Isyys, mikä siinä on ihaninta? – ”On olemassa hetki, josta ei ole kiire mihinkään”

”Isäksi tuleminen tarkoittaa myös jätemyllyksi muuttumista ja omien lapsuuden oivallusten elämistä yhä uudelleen”, päätoimittaja Erkki Meriluoto kirjoittaa.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Päätoimittaja Erkki Meriluoto.

"Isäksi tuleminen tarkoittaa myös jätemyllyksi muuttumista ja omien lapsuuden oivallusten elämistä yhä uudelleen", päätoimittaja Erkki Meriluoto kirjoittaa.
Teksti: Erkki Meriluoto

Isyys on asia, josta pääsee lukemaan edelleen huomattavasti vähemmän kokemuksia kuin äitiydestä. Siksipä lienee paikallaan tehdä tymäkkä listaus asioista, jotka omassa isyydessäni ovat tulleet uusina vastaan.

Isyytenihän on vasta vajaan viiden vuoden pituinen ja pienen tytön ja pojan levyinen, mutta se on sisältänyt yllättäviä ja arkisia asioita, joista ei juurikaan ole meteliä pidetty.

Kylmänä syödyn puuron määrä on valtava. Kaikki mitä lasten lautasille jää päätyy lopulta omaan suuhun. Sitä muuttuu eräänlaiseksi eläväksi jätemyllyksi, joka ei nirsoilua tunne. Vaikka joskus nuorempana olisi jättänyt joitakin ruokalajeja syömättä, niin omien lasten puoliksi näykkimät kuolaiset sapuskat kyllä uppoavat. Pitäähän sitä olla esimerkki, että ruokaa ei haaskata.

Legojen päälle astumisissa on eroja

Vanhemmuuteen kuuluvat myös yllättävät esinelöydöt erikoisista paikoista. Esimerkiksi kesken lähijunamatkan taskusta löytynyt nukkekodin vessanpönttö riemastuttaa töihin menevän aamua. Sen sijaan erilaiset legolöydökset paljaan jalan alta astuessa eivät ilostuta. Useiden kokemusten perusteella uskallan väittää, että poliisilentokoneen peräsin on yksi kivuliaimmista tallattavista legoasioista. Löydöksien lisäksi myös katoamiset askarruttavat – kaukosäätimiä saa etsiä ympäri olohuonetta nykyisin joka ilta.

Isyys on myös omasta lapsuudesta tuttujen oivallusten uudelleen elämistä. Aakkosten opettelu, yhteenlasku, miksi saunassa ylälauteella on kuumempaa, piiloleikissä paikan vaihto kesken etsinnän ja niin edelleen.

”Isi, miksi laitoit ihan liikaa jouluvaloja?”

Vaikka yhtäläisyyksiä omaan persoonaan ja maneereihin löytyy, niin eroavaisuuksiakin alkaa tulla esiin. Kun tuttuun tapaan lokakuun lopulla vedin pihapuskiin ja räystäisiin 200 metriä jouluvaloja, niin 4-vuotias poikani suoritti ensimmäisen isänmurhansa: “Isi, miksi laitoit ihan liikaa jouluvaloja?”

Mikä sitten on ihaninta? Vastaus on helppo. Kun pieni tyttö herää päiväunilta ja nostat hänet rauhassa syliisi availemaan silmiään. Oikaiset lämpimän tuhinapaketin kanssa sohvalle ja hän nukahtaakin rintasi päälle uudelleen. Silität selkää ja nuuhkit niskavilloja.

Se on rauhallinen hetki, vartti, puoli tuntia, josta ei ole ikinä kiire yhtään mihinkään. Oikein hyvää isänpäivää kaikille!

Lue myös: Viiden lapsen isä Konsta Hietanen, 35: ”Väsymys ja kiire tuovat sävynsä yhteiseloon – Silloin pitää löytää se yhteinen köysi, jota vetää”

Näyttelijä-muusikko Konsta Hietanen palaa parrasvaloihin Salkkareiden myötä. ”Katsotaan mitä tästä kehkeytyy!”

Näyttelijä-muusikko Konsta Hietanen. © Tiia Ahjotuli / Otavamedia

X