Nuorten naisten hallitus vs. keski-ikäisten miesten johtama oppositio – Tutkija: ”Asetelma voi päästää identiteettipoliittisen pirun irti”

Jaa artikkeliTilaa Seura
Kääntyykö identiteettipolitiikka taktiseksi pelimerkiksi? Vasemmalta, opetusministeri Li Andersson (vas.), sisäministeri Maria Ohisalo (vihr.), pääministeri Sanna Marin (SDP) ja valtiovarainministeri Katri Kulmuni (kesk).
Kääntyykö identiteettipolitiikka taktiseksi pelimerkiksi? Vasemmalta opetusministeri Li Andersson (vas.), sisäministeri Maria Ohisalo (vihr.), pääministeri Sanna Marin (SDP) ja valtiovarainministeri Katri Kulmuni (kesk). © Lehtikuva / Jussi Nukari
Sanna Marinin (sd.) hallituksen ikä- ja sukupuolirakenne on saanut valtavasti kansainvälistä huomiota. Kotimaan politiikassa se voi avata uusi ovia identiteettipolitiikalle, tutkijat uskovat.

Sanna Marinin (sd.) nousu pääministeriksi teki suomalaisesta politiikasta kansainvälisen uutisen. Tieto naisten johtamien puolueiden hallituksesta, jossa neljä viidestä puoluejohtajasta on alle 35-vuotiaita huomioitiin laajasti kansainvälisissä medioissa.

Helsingin Sanomien toimittajan Tuomas Niskakankaan tekemä, vallan uudet kasvot kiteyttänyt kuvakollaasi tavoitti sosiaalisessa mediassa miljoonia ihmisiä.

Tämä Helsingin Sanomien toimittajan Tuomas Niskakankaan tekemä kuvakollaasi levisi laajasti sosiaalisessa mediassa.

Identiteettipolitiikka on korostuu yhä enemmän. Tämä Helsingin Sanomien toimittajan Tuomas Niskakankaan tekemä kuvakollaasi levisi laajasti sosiaalisessa mediassa. © Tuomas Niskakangas

Kansainvälisesti poikkeuksellinen politiikan sukupolvenvaihdos luo uuden asetelman myös suomalaisittain; hallitusta johtavat nuoret naiset, suurimpia oppositiopuolueita keski-ikäiset miehet, Jussi Halla-aho (ps.) ja Petteri Orpo (kok.)

Lisääkö asetelma houkutusta korostaa ominaisuuksiin ja elämäntapavalintoihin keskittyvää identiteettipolitiikkaa sisältökysymyksistä vääntämisen kustannuksella?

Identiteettipolitiikka nousussa

Samaistuttavuus on aina ollut politiikassa voimavara, mutta identiteettipolitiikan korostuminen on voimistanut sen merkitystä uudella tavalla. Monimutkaisilta ja lannistavilta tuntuvien globaalien haasteiden aikakaudella pelkistetylle ja tunteisiin vetoavalle politiikalle on kysyntää.

Identiteettiin pohjautuvien ryhmäjakojen korostaminen ja halu etsiä biologisista ominaisuuksista ”luonnollista” järjestystä tarjoavat monimutkaisiin kysymyksiin katteettoman simppeleitä ratkaisuja. Sosiaalisen median poseeraamiskulttuuri voimistaa entisestään ominaisuuksien merkitystä poliittisten ideologioiden ja eturyhmätavoitteiden yli.

Identiteettipoliittiset kysymykset ovat jo läsnä suomalaisessa poliittisessa keskustelussa. Ne näkyvät esimerkiksi kohuna varusmiesten kasvisruokapäivästä, linnan juhlien boikottina Jenni Haukion eläinoikeuspuheiden takia tai maaseudun elämäntapojen hurmahenkisenä hehkuttamisena turmiollisen kaupunkilaisuuden kustannuksella.

Hallituksen ja opposition ikä- ja sukupuolierot antavat mahdollisuuden korostaa ominaisuuksiin palautuvaa retoriikkaa entisestään.

”Perinteisesti valta on kiinnittynyt instituutioihin. Nyt suuntaus on pitkään se, että valta yhdistyy varsinkin julkisuudessa yhä enemmän henkilöihin. Uusi hallitus-oppositio -asetelma voi päästää identiteettipoliittisen pirun irti”, Taloustutkimuksen tutkimuspäällikkö Juho Rahkonen sanoo.

Marinin pääministeriydestä kirjoitettujen kansainvälisten uutisten kärkenä on hallituksen sukupuoli- ja ikäjakauma, eivät hallitusohjelmaan kirjatut tavoitteet.

”Media ja muut toimijat tekevät identiteettipolitiikkaa Marinin hallituksen puolesta korostaessaan päättäjien ominaisuuksia enemmän heidän tekemänsä politiikan sisältöä”, Rahkonen sanoo.

