehjä.

Otan nyt ammatillisen positiivisuusriskin ja listaan myönteisiä uutishavaintoja viime viikoilta.

Ilmastosopimus: Pakon edessä, mutta kumminkin, aprikoi suomalainen odottaessaan talvea kesän keskelle.

Luonto: Merien muovijätesaarista on luotu lenkkareita, pian varmaan vaikka mitä. Meri ja ravintoketju tervehtyvät.

Äänioikeus: Saudi-Arabian naiset pääsivät ensi kertaa vaaliuurnille.

Työllisyys: Parantunut Venäjällä. Ehkä ne tulevat taas juhlimaan pakkasukkoa Suomeen. Tosin majoitus- ja ravintola-alammekin on jo plussalla. Kiinalaisia riittää.

Talous: Vaihtotaseemme on vihreällä ylijäämäisen yksityissektorin kannattelemana, eikä Suomi tällä haavaa velkaannu.

Urheilu: Naishiihtäjät nousevat, etunenässä Kaisa ja pyssy. Sääntely: Suomi löysentää kureliiviään, ja kauppaan pääsee outoihin aikoihin.

Ihme: YK:n turvallisuusneuvostossa saatiin aikaan kaikkien osapuolten hyväksymä rauhansuunnitelma Syyriaan.

Maailma on tekemistä vaille valmis.Monesta hyvästä on sovittu, mutta puuhaa piisaa myös alkavana vuonna.