Italian vaalit nostavat valtaan oikeiston – Tutkija Marco Siddi EU:n yhtenäisyyden tulevaisuudesta: ”Italia ei ole EU:n heikko lenkki”
Karismaattinen johtaja Giorgia Meloni on johtamassa puoleensa sekä oikeistokoalition parlamenttivaalien voittoon Italiassa. Asiantuntijan mukaan se muuttaa Italian ulkopolitiikkaa lähinnä retoriikan osalta. Sisäpoliittisesti ahtaalle joutuvat vähemmistöt, kuten maahanmuuttajat ja seksuaalivähemmistöt.
Italian veljet -puolueen johtaja Giorgia Meloni otti selfietä kampanjoidessaan Torinossa. Melonin puolueen ennustetaan voittavan Italian 25. syyskuuta järjestettävät parlamenttivaalit.
Kolme hallitusta viidessä vuodessa.
Se on tempoilevaa politiikkaa jopa Italian mittapuulla. Ja tässä kuussa nähdään jälleen uudet parlamenttivaalit, kun maan nykyinen pääministeri Mario Draghi ilmoitti erostaan heinäkuussa.
Viime vuonna esitellyn EU:n taloudellisen elpymispaketin suurin voittaja oli Italia, jolle tukea annettiin lähes 200 miljardin euron verran. Silti maan sisältä kuuluu EU-kriittisiä puheenvuoroja, joita suurimpaan ääneen ovat heitelleet oikeistopuolueet. Eurooppalaisen yhtenäisyyden arvot ovat nitisseet liitoksissaan, kun Italia on tuskaillut jo vuosia pakolaiskriisin kanssa.
Asiantuntijan mukaan EU-kriittiset puheet ovat kuitenkin toistaiseksi vain puheita.
”Italia ei ole EU:n heikko lenkki, eikä tule sitä olemaan lähitulevaisuudessakaan, riippumatta maan hallituspohjasta. Italia tarvitsee EU:ta”, sanoo Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Marco Siddi.
Hänen mukaansa Italia ei lähitulevaisuudessa tule käytännössä suuremmin asettumaan poikkiteloin EU:ssa, vaikka 25. syyskuuta järjestettävät Italian vaalit tuonevat vaalivoiton oikeistokoalitiolle. Sitä myötä maan hallitus on vaihtumassa.
Maan suosituin puolue on tällä hetkellä 25 prosentin kannatuksella Giorgia Melonin johtama Italian veljet [Fratelli d’Italia] -oikeistopuolue. Sen tavoitteita tukevat keskisuuret Matteo Salvinin johtama Pohjoinen liitto sekä Silvio Berlusconin johtama Forza Italia. Näin nykyinen keskusta-vasemmistolainen hallitus jäänee oppositioon.
Meloni pääministeriksi
Vaaligallupien mukaan Giorgia Melonista on tulossa Italian seuraava pääministeri. Meloni on 45-vuotias kokenut poliitikko, joka on poliittisesti asemoitu ensisijaisesti maahanmuuttovastaiseksi. Hän on vastustanut sukupuolivähemmistöjen laajempia oikeuksia sekä puhunut sen puolesta, että naisen luontevin tehtävä on äitiys. Italialaisille Meloni puhuu hyvin euroskeptisesti, kansainvälisillä areenoilla hän valitsee sanansa tarkemmin.
Siddin mukaan Melonilla ei ole esimerkiksi vankkaa, järjestelmällistä talousohjelmaa, vaan pikemminkin kasa iskulauseita ja väittämiä sekä vahva karisma. Mutta se ei johtohahmon tai hänen puolueensa menoa hidasta, tilanne on itseasiassa päinvastainen. Läheskään kaikki äänestäjät eivät ole kiinnostuneita tutustumaan yksityiskohtaisiin ohjelmiin, vaan nimenomaan haluavat helppoja, yksinkertaisia ratkaisuja, olivat ongelmat sitten kuinka monimutkaisia tahansa.
