Itämeri kuntoon kipsillä – Tutkijat ovat löytäneet uuden tehokkaan keinon maatalouden ravinnepäästöjen vähentämiseen

Jaa kaverilleTilaa Seura
Vantaanjoen Pikkukoski
Sameaa tai ei, Vantaanjoen Pikkukoski pysyy suosittuna uimapaikkana. Suomessa heinäkuu oli ennätyskuuma: keskilämpö nousi 19,6 asteeseen. Tämä näkyi heti leväkukintoina useimmilla rannoilla. © ONNI OJALA / LEHTIKUVA
Vantaanjoki voi kirkastua lähivuosina kipsikäsittelyllä, joka vähentää jopa puolet vesistöihin päätyvästä fosforista. Rehevöityvä Itämeri tarvitsee suojelua entistä enemmän.

Kesähelteillä olisi ihana päästä mereen uimaan. Rannalla vastassa on kuitenkin ikävä yllätys: veden pinta on peittynyt vihertävällä levällä.

Runsaat sinileväkukinnat kertovat rehevöitymisestä, joka on Itämeren suurin ongelma. Rehevöitymisen syynä on ravinnekuormitus.

”Fosforia ja typpipäästöjä tulee jätevedenpuhdistamoista ja teollisuudesta. Suurin ravinnepäästöjen lähde on kuitenkin maatalouden päästöt”, kertoo projektipäällikkö Anna Saarentaus John Nurmisen säätiöstä.

Säätiö on perustettu vuonna 1992. Sen tehtäviä ovat merikulttuurin vaaliminen sekä meriympäristön suojelu Puhdas Itämeri -hankkeilla.

”Tavoitteenamme on, että vuonna 2025 Itämeren ekologinen tila on hyvä, eli vesi olisi kirkasta, leväkukintoja vähemmän ja pohjassa riittäisi happea eliöille.”

Projektipäällikkö Anna Saarentaus

Projektipäällikkö Anna Saarentaus Tvärminnessä. Hän on yksi John Nurmisen Säätiön 14 työntekijästä. © JOHN NURMISEN SÄÄTIÖ

Fosforivaluma puolittui

Itämeri on hyvin haavoittuvainen, sillä sen vesi on kerrostunutta ja veden vaihtuvuus hidasta. Itämeren valuma-alueella on yhdeksän rantavaltiota ja jopa 90 miljoonaa ihmistä, joten ympäristökuormitus on suuri.

Nyt tutkijat ovat löytäneet uuden tehokkaan keinon maatalouden ravinnepäästöjen vähentämiseen. Pelloille levitetään kipsiä eli kalsiumsulfaattia, joka parantaa maan rakennetta.

”Kipsi sitoo maahiukkasia ja estää ravinteiden huuhtoutumista sekä eroosiota. Ravinteet kuitenkin säilyvät kasveille käyttökelpoisessa muodossa, mikä on viljelijöille tärkeää.”
John Nurmisen säätiö oli vuonna 2016 mukana pilottihankkeessa, jossa peltojen kipsikäsittelyä testattiin Lounais-Suomessa Paimion ja Liedon alueella. Kipsiä levitettiin 1 500 hehtaarin alueelle yhteensä 6,2 miljoonaa kiloa. Käsittelyn vesistövaikutuksia seurattiin tarkasti. Fosforivaluma väheni pilottihankkeessa jopa 50 prosenttia.

”Tulos on niin merkittävä, että otimme tavoitteeksi, että tällainen toimi tulisi aikanaan EU:n tukijärjestelmien piiriin. Se voisi olla esimerkiksi osa maatalouden ympäristökorvausjärjestelmää viljelijöille.”

Muutokset EU:n tukijärjestelmissä tapahtuvat hitaasti.

”Kipsikäsittely voisi tulla EU-tuen piiriin ehkä viiden vuoden kuluttua. Ajattelimme, että emme voi jäädä odottamaan niin pitkäksi aikaa, vaan alamme toteuttaa kipsikäsittelyä jo ennen sitä”, Saarentaus kertoo.

Vantaanjoki kirkkaaksi

Tämän ja ensi syksyn aikana Vantaanjoen ympäristössä kipsikäsittelyä tehdään jopa 3 500 hehtaarin alueelle.

”Toivomme tietenkin, että käsittelyllä saadaan Vantaanjoki kirkkaammaksi.”