Identiteettipolitiikka voi kääntyä taktiseksi pelimerkiksi

Punavihreästi painottuneen hallituksen ja oikeistokonservatiivisen opposition välillä on selvä ideologinen juopa. Kun sen päälle heijastetaan sukupuoli- ja sukupolvierot, voidaan luoda vaikutelmaa ”miesten” ja ”naisten” politiikasta.

Valtio-opin yliopistolehtori Emilia Palonen Helsingin yliopistosta näkee, että asetelma voi kääntyä poliittiseksi pelimerkiksi.

”Oppositio voi pelata tätä asetelmaa identiteettikysymyksenä ja yrittää pelkistää politiikkaa nuorten naisten sukupuoleen tai ikään liittyviksi vastakkainasetteluiksi. Tv-väittelyissä Sanna Marin ja Katri Kulmuni pöydän yhdellä ja Jussi Halla-aho ja Petterin Orpo toisella puolella heijastaa myös tätä asetelmaa. Kaikkein eniten sitä korostaa kuitenkin media niin kauan kuin korostaa. Jokaisella mediakohulla on oma elinkaarensa”, Palonen sanoo.

Populismia tutkineesta Palosesta eroavuuksia kärjistävä polarisaatio on populistipuolueille etu. Niiden retoriikka perustuu ylipäätään voimakkaisiin vastakkainasetteluihin.

”Demokratialle politiikan moninaisuutta ja vaihtoehtoja peittävä polarisaatio ei tee hyvää.”

Palosesta erojen häivyttämisestä voi kärsiä myös gallupykkösenä porskuttavien perussuomalaisten peesaajaksi asemoitunut kokoomus. Perinteisen porvaripuolueen perussuomalaisia muistuttava kova retoriikka esimerkiksi al-Holin leiriltä palautettavia lapsia ja äitejä koskevassa keskustelussa on herättänyt kritiikkiä sivistysporvareiden aseman heikkenemisestä.

”Jos kokoomus ei erotu oppositiossa perussuomalaisista, ihmiset voivat ajatella, että äänestetään sitten perussuomalaisia, hehän eivät ole olleen vallassa Halla-ahon aikakaudella, katsotaan, mitä he siellä tekisivät.”

Liian kärjekäs identiteettipolitiikka on myös riski

Mielipidekyselyitä tekevässä Taloustutkimuksessa työskentelevän Rahkosen mukaan suomalaiset korostavat kysyttäessä tekevänsä äänestyspäätöksensä asiakysymysten perusteella.

”Silti myös samaistuttavuudella on väliä. Esimerkiksi samassa elämäntilanteessa olevan poliitikon äänestäminen nähdään takeena sille, että hän ajaa varmasti omaa asiaa myös eteen yllättävästi tulevissa tilanteissa. Tällainen samaistuminen on kuitenkin eri asia kuin varsinainen identiteettipolitiikka”, Rahkonen sanoo.

Hänestä liian kärjekäs identiteettipolitikointi on harjoittajalleen myös riski.

”Suomalaisessa kulttuurissa ihmisten ominaisuuksiin kohdistuvaa arviointia pidetään yleensä epäasiallisena. Ikään ja sukupuoleen kohdistuva arvostelu voi kääntyä myös esittäjäänsä vastaan. Tuskin hallituspuolueiden puheenjohtajat itsekään haluavat tulla arvioiduiksi muuten kuin pätevyytensä ja politiikkansa sisältöjen perusteella”, Rahkonen sanoo.

Emilia Palonen populismin leviämisen yhteydessä maailmalla yleistyneen konservatiivisen retoriikan voimistuvan myös Suomessa.

”Oikeistopopulismin liepeillä elää vahva kaipuu perinteisiin sukupuolirooleihin. Vaikka nuoria naispoliitikkoja ei avoimeksi tytöteltäisi, heitä syyllistetään esimerkiksi äitiyden laiminlyömisestä ja siten verhotaan sukupuolittunut arvostelu moraaliseksi argumentiksi. Suomalaisessa poliittisessa keskustelussa tällainen konservatiivisuus tuntuu oudolta, mutta perussuomalaisissa sitä harrastetaan”, Palonen sanoo.

Riittävän kärkevä ominaisuuksien tai taustan tölviminen nostattaa silti aatteellisia raja-aitoja ylittävää vastustusta. Sen nähtiin kun Viron oikeistopopulistisen Ekre-puolueen johtaja ja sisäministeri Mart Helme vähätteli Sanna Marinia ihmettelemällä ”myyjättyttösen” nousua pääministeriksi.

Kommentit tuomittiin laajasti sekä Suomessa että Virossa. Lopulta Helme pyysi sanomisiaan anteeksi.

X