”Moni äänestäjä haluaa muutosta ja karismaattista, vahvaa johtajuutta. Sitä Melonilla on tarjota ja osalle äänestäjistä se riittää mainiosti. Meloni on puhunut tasaveron puolesta, ja se houkuttaa osaa äänestäjistä, kuten yrittäjiä.”
Fasistien jäljillä
Italian veljet -puolue on vasta kymmenen vuoden ikäinen, mutta pohjautuu paljon pidemmän aikavälin kehitykseen.
Italian veljesten lipussa käytetään logona Italian väreissä palavaa liekkiä, mikä on sama logo, kuin vuosina 1946–94 toimineella MSI-puolueella, jota puolestaan pidetään Italian fasistien perillisenä.
”Silvio Berlusconi otti heidät aikoinaan hallitukseenkin – tosin puolue muutti nimensä, mutta käytännössä samat ihmiset jatkoivat toimintaa – ja ajan myötä puolue sulautui Berlusconin puolueeseen. Vuoden 2012 eurokriisin aikana Meloni kuitenkin havaitsi, ettei voimien keskittäminen yhden puolueen taakse toimi. Hän perusti muutaman muun henkilön kanssa Italian veljet.”
Perustamisvaiheessaan puolue nautti marginaalista muutaman prosentin kannatusta, mutta on vuodesta 2018 alkaen kasvattanut suosiotaan voimakkaasti.
”On tärkeää ymmärtää, että Italian veljillä on suora linkki Italian fasistiseen, tai vähintään post-fasistiseen menneisyyteen. MSI:n nimi ei ollut fasistipuolue, koska se oli laissa kielletty, mutta selvästi puolue oli fasistien jatkaja.”
Italian entinen pääministeri ja vuosikymmenien yhteiskunnallinen vaikuttaja Silvio Berlusconi on nyt 85-vuotias, mutta hänellä on edelleen merkitystä Italian politiikassa.
”Hänen puolueellaan on noin kahdeksan prosentin kannatus, mikä monissa tilanteissa on käänteentekevä määrä ääniä. Hän ei ole samanlainen johtaja kuin ennen, mutta Salvinin ja Melonin tukena hänellä on merkitystä.”
Vaalitulos vaikuttaa sisäpoliittisesti
Siddi ei usko oikeiston vaalivoiton vaikuttavan Italian toimintaan EU:ssa tai Natossa.
Italia on yksi EU:n perustajajäsenistä ja on saanut valtavasti taloudellista apua EU:lta. Italian vaalit eivät Siddin mukaan ratkaise maan suuntaa EU:n sisällä.
”Italia säilyy kyllä EU:n jäsenenä nykyisellään niin kauan, kuin EU:ssa on enemmistön jakama näkemys yhtenäisyydestä. Jos EU:n yhtenäisyys rakoilee muista syistä, Italia on silloin Unkarin ja Puolan perässä etsimässä jonkinlaista irtiottoa. Italian aloitteesta rakoilua ei kuitenkaan ole näköpiirissä.”
Siddi muistuttaa, ettei Ukrainan kriisi ole suinkaan ensimmäinen, joka on viime vuosina ravistellut Italiaa.
”Esimerkiksi euroalueen velkakriisi, koronapandemia sekä pakolaiskriisi ovat koetelleet Italiaa rajusti. Kreikka ja Italia ovat kokeneet pakolaiskriisin kaikkein vahvimmin, mutta kaikki EU-maat eivät ole osoittaneet asiassa solidaarisuutta.”
Italian rooliin Natossa hallituspohja ei juuri vaikuta.
”Italia ei ole ottamassa nykyisestä poikkeavaa roolia Natossa, vaan toiminee liittouman konsensuksen mukaan”, Siddi näkee.
Siddin mukaan oikeiston hyvin todennäköinen vaalivoitto ei poliittisella, valtioiden välisellä kansainvälisellä tasolla muutenkaan vaikuta Suomeen tai suomalaisiin millään merkittävällä tavalla. Italian vaalit ovat vaikutuksiltaan ennen kaikkea sisäpoliittiset.