Vantaanjoen kipsihanke lähti käyntiin yksityisten lahjoittajien avulla, jotka tukevat hanketta 740 000 eurolla. Lisäksi ympäristöministeriö on myöntänyt hankkeelle 375 000 euroa Suomen vesien- ja merenhoidon edistämiseksi.

Nyt hankkeen toteuttamiseen on koossa noin miljoona euroa, mutta rahoitusta haetaan edelleen.

Helsingin kaupunki on pohtinut hankkeeseen osallistumista. Myös yksittäiset kansalaiset ovat olleet kiinnostuneita, sillä Vantaanjoki on monelle tärkeä virkistäytymiskohde.

”Nutribute-alustan kautta voi lahjoittaa haluamansa summan, oli se sitten kymppejä tai satasia. Laajennamme hanketta suuremmaksi sen mukaan, kuinka paljon saamme rahoitusta.”

Tänä syksynä mukana on 22 viljelijää, joiden maille kipsikäsittely tehdään. Pellot sijaitsevat Nurmijärven alueella, Lepsämän ja Luhtajoen ympäristössä. Ensi syksynä siirrytään itään päin, Vantaanjoen pääuoman maastoon.

Yhdelle hehtaarille kipsiä menee neljä tonnia. Sadan euron lahjoituksella pystytään käsittelemään noin puoli hehtaaria lisää peltomaata.

”Kotimaisista hankkeistamme tämä on lähikalahankkeen ohella tehokkain. Maataloudessa ei ole muuta yhtä kustannustehokasta keinoa päästöjen vähentämiseen.”

Kipsihanke toteutetaan yhteistyössä Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistyksen, Helsingin yliopiston ja Suomen ympäristökeskuksen (Syke) kanssa.

Sinilevä on Itämeren riesa

Sinilevä on Itämeren riesa, josta yritetään päästä eroon vähentämällä ravinnekuormitusta. © TEEMU KOPPA / LEHTIKUVA

Kipisistä ei haittaa eliöille

Viljelijät ovat ottaneet kipsihankkeen vastaan innokkaasti, sillä heille ei koidu lisäkustannuksia osallistumisesta.

”Säätiö maksaa maanparannuskipsin, sen kuljetuksen sekä levityksestä tulevat kulut. Viljelijä voi levittää kipsin itse tai hankkia urakoitsijan sitä varten. Menetetystä työajasta saa korvauksen”, Saarentaus kertoo.

Kipsi voidaan levittää heti, kun sato on korjattu, joten Nurmijärven alueella kipsiä aletaan levittää lähiviikkojen aikana. Käsittelyn vaikutus kestää viisi vuotta, eikä siitä ole haittaa eliöille tai sadolle.

Muutama halukas viljelijä joutui jättäytymään pois hankkeesta, sillä kipsikäsittelyssä on tiettyjä rajoitteita. Pelto ei voi olla järvien valuma-alueilla tai happamilla sulfaattimailla.

”Kipsissä on rikkiä, joka voi järvissä lisätä rehevöitymistä. Merivedessä sulfaattia on luontaisestikin paljon. Siksi tämä on juuri rannikkoalueille sopiva toimenpide”, Saarentaus selittää.

Kipsin kuljetus

Tämän ja ensi syksyn aikana käsitellään yhteensä 3 500 hehtaaria peltoja Vantaanjoen ympäristössä. Yhdelle hehtaarille levitetään kipsiä neljä tonnia. © PASI VALKAMA / VHVSY

Tutkijoilla erimielisyyksiä

John Nurmisen säätiön merkittävimpiä projekteja on ollut vuonna 2005 alkanut jätevesien puhdistaminen Venäjällä. Pietarin vedenpuhdistamoiden ja Laukaanjoen lannoitetehtaan päästöjen vähentämisellä Suomenlahden vuotuista leville käyttökelpoista fosforikuormaa on saatu jopa 75 prosenttia pienemmäksi. Siitä huolimatta laajat sinilevälautat ovat vallanneet merenrannat viime vuosina.

Yhtenä syynä pidetään suurta suolapulssien sarjaa, joka tuli Itämereen Tanskan salmien kautta vuosina 2014–2016. Se lisäsi veden kerrostuneisuutta ja työnsi ravinteita meren pohjasta Suomenlahdelle.

