Seuran pääkirjoitus: Itsenäisyyspäivä tv-katsojan silmin: Silkkiä, Sibeliusta ja Alma

Jaa kaverilleTilaa Seura
© PEKKA MUSTONEN/OTAVAMEDIA

Aamukahvia Finlandian soidessa. Arkkipiispa Kari Mäkinen puhuu vallasta ja valtapeleistä. Hän näyttää katsovan suoraan kirkonpenkeillä istuviin päättäjiin – ja kotisohvillekin. Pistää ajattelemaan.

Iltateetä Finlandian tahtiin. Marzi Nymanin muhkeaan kitarasooloon tiivistyy Suomen 100-vuotispäivän pääviesti: Eri sukupolvet arvostavat Suomen itsenäisyyttä yhtä paljon. Soundit muuttuvat, mutta palo on sama.

Nyt on nuorten aika. Heitä Linnan juhlissa näkyikin ilahduttavan paljon Almasta tuntemattomampiin osaajiin ja aktiiveihin. Seuraavan sadan vuoden alku ja Suomen rakentajat.

Oli liikuttavaa havaita, miten maailmanmaineeseen noussut keltatukka siskoineen jännitti presidenttiparia tervehtiessään. Ilmeistä ja eleistä näki, että napakan itseluottamuksen alla ihan liki on sisäistä vapinaa, kun tulee eteen suuriakin estradeja arvokkaampi paikka. Se kertoo nuoren menestyjän kyvystä arvostaa perinteitä.

Suomen leijona kansainvälisen Alman kaulassa karjahtaa demokratian, tasa-arvon ja avoimuuden puolesta, ei tunkkaisen nationalismin.

Aina joku vakavikko moittii, että Linnan juhlien pukukilpa alentaa asian arvoa. Mutta hei! Kuplivan kepeä itsenäisyyden juhlintahan ei ole parasta osaamisaluettamme. Meidän juhlamme on arvokas, jopa harras. Sallitaan siis tämä hetken kimallus. Ei vaatesuunnittelijan luovan mielikuvituksen tulos Suomen itsenäisyyden arvoa vähennä silloinkaan, kun kansakunnan tyylipoliiseilla menee kolttuja katsastaessa booli väärään kurkkuun. Juhlaväen monenlaiset kauniit asut ja itsenäisyyspäivän ajatukset löydät sivuilta 6–13.

Itsenäisyys on painavaa ja kevyttä. Linnan juhlien parhaan yllätyksen soisi jäävän juhlien perinteeksi: Kahden kuoron yhteinen Finlandia! Silkkiä ja Sibeliusta.

Maamme-laulu viritti Linnan juhlijat ja tv-katsojat yhdeksi kuoroksi.

Sitä yhteishenkeä tarvitsemme arjen alettua.

X