”Suomalaisiin tämä ei vaikuta, mutta Italiassa asuvat vähemmistöt, kuten maahanmuuttajat ja seksuaalivähemmistöjen edustajat joutunevat ahtaammalle.”
Aseapu herättää keskustelua
Venäjän Ukrainassa aloittama sota jakaa italialaisten mielipiteitä selvemmin kuin esimerkiksi suomalaisten näkemyksiä.
EU:n asettamia Venäjän-vastaisia talouspakotteita pantiin vireille jo Krimin miehityksen aikaan vuonna 2014.
”Silloin erityisesti Pohjois-Italiassa kuului vastustusta, sillä pakotteet Venäjää kohtaan sekä Venäjän asettamat vastapakotteet haittasivat joidenkin suurten italialaisten yritysten taloutta. Sattumoisin tällä samalla Pohjois-Italian alueella Matteo Salvinin Pohjoinen liitto -puolue on hyvin suosittu, ja Salvini on aina suhtautunut pakotteisiin kriittisesti.”
Helmikuun 2022 jälkeen pakotteiden kritisointi ei kuitenkaan ole enää ollut vahvaa, ja nyt Pohjoinen liitto ei ole suoraan asettunut vastustamaan Ukrainaan annettavaa aseapua.
”Mutta kyllä he siihen epäilevästi suhtautuvat. Enemmistö italialaisista on edelleen aseavun kannalla, mutta on olemassa myös asiaan epäilevästi suhtautuvia kansalaisia.”
Italiassa ei ole totuttu toimittamaan aseita sota-alueille, ja Pohjoinen liitto on kyseenalaistanut, onko aseavulla Ukrainan kriisin lopputuloksen kannalta lopulta merkitystä.
”Lisäksi poliittisesti liittoutuneet Salvinin ja Meloni puhuvat Ukrainan auttamisesta erilaisin tavoin, joten he voivat yhdessä miellyttää kaikkia kantoja. Se on heille ominaista opportunismia.”
Puolan ja Unkarin kelkkaan
Juuri opportunismi leimaa Siddin mukaan Italian oikeiston politiikkaa. Monin tavoin opportunismi leimaa Siddin mukaan myös esimerkiksi EU- ja Nato-maita Puolaa ja Unkaria. Siddi olettaa Melonin johtaman Italian lähestyvän juuri Puolaa ja Unkaria.
”Kyse on opportunismista. Näiden maiden johtajat tekevät ratkaisuja sen mukaan, minkä he olettavat kasvattavan heidän suosiotaan sisäpoliittisesti. Aina ei käytössä ole kuitenkaan vipuvartta, jolla edistää omaa etua. Silloin he katsovat viisaimmaksi tehdä kulloisenkin kansainvälisen koalition, puhutaan sitten löyhemmin lännestä tai tarkemmin vaikkapa EU:sta tai Natosta, yleisen konsensuksen mukaisesti.”
Siddin mukaan keskimääräinen italialainen suhtautuu Ukrainan-kriisiin todennäköisesti eri näkökulmasta kuin keskimääräinen suomalainen. Syykin on ymmärrettävä, sillä maantieteellisesti katsottuna Venäjä on hyvin kaukana Italiasta.
”Italiassa on Suomea moniäänisempää keskustelua siitä, miten Ukrainan-kriisi pitäisi ratkaista. Osa sanoo, että pitäisi asettaa lisää pakotteita ja lähettää lisää aseita Ukrainalle. Osa puolestaan näkee, että Venäjä ei ole näillä keinoin kuitenkaan lyötävissä, joten ratkaisua tulisi hakea neuvotteluiden kautta. Lisäksi on pieni vähemmistö, jonka mielestä kaikki pakotteet tulisi poistaa ja olla puuttumatta koko sotaan.”