Kipsikäsittelemätön pelto

Kipsikäsittely vähentää maan eroosiota ja kirkastaa vesistöjä. Kuvassa pelto, johon ei ole tehty kipsikäsittelyä. © PASI VALKAMA / VHVSY

Itämeren rehevöitymisen syistä on käyty keskustelua Maaseudun Tulevaisuudessa, jossa limnologi Matti Lappalainen kirjoitti 8. elokuuta, ettei Itämeren ravinnekuormitus ole ihmisen aiheuttamaa. Lappalaisen väitöskirjatutkimuksen mukaan rehevöityminen johtuu suolapulssien harvenemisesta ja meren sisäisestä kuormituksesta.

Ratkaisuksi sinilevän vähentämiseen Lappalainen esittää nitraattiravinnetypen lisäämistä meriveteen. Itämeren hapettomiin syvänteisiin voisi lisäksi pumpata hapekasta vettä, mikä tehostaisi suolapulssien virtausta juuri näissä syvänteissä.

Syken tutkijat ovat osin samaa mieltä siitä, että sisäinen kuormitus ja suolapulssien harventuminen huonontavat Itämeren tilaa. Sisäinen kuormitus on kuitenkin syntynyt ulkopuolelta tulleiden ravinnepäästöjen seurauksena.

Erikoistutkija Seppo Knuuttila tyrmää Lappalaisen ratkaisuehdotukset Maaseudun Tulevaisuudessa. Itämeressä on sinilevän lisäksi lukuisia levälajeja, jotka kuluttavat happea. Typen lisääminen voimistaisi näiden kukintaa ja happivaje Itämeren pohjassa kasvaisi entisestään. Lisäksi Syken erikoistutkija Mika Raateoja huomautti kesäkuussa, että Matti Lappalainen saa vesiteknologiayrittäjänä elantonsa hapettimista, joita hän tarjoaa ratkaisuksi Itämeren ongelmiin.

Meren imurointia?

Tällä hetkellä tehokkain keino Itämeren sisäisen kuormituksen vähentämiseen on kalastus.

”Itämerestä kestävästi pyydetyn kalan syöminen on suuri ympäristöteko”, Saarentaus sanoo.

Vuosittaisen kalansaaliin mukana poistuu jopa 600 tonnia fosforia. Kalojen sisältämä fosfori ei ole ihmiselle haitallista.

Ympäristömyrkyt kertyvät lähinnä kalojen rasvakudokseen. Sen vuoksi Evira on asettanut rajoituksia esimerkiksi silakan syömiseen, mutta vähärasvaisia särkikaloja voi syödä huoletta.

Muitakin tapoja meren ravinnekuorman poistamiseen tutkitaan.

Tänä vuonna alkaneessa SEABASED-hankkeessa selvitetään esimerkiksi, voisiko ravinnepitoista sedimenttiä imuroida pois merestä tai estää fosforin vapautumista levittämällä meren pohjaan kalkkikiveä.

Kipsikäsitelty pelto

Kuvassa näkyy kipsikäsittelyn vaikutus vesilätäkköön. © PASI VALKAMA / VHVSY

”Näitä testejä on tehty aiemmin laboratorioissa hyvin pienessä mittakaavassa. Nyt toimia kokeillaan paikallisilla pienen mittakaavan piloteilla.”

Kokeilutoimet polkaistaan pian käyntiin ja niiden vaikutuksia seurataan hyötyjen ja riskien arvioimiseksi.

Ilmastonmuutos uhkaa

Tänä kesänä sinilevää odotettiin olevan viime vuosia vähemmän, mutta ennätyshelteet muuttivat tilannetta.

”Levät hyötyvät lämmöstä. Silloin on usein myös tyyntä, eikä vesi sekoitu, joten leväkukinnat pääsevät nousemaan pintaan.”

Tutkijoiden mukaan ilmastomuutoksen vuoksi Itämeren suojelua tarvitaan tulevaisuudessa entistä enemmän, kun lämpötila nousee ja sadanta lisääntyy.

Leudot, sateiset talvet lisäävät valumaa pelloilta, jolloin ravinteita kulkee mereen enemmän.

Jos sinilevä valtaa rannan, sen hävittäminen on lähes mahdotonta, sillä levä on vedessä pieninä hiukkasina.

”Sinilevän kerääminen on valitettavasti vaikeaa, vaikka joitain suodatintyyppisiä ratkaisuja onkin kokeiltu. Ravinnepäästöjen vähentäminen on siis oikea tie”, Saarentaus toteaa